Jep. Oon yksinäinen koska mulla ei oo sitä omaa rakasta. Sitten vielä lisäksi oon kai ns syrjäytynyt ja tullut aloitekyvyttömäksi esim työnhaun suhteen. Ei paljon jaksa tehdä mitään ja kaikki on vaikeeta ja ikää kun on reilusti yli kakskymmentä eikä paljon koulutusta niin huh ongelmia ja ongelmia. Mutta kaikista pahimmaksi ongelmaksi koen sen yksinäisyyden kun kukaan ei näytä välittävän. Olihan niitä parempia aikoja onneksi muuten en olis kestänyt mutta nyt ei voi ottaa mistään oikeen kiinni kun ei oo ketään mihinkä turvautua. ja joo ns baarituttuihin tuskin voi turvautua tai joihinkin puolituttuihin. Kyllä mun mielestä ihmisen on parempi olla kun on joku josta oikeesti välittää. Sen vuoksi en ymmärrä näitä kaikkia yksinäisiä. Ei niitä kavereita tartte paljoo olla mutta se sielunkumppani. Kukapa tällasta kaipaa jolla ei näytä olevan tulevaisuutta.
Että tällänen vuodatus.
Että tällänen vuodatus.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minulla on siinä mielessä sama ongelma, että olen päälle 20 eikä koulutusta ole. Työpaikkaa kovasti etsin, ja pari on löytynytkin mutten ole voinut ottaa niitä vastaan elämäntilanteen vuoksi. Tulin juuri jätetyksi toisen naisen vuoksi, ja tällä hetkellä ei ole kotia, töitä eikä rakasta. Ystäviä onneksi on ja se auttaa. Tiedän kyllä miltä sinusta tuntuu. Olen ollut samassa surussa ilman ystäviä, ja silloin on vaikea jatkaa. Mutta ota itseäsi niskasta kiinni ja hae vaikka väkisin töitä. Kun omat asiat ovat kunnossa muutkin kiinnostuvat sinusta.
Täysin turtana ja onnettomana minäkin tässä soittelen työpaikkoja läpi, vaikka en ole varma jaksanko elää edes huomiseen. Mutta pakko yrittää jos ei kuolla haluu.. enkä haluu.
Jos ne asiat olis kunnossa mutta kun ei oo. Eikä sitä tyttöystävää oo koskaan kovin helposti löytynyt niin tuntuu vaan että yhä vaikeempi on löytää edes jotain. Ei sitä jaksa oikein yrittääkään pelkästään itseään varten mitään hommia kun tulevaisuus vaikuttaa toivottomalta.
Joo mul aikalailla sama meininki et oon päälle 20 ja koulutusta ei vielä oo ja koitan hankkia duunia mut on aloite kyvyttömyyttä sen duunin hommaamisen suhteen.Mullakaan ei ole vielä omaa rakasta enkä ole kyllä paljon panostanutkaan sen etsimiseen.Kavereita on mutta...
Mä oon panostanut hyvinkin paljon sen tyttöystävän löytymiseen. Sellasen joka kanssa pysyis. Mulla vaan ei oo tietyt jutut kunnossa niin näyttää siltä eittei naisia vois vähempää kiinnostaa.
opiskella jotakin tms? Sisältöä elämään.
No mä sain aikanaan ihan tarpeekseni koulusta. Siitä kanssa kiitosta vaan tietyille ihmisille. Ja jotenkin tuntuu että on niin hirveitä keskittymisvaikeuksia ettei siitä tulis mitään. Oonhan mä nyt kerran yrittänyt tuon peruskoulun jälkeen mutta se sit jäi. Ääh ihan turhaa kun ei oo ketään kenenkä kanssa suunnitella tulevaisuutta. Ai niin, mitä tulevaisuutta?
elät ensin itseäsi varten, niin matkalta kenties löytyy helpommin myös kumppani. Onhan koulujakin muuten erilaisia.
Mä oon yrittänyt ja ei jaksa. Itseäni varten mä oon elänyt jo vähän liikaakin. Ei oo mitään järkee missään muussa kuin siinä että löydän jonkun. Sitäpaitsi mä en vaadi edes paljoa mutta silti..ei näy missään ketään.
hei
ehkä kannattaa hakea omalta lääkäriltä lähete psykiatrian poliklinikalle ja aloittaa terapia. Ainakin sairaanhoitajan juttusille pääsee. Näin pääset alkuun ongelmavyyhdin purussa.
Minä kävin yläasteiässä terapiassa ja se auttoi.
Saattaisi tehdä minulle hyvää nykyäänkin. Terapia voi auttaa esimerkiksi ajattelemaan asioita oman elämän kannalta rakentavammin.
Ei tarvitse olla hullu käydäkseen terapiassa, on hyvä jos saa ylipäänsä puhua jonkun kanssa ettei tarvitse olla ihan aina yksin.