Kun on kysymys mielenterveysongelmista tai niiden uhasta kärsivästä nuoresta, tulisiko selvittää myös vanhempien muuta elämää, ei siis vain nuorta koskevat, ajatukset elämästä yleensä ja heidä arvomaailmastaan. Tähän tietysti liittyy ongelmia tähänkin. He voivat esimerkiksi alkaa syyllistämään nuorta, jos nuori ei kykene käyttäytymään normaalisti. He eivät välttämättä ymmärrä nuoren tarpeita, vaikkapa harrastustarpeita, että se lenkkeily ja ulkoilu aina samoissa maisemissa ei ehkä ole ihan riittävää. Liikunnankin tulisi kuitenkin olla tuloksellista ja haastavaa, jotta sitä jaksaisi säännöllisesti harrastaa.
Voisiko olla paikallaan selvitellä myös työttömyystilannetta, ettei kaikille ole niitä töitä heti tarjolla tai edes koulutuspaikkaa ja voi silti asua poissa kotoa. Kun nuori jo kärsii ongelmista, onko koti koskaan silloin enää hyvä paikka nuorelle sellaisenaan. Vähän vanhemmille voitaisiin ehdottomasti tukea, vaikkapa vähän vapaampaa itsenäistä yhteisöasumista. Näissä nuorten paikoissa varmaan mennään nykyisellään näitä yhteisiä sääntöjä, yhteisiä siivouspäiviä yms. Jotka eivät hirveästi innostusta kenessäkään herätä. Nuori ei opi näin suunnittelemaan oikeasti arkeaan vapaa-aikaan.
Voisiko olla paikallaan selvitellä myös työttömyystilannetta, ettei kaikille ole niitä töitä heti tarjolla tai edes koulutuspaikkaa ja voi silti asua poissa kotoa. Kun nuori jo kärsii ongelmista, onko koti koskaan silloin enää hyvä paikka nuorelle sellaisenaan. Vähän vanhemmille voitaisiin ehdottomasti tukea, vaikkapa vähän vapaampaa itsenäistä yhteisöasumista. Näissä nuorten paikoissa varmaan mennään nykyisellään näitä yhteisiä sääntöjä, yhteisiä siivouspäiviä yms. Jotka eivät hirveästi innostusta kenessäkään herätä. Nuori ei opi näin suunnittelemaan oikeasti arkeaan vapaa-aikaan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lähdetäänkö ollenkaan oireilevan nuoren lähtökohdista? Tarvitseeko oireileva nuori yleensäkään, mitään raskaita elämänmuutoksia? Tarvitseeko hänen perheensä? Perheessä voi olla kaikille raskas tilanne, vaikkapa vastasyntynyt lapsi, kuolemantapaus lähipiirissä. Millaista syyllisyyttä nuori tällaisessa tapauksessa tuntee omasta koulumenestyksestään, jota vanhemmat jatkuvasti seuraavat. Jaetaanko näille nuorille ensihätään itsehoito-ohjeita, ideoita siitä kuinka ITSE kohentaa selviytymistään, kehittää omia selviytymiskeinojaan? Ne olisivat tuossa tilanteessa hirveän tärkeitä minäkuvanmuodostumiselle ja sitä kautta elämänhallinnalle myös akuutin tilanteen ohimentyä.