En tiedä onko tämä häiriö vai mikä, varmasti jokin häiriö, mutta olen taukoamatta todella ärsyyntynyt, pitkästynyt, levoton ja tuskainen, jos en saa syödä. Pitäisi laihtua ja kohtuusyöminen "terveellisesti" ei auta minua ollenkaan. Jotain samaa tässä on kuin suhteessa alkoholiriippuvuuteen, joskin juomaa en nyt ainakaan vielä tarvitse ihan samoissa mitoissa...
Harrastukset, liikunta, tavoitteiden asettaminen ei auta tässä tapauksessa, ei edes terveyden ajatteleminen. Raivostun vain ihmisistä, jotka neuvovat miten voi laihtua, mitä kannattaa syödä ja mitä tehdä, jne. Ei auta, sillä syyni ovat jossain muualla, en vain tiedä missä... :/
Harrastukset, liikunta, tavoitteiden asettaminen ei auta tässä tapauksessa, ei edes terveyden ajatteleminen. Raivostun vain ihmisistä, jotka neuvovat miten voi laihtua, mitä kannattaa syödä ja mitä tehdä, jne. Ei auta, sillä syyni ovat jossain muualla, en vain tiedä missä... :/
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä olen koukussa karkkiin, sipsiin, roskaruokaan ja limuihin. Olo on aivan kuvailemasi kaltainen, kuin riivattu, jos en voi syödä kun tekee mieli noita edellä mainittuja. Itse olen myös ajattellut sen olevan samanlaista kuin mitä alkoholistit käyvät läpi esim. vieroituksessa.. Tosin siitä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta mitä nyt olen noita juttuja niistä lukenut.
Olen siis kai sokeriholisti, tai jotain?
Minullekkaan ei päde mitkään tavoitteet, terveyden ajatteleminen tai muukaan mitä itsekkin mainitsit.
Itse olen ainakin sellaisessa oravanpyörässä että tekemisen puutteessa vaan syön ja syön, mutta olen niin laiska tekemään yhtään mitään että olisi jotain tekemistä sen syömisen tilalle... ja lihavuuteni, tekemättömyyteni, (masennukseni?) vain pahenee kuukausi kuukaudelta. En ehkä osaa itseäni luokitella masentuneeksi, mutta jossain määrin minä ehkä olen sitä, koska olen haluton tekemään yhtään mitään ja kohta ei enää mikään kiinnosta.
Mutta mutta, sen kun minullekkin joku kertoisi, että miten tästä irti. Tuntuu että mistään ei saa apua. Lääkärit eikä edes ravitsemusterapeutti näe tämän asian vakavuutta, eikä osaa käydä tähän mitenkään konkreettisesti käsiksi. Ei se sillä katsomisella parane, mitä kaikki aina minulle hokee. Kyllä minä tiedän miten pitäisi syödä ja olla, mutta kun ei onnistu niin ei.
Hyvä tietää, että en ole ainut tässä ahdingossa. Eikö olekin ärsyttävää, kun kaikkitietävät ihmiset (ainakin minulle) hokevat tietämystään, mitä pitäisi syödä ja miten, ja miten pitäisi ajatella terveyttä, ulkonäköä, jne. Minä tiedän paremmin kuin kukaan nämä asiat, mutten saa silti otetta. Tarvitsen liian paljon tunnetta, jonka saan syömisestä.
Ehkä tarttisimme jonkin todella suuren motivaation ja syyn muutokseen, mutta mitenköhän sen saamme... Tsemiä sinulle!
Oletteko lukeneet viestiketjun, jonka otsikko on "Pro lihavat"? Luulisin, että sieltä voisi löytyä teille kummallekin mielenkiintoista luettavaa, jossa juuri keskustellaan tästä "syömispakosta". Lukaiskaa!