Tällä palstalla on paljon pahuutta. Luulisi, että uskovaisten palsta rakentaa ja antaa lohtua, mutta ei, lihallisuus hallitsee täällä.
Tehkää parannus ja siitä syntyviä soveliaita hedelmiä. Älkää olko niin kärkkäitä muistelemaan kaikkea pahaa, mitä olette kokeneet. Vai niinkö Jumalan Sana on teille opettanut?
Minulle ja kaikille, jotka todella uskovat Jeesukseen, Sana on opettanut, että uskovainen ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Mitä te teette, te kaivatte vuosikymmenien vanhoja syntejä ja lihassanne hekumoitte niillä.
Tehkää parannus ja siitä syntyviä soveliaita hedelmiä. Älkää olko niin kärkkäitä muistelemaan kaikkea pahaa, mitä olette kokeneet. Vai niinkö Jumalan Sana on teille opettanut?
Minulle ja kaikille, jotka todella uskovat Jeesukseen, Sana on opettanut, että uskovainen ei muistele kärsimäänsä pahaa.
Mitä te teette, te kaivatte vuosikymmenien vanhoja syntejä ja lihassanne hekumoitte niillä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Soimaako hoitomiestä huono omatunto, kun pitää tulla tänne toppuuttelemaan toisten terapiakirjoittamista?
En ole hoitomies, enkä lestadiolainen. Kuulun Jeesukselle ja teen Hänen palvelutyötään, siellä mihin Hän milloinkin lähettää.
Lue Johanneksen kirjeet ja keskustelkaamme sen jälkkeen.
Vanhoillislestadiolaiset eivät täällä hauku ketään , vaan he ovat niitä, jotka ovat Jumalan joukosta pois vihoissaan lähteneitä ja kaanaan kielen tilalle on tullut vaativa, vikova henki.Vain Jumala pystyy heidät tästä synnin unesta herättämän, tekemään rakkauden tekoja,joista suurimpia on parannuksen soveliaat hedelmät:rakkaus, rauha ja ilo
Lestadiolaisessa kristillisyydessä piilotellaan pahoja ja raamatunvastaisia tekoja (hoitokokoukset, rippikoulun yöherätykset, pakkoparannukset jne). Monet kiistävät täysin tapahtuneet ja sanovat kyseessä olevan rienaamisen ja panettelun.
Mutta valitettavasti lestadiolaisuudessa on pimeää pahuutta jota liike ja sen saarnamiehet eivät ole panneet syntinä pois. Julmat teot jotka tehtiin "rakkaudessa" on lakaistu maton alle.
Ei ole hekumointia muistaa tekoja jotka kivistävät kengässä joka askeleella. Hyvin monet noista 70-80-luvun julmuuksien harjoittajista on yhä liikkeessä näkyvällä paikalla.
Miksi nostan asiaa omalla kohdallani esiin:
1) Synti pitää panna pois. Saarnamiesten mahdollinen keskinäinen julmuuksien sovittaminen ei ole riittävä. Liike ja sen pää-äänenkannattaja eivät ole esittäneet että nuo julmat rituaalit olsivat moitittavia. Sen takia niiden uudelleen esiin nouseminen on vain ajan kysymys
2) Koimme julmuutta. Myös vanhoillislestadiolaisesta kristillisyydestä poisoksennetut läheiseni kokivat julmuutta. Tiedän todella vakavia seurauksia mitä henkilön mielenterveydelle tuli siitä kun hän pyysi pakotettuna anteeksi tekemättömiä syntejä. Ja tiedän miten kävi kun omantunnon puhtaudessa eräät jättivät pyytämättä anteeksi hoitomiestten väittämiä.
Olisi monelle julmuutta kokeneelle tärkeää jo eheytymisen nimissä saada tunnustus siitä että olin viaton kuin silloin itsekin koin. Yöllä rippileirillä "kiduttaneet" pakkokäännyttäjät olivat väärässä.
3) Liikkeen historiassa on musta aukko. Esimerkiksi 70-80-luvun julmuudet ja muuttuneet syntikästiykset eivät ole 2000-luvun skovien tiedossa. Totuuden Henki ei kuitenkaan tunnista sellaista kristillisyyttä jossa totuus valitaan taktisista syistä. Vanhoillislestadiolaisuuden itsensä turvana on ikiaikainen Jumala vain silloin kun sijaa ei ole peittelylle.
4) Uskovainenkin muistaa kärsimänsä epäoikeudenmukaisuuden. Valitettavasti näin se on. Kun seuroissa istuu levollisena ja vailla katumusta sama henkilö joka teki julmuutta omille vanhemmille hoitokokouksissa, ei asiaa pysty panemaan villaisella kukaan, siihen eivät pystyneet apostolitkaan.
5) Lestadiolaisuus on yksi tärkeä kristillisyyden koti. Ei toki ainoa kuten yhä jotkut liikkeessä esittävät. Mutta lestadiolaisuuden pilkka ja joskus kohtuutonkin panettelu jatkuu kun liike ei ota irtiottoa eksytyksen ajoista.
Pyrin vaikuttamaan siihen että Päivämies sanoo "hoitokokouksissa, puhutteluissa jne jne tehtiin tkeoja jotka ovat raamatulle vieraita. Niitä kristillisyydessä on kunkin tapahtumille tukensa antanee syytä rehdisti pyytää anteeksi. On kyse synnistä joka on pantava pois taivastien kulkua hidastamasta"
Jokainen, aivan joka ikinen ymmärtää, että heidän jotka suostuivat hoidettavaksi ja heidän, jotka kamalia hoitojaan antoivat, tulisi tehdä niistä tunnustus ja parannus.
Saatko sinä heidät sitä tekemään lietsomalla jatkuvasti vihaa heidän välilleen, muistelemalla mennyttä pahaa.
Parantaako se, että nämä kauheudet tehneet pyytävät anteeksi vuosikymmenien takaisia syntejään näiden, jotka mielen terveytensä menettivät, terveyttä.
Ei paranna. Ei takuulla. Se, että he hylkäävät vääryydet, eivätkä enää muistele kärsimäänsä pahaa, parantaa heidät. Jos he noudattavat Jumalan ohjeita, uskoen Jeesuksen ristintyöllä ansaitsemaan anteeksisaantiin ja anteeksiantoon, vapauttaa heidät jo vihdoin vihan ja katkeruuden taakasta.
Lihassa molemmat toimivat ja lihasta molemmat niittävät. Ei varmasti kaikki lestadiolaiset suostuneet aikanaan hoitokokouksiin, eivätkä välittäneen, jos heidät erotettiin yhteisöstä, he olivat niitä, joille Jeesus oli Jumala, joille ihmien oli vain ihminen.
Tehkööt hoitajat parannusta tai menköön Jumalan eteen synteineen, se on heidän oma valintansa, johon ei edes Jumala Itse puuttu, pakottamalla heitä.
tämä Jeesuksen opetus.
Matteus 18 1776, 1938, 1992 käännöksistä.
21 Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: "Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?" [18:21,22: Luuk. 17:4] 21 Silloin Pietari tuli hänen tykönsä, ja sanoi: Herra, kuinka usein minun pitää veljelleni, joka rikkoo minua vastaan, antaman anteeksi? onko seitsemässä kerrassa kyllä? 21 Silloin Pietari meni hänen tykönsä ja sanoi hänelle: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Ihanko seitsemän kertaa?"
22 "Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa", vastasi Jeesus. 22 Sanoi Jesus hänelle: en minä sano sinulle ainoastaan seitsemän kertaa, mutta seitsemänkymmentä kertaa seitsemän. 22 Jeesus vastasi hänelle: "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän.
Tässä ei edes sanota, että veljelle, joka pyytää anteeksi. Anteeksi antaminen on Jumalan suurta viisautta, sillä se parantaa häntä heti, joka antaa anteeksi. Ei ole hänessä sijaa enää vihalle ja katkeruudelle.
Paavali varoittaa, että älkää antako minkään katkeruuden kavalan juuren tehdä pesää itseenne.
...väärin kun nuhteli Herodesta sen synneistä.
Ei tehnyt ! Raamattu kehottaa siihen, että synnit tuodaan esiin ja niistä tehdään oikea parannus: Siis pyydetään ne anteeksi Jumalalta ja niiltä, joita vastaan on rikottu sekä luovutaan niistä eikä enää haluta tehdä niin kuin on tehty.
Yrität peitellä ja suojella synnintekijöitä !
Et puhu Raamatun mukaisella tavalla !
nuhtelemisesta. Ei varmasti ole. Kyse on vanhojen asioiden kaivamisesta ja siitä saatavasta hekumoinnista.
Jos veljesi tekee syntiä, tulee sinun nuhdella häntä. Joskus, jos synti on ilmeinen ja vahingoittava, joko synnin tekijää itseään tai jotakin muuta kohtaan, tulee ottaa mukaan kaksi tai kolme luotettavaa ihmistä ja rauhallisesti ja rakentavasti, pyrkiä saamaan synnintekijä ymmärrykseen.
Jos tämä syntinen ei suostu parannukseen, jää synti hänen kannettavakseen.
Jos synti on yhteisöllisesti loukkaava ja vaurioittava, tulee synnintekijä jättää toistaiseksi lihansa haltuun, eli "saatanan".
Mutta tälle syntiselle paralle pitää tehdä selväksi, että saatanan haltuun jättäminen tarkoittaa, että hän saa jäädä syntitielleen, jos ei kerran parannusta tee. He varmasti tietävät mihin tie johtaa.
On kamalaa, jos sanotaan, että: "jätämme sinut saatanan haltuun", eikä kerrota mitä se tarkoittaa. Aivan varmasti herkät ihmiset ovat kauhuissaan ajatellessaan, että heidät jätettiin todella saatanalle. Muistakaa, kertoa, että kaikkissa ihmisissä on saatana lihan kautta, jos he eivät ole parannuksessa, Jeesuksen veren turvassa.
Kumpaa sinä nyt täytät, lihasi tahtoako?, joka haluaa oikeutta keinolla millä hyvänsä ja haluaa kantaa pitkää vihaa.
Mitä luulet, opettaako Jeesus tuollaista toimintaa. Ei todella, Hän kehottaa antamaan aina anteeksi, koska antaja on sitten itse vapaa.
Missä on sinun uskosi. Luuletko, että nämä ihmiset, jotka kantavat syntiään mukanaan, koska eivät parannukseen suostu, pääsevät vilahtamaan Jumalan kasvojen ohi.
Mistä tiedät kuinka moni heistä on katuen jo armoa anellut. Mistä tiedät vaikkapa he ovat jo synnistä vapaat. Jeesuksen ristintyö riittää sellaiseen.
tuttu. Rakasta Jumalaa ylitse kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.
Joka uskoo Jeesukseen hänet täytetään Pyhällä Hengellä ja siinä Hengessä on kaikki, siinä on rakkaus.
Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei muistele kärsimäänsä pahaa, kaikki se kestää, kaikki se anteeksi antaa....
Rakkaus ei saata pahaa tehdä. Rakkaus rakentaa ja rikkirevitynkin uudistaa.
Jos teissä on Hengen Hedelmät: rakkaus, pitkämielisyys, kärsivällisyys, lempeys, iloisuus anteeksi antaminen, niin silloin te tiedätte Jumalassa olevanne. Jumala on rakkaus.
Pyrkikää hyvään ja saamaan kaikki Hengen Hedelmät ja armolahjat.
Armolahjoja ovat: opettaminen, profetoiminen, kielilläpuhuminen, parantaminen, henkien erottaminen.
Suurin on rakkaus
1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 1 Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen. 1 Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen.
2 Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. [1. Kor. 12:8,9 | Matt. 17:20] 2 Ja jos minä propheteerata taitaisin, ja kaikki salaisuudet tietäisin ja kaiken tiedon, ja minulla olis kaikki usko, niin että minä vuoret siirtäisin, ja ei olisi minulla rakkautta, niin en minä mitään olisi. 2 Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
3 Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi. 3 Ja jos minä kaiken tavarani kuluttaisin köyhäin ravinnoksi, ja jos minä antaisin ruumiini poltettaa, ja ei olisi minulla rakkautta, niin ei se olisi minulle mitään hyödyllinen. 3 Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, [1. Piet. 4:8] 4 Rakkaus on kärsivällinen ja laupias. Ei rakkaus kadehdi, ei rakkaus ole tyly, ei hän paisu: 4 Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile,
5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, [Room. 13:10; 1. Kor. 10:24,33; Fil. 2:4] 5 Ei hän käytä itsiänsä sopimattomasti, ei omaansa etsi, ei hän vihaan syty, ei hän pahaa ajattele, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa,
6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. [2. Joh. 4; 3. Joh. 4] 6 Ei hän vääryydestä iloitse, mutta hän iloitsee totuudesta: 6 ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa;
7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. [Sananl. 10:12] 7 Kaikki hän peittää, kaikki hän uskoo, kaikki hän toivoo, kaikki hän kärsii. 7 kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.
8 Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi. 8 Ei rakkaus koskaan väsy; vaikka prophetiat lakkaavat, ja kielet vaikenevat, ja tieto katoo. 8 Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.
9 Tietämisemme on näet vajavaista ja profetoimisemme on vajavaista, [1. Kor. 8:2] 9 Sillä me ymmärrämme puolittain, ja propheteeraamme puolittain. 9 Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.
10 mutta kun täydellinen tulee, vajavainen katoaa. [Ef. 4:13] 10 Mutta kuin täydellinen tulee, sitte vajaa lakkaa. 10 Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
11 Kun olin lapsi, minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja lapsen ajatukset. Nyt, kun olen mies, olen jättänyt sen mikä kuuluu lapsuuteen. 11 Kuin minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli ja ajattelin kuin lapsi; mutta sitte kuin minä mieheksi tulin, niin minä hylkäsin lapselliset. 11 Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.
12 Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. [1. Kor. 8:3; 2. Kor. 3:18; 1. Joh. 3:2] 12 Sillä nyt me näemme niinkuin peilistä tapauksessa, mutta silloin kasvoista kasvoihin: nyt minä tunnen puolittain, vaan silloin minä tunnen niiinkuin minä tuttu olen. 12 Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan.
13 Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. [1. Tess. 5:8] 13 Mutta nyt pysyvät usko, toivo, rakkaus, nämät kolme; vaan rakkaus on suurin niistä. 13 Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.