Alkaa tuntua pikkuhiljaa jo luulotautiselta. Minulla on jatkuva paniikki päällä. Olen jotenkin tokkurassa koko ajan. Keskittyminen on todella vaikeaa ja kiihdyn välillä niin että meinaa ihan lentoon lähteä. Välillä nousee hiki vaikka vain istuisin. Olen käynyt lääkärissä varmaan tuhat ja yksi kertaa jo, mutta mitään ei löydy. Väsymys painaa jatkuvasti vaikka nukun melkeinpä joka yö hyvin ja riittävästi, veretkin on hyvät. Nyt kävin verikokeessa kilpirauhasen takia. Vähän on arvot koholla mutta ei kuulema ole mitenkään epänormaalia.
Kuvittelenkohan minä nämä ongelmat itselleni? Tämä on niin outoa kun en muista kunnolla. Pari vuotta takaperin vielä on aika selvää, mutta sitten on pelkkää sekavaa mössöä. Unet ja muistot sekoittuu, enkä tiedä mikä on oikeasti joskus tapahtunut ja mikä ei. Ei vissiin ihan arkipäivää kaikille tällainen?
Minua pelottaa ja ahdistaa jatkuvasti, vaikka kaikkihan on ihan hyvin. Ajattelen itsemurhaa päivittäin. Se on lohdullista mutta minusta olisi mukavampi elää. Enää en vain tunne kykeneväni mihinkään. Lamaannun ajatellessani että pitäisi alkaa tehdä elämällään jotain. Tulevaisuus pelottaa jostain syystä aivan kamalasti. Helppohan se on hokea että se siitä selkiintyy. Niin kai se tekeekin, mutta entäs kun ahdistus ei lähde. Minua ahdistaa kaikki mahdollinen ja mahdoton.
Onko mahdollista että on tällaisia ongelmia vaikkei olisi mitään elimellistä vikaa, häikkää hormonitoiminnassa tai jotain jonka voisi lääketieteen keinoin korjata? Milloinkahan olisi aika siirtyä lääkityksen puoleen? Nykyään kun ei ole enää yhtään hetkeä jota en kokisi ahdistavaksi. Rauhoittavien napsiminen on vain jotenkin häiritsevä ajatus. Haluaisin vain olla kunnossa ja nämä pelot pois.
Kuvittelenkohan minä nämä ongelmat itselleni? Tämä on niin outoa kun en muista kunnolla. Pari vuotta takaperin vielä on aika selvää, mutta sitten on pelkkää sekavaa mössöä. Unet ja muistot sekoittuu, enkä tiedä mikä on oikeasti joskus tapahtunut ja mikä ei. Ei vissiin ihan arkipäivää kaikille tällainen?
Minua pelottaa ja ahdistaa jatkuvasti, vaikka kaikkihan on ihan hyvin. Ajattelen itsemurhaa päivittäin. Se on lohdullista mutta minusta olisi mukavampi elää. Enää en vain tunne kykeneväni mihinkään. Lamaannun ajatellessani että pitäisi alkaa tehdä elämällään jotain. Tulevaisuus pelottaa jostain syystä aivan kamalasti. Helppohan se on hokea että se siitä selkiintyy. Niin kai se tekeekin, mutta entäs kun ahdistus ei lähde. Minua ahdistaa kaikki mahdollinen ja mahdoton.
Onko mahdollista että on tällaisia ongelmia vaikkei olisi mitään elimellistä vikaa, häikkää hormonitoiminnassa tai jotain jonka voisi lääketieteen keinoin korjata? Milloinkahan olisi aika siirtyä lääkityksen puoleen? Nykyään kun ei ole enää yhtään hetkeä jota en kokisi ahdistavaksi. Rauhoittavien napsiminen on vain jotenkin häiritsevä ajatus. Haluaisin vain olla kunnossa ja nämä pelot pois.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli muinoin aikatavalla samanlaisia oireita, kilpirauhasarvotolivat kohollaan, viitearvon ylimmällä numerolla.
Lääkäri tuumaili, että ei johdu siitä, vaan olen masentunut.Kysyi, että onko itsemurha ollut mielessä.
Olinpas vähän äimänä. En ollut omasta mielestäni masentunut, väsynyt lähinnä ylivilliin oloon mutta samalla mielettömään väsymykseen.
Mainitsin sattumalta oireistani ja olostani tutulle gynekologilleni, joka huudahti heti, että tottakai ne oireet johtuvat kilpirauhasesta. Arvojen ei kuulemma tarvitse kaikilla nousta mielettömiin lukemiin kun saa jo hirveitä oireita.
Sain "itse valita" sitten sisätautilääkärin vastaanotolla, että aloitetaanko lääkitys. Päätin aloittaa, sitä oloa ei olisi jaksanut enää tuntiakaan.
Lääkitys laski arvot viitearvojen puoliväliin ja olo oli jo ihan toinen.
Minulla kilpirauhasen panivat sekaisin ensin e-pillerit, myöhemmin raskaus.
ei tarvitse olla ruumiillisia. Sinulla voi olla masennus. Tai itseasiassa onkin,koska ajattelet itsemurhaa. Älä turhaan juoksen lääkärissä ja hermoile, kun vika voi tosiaan olla päässä. Masennuslääkkeet auttavat ehkä oloosi. Mene lääkäriin, ja pyydä, että sinulta tutkitaan masennus. Sano, että sinulla on oireita.
mahdat olla? naispuolinen jos niin ehkä hormoonihäiriö nuorilla & keski-ikäsillä. Mut todennäköisesti masennus kun se just aiheuttaa väsymystä, keskittymiskyvyn puutetta, ahdistusta ja paniikkia. Kerrot käyneesi monasti lääkäris, mutta oletkohan kysyny jot oisko Sun oireilus psyykkistä laatua vai kerrotko aina vain fyysisistä tuntemuksistasi? Joku lääkitys kyl vois olla tarpeen ja sitten keskustelu ammattiauttajan eli mielenterv.hoitajan luona käynnit ei ois pahitteeksi. lääkärin vaan pitäisi kait lähete laittaa? jonot on pitkät, mut puhuminen omista tuntemuksista vois auttaa, koska ulkopuolinen ihminen näkee asiat eri tavalla -ehkä näin avun saisit?
Onhan minulla masennus ja olen käynyt jo pidemmän aikaa psykologilla. Hänen mielestään oireeni ovat muutakin kuin pelkkää masennusta ja niin ovat kyllä minustakin. Ei sitten tiedä kumpi tuli ensin, väsymys vai masennus. Minua masentaa kun väsyttää ja väsyttää kun masentaa. Oireet viittaisivat kyllä kilpirauhasen vajaatoimintaan, mutta verikokeissa eikä ultrassa näkynyt mitään.
En tiedä oikein että mitä tässä enää voi tehdä. Tällaisena en yksinkertaisesti pysty elämään kun mitään ei saa aikaan ja ympäristö valittaa että olen laiska. On niin epänormaaili ja sekava olo jatkuvasti. Huonompaan suuntaan tuntuu vielä viettävän. Tätä oloa ei voi edes sanoin kuvata koska ei tähän ole keksitty mitään järkevää sanaa.
Mitä teet lääkityksellä jos vikaa ei siis ole lääketieteellisesti? "Tiedäthän 90 % vaivoista johtuu uskonnollisista syistä" on eräs viisas lääkäri sanonut. Jos siis tuntuu, että päässä on vikaa, johtuu se vain siitä mitä sinulle sinne on syötetty ja miten pystyt asioihin suhtautumaan.
Kemikaaleilla elimistön toimintoihin puuttuminen kuulostaa melkoiselta riskiltä.
Uskoisin, ettet saa tarpeeksi rakkautta etsi itsellesi arvoisesi rakas.