Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainenkin aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio (etenkin kotimainen) koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
Vastaukset 31
Vanhimmat
Ole hiljaa kun et tiedä asiasta mitään!
Mikäs sinä olet arvostelemaan adoptiovanhempia?!
Sulla on sun mielipitees, tosin typerä, ja pidä se omana tietonsi!
..vastata noille.
Täällä kirjoittelee paljon järkeviä adoptoituja, mutta sitten on tämä joukko joka kirjoittaa aina samat lorut.
Niillä raukoilla ei oo mitään sanottavaa, joten ne kopsaa vanhat tekstinsä.
Niille ei kannata vastata mitään järkevää vastausta, koska ne ei sitä ymmärrä.
Kannatan sananlaskua:
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Mutta tietysti on harmittavaa, että hän vähän väliä julkaisee saman kirjoituksen. Kirjoittaisi uusia!
Adoptiovanhempia ja kaikkia muitakin toisten ihmisten lapsia kasvattavia, on kaikilla oikeus arvostella. Eikä kenenkään tosiaan Suomessa kannata luopua lapsestaan. Adoptiota harkitessaan kannattaa ajatella vain lastaan ja itseään, ei ketään muuta.
.
Sulla täytyy olla tosi kipeät henkilökohtaiset traumat noiden juttujesi perusteella.
henkilökohtaisesti. En ole adoptoitu, en adoptoinut tai adoptiota harkitseva tai lapseni adoptioon antanut. Enkä ole myöskään lapsettomuudesta kärsivä, vaan suuren perheen äiti. Suvussani ei ole ketään adoptoituja jne. Eikö sinulle pälähdä päähän, että joku voisi olla kiinnostunut adoptiosta pelkästään yhteiskunnallisena asiana?
Nimenomaan useampien ihmisten pitäisi olla kiinnostuneita adoptiosta yhteiskunnallisena ilmiönä. Adoptiosta keskustelemaan ja päättämään tarvitaan nimenomaan enemmän semmoisia ihmisiä, joita adoptio ei henkilökohtaisesti kosketa sillä he pystyvät kuuntelemaan eri osapuolia neutraalimmin. Tietenkin adoptiolapsia ja biovanhempia ja -sukulaisia tarvittaisiin myös yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon mukaan.
Eikä minkään osapuolen etua saisi ohittaa. Nimimerkki Tuskan kirjoitus on mielestäni hyvin järkyttävä. Vieläkin on siis mahdollista, että äiti pakotetaan luopumaan lapsestaan. Pidän todennäköisenä, että ko nimimerkki on ollut alaikäinen lapsen saadessaan.
Sinustako tällä suurperheellisellä on neutraali kanta?
Lueppas ihan huviksesi kyseisen ihmisen kirjoituksia vähän pidemmältä ajalta taaksepäin, niin huomaat että näin ei ole.
Eiköhän noistakin asioista päätä ihan samat ihmiset, kuin muistakin.
vika rakoon.
Kyllä sulla jotain häikkää tän adoption suhteen on.
Sen näkee kun lukee sun kirjoituksia.
Tää kiina miina kirjoittaa koko ajan adoptiosta, mutta ei kertaakaan positiivisesti.
Siitä tietää että hänellä on jotain ongelmia adoption suhteen.
En tiedä onko hän suurperheen äiti ja vaikka olisikin niin voi ihmisellä silti olla ongelmia. (Tai joskus niitä ongelmia on juuri sen suurperheen vuoksi..)
Kuukaudesta toiseen?
Eihän kukaan muukaan tee sellaista täällä.
Mutta te kerjäätte näillä toistoilla vain sitä että muutkin alkaa toistamaan....
Toisto, toisto ja vielä kerran toisto!
Höpö
Pölö
Höpön löpön.
Jouduin antaa pienen rakkaan tyttö vauvan poies. Nyt tulee taas toi kauhee äitien päivä. Pari vuotta on kestäny jo tää hirvee suru ja tuska. Ei ne mee pois. Muille ei voi asiasta kertoo. Ne kysyy miks annoit vauvan pois. En olis halunnu antaa. Haluaisin tytöstä kuvia mut en saa. Perhekodista sain kuvia en enää sen jälkee. Ei tätä kukaa ymmärrä ja paljo mua on haukuttu. Ihan vieraat tyypit on tullu sanoon et oon hullu. Yks ssanoi et toivottavasti en saa enää lapsia. Mun kaveri sanoi et tyttö tulee myöhemmin vihaan mua. Haluisin peruu adoption. Kadun sitä joka päivä. Ei näin pitäs mennä =´´´(
Tuo ympäristön tuomitseminen on aivan väärin. Se jos nainen tekee abortin kesken raskauden ja näin parantaa omaa tulevaisuuttaan, on nykyaikana aivan hyväksyttyä. Tosin sen voi tehdä myös niin, ettei sitä kukaan huomaa.
Mutta se mitä sinä teit vaatii ääretöntä itsevarmuutta. Mikä voisi olla vaikeampi päätös kuin luopua omasta lapsestaan. Muista, sinä annoit hänelle kuitenkin elämän. Sitähän ei voi koskaan tietää missä hän eläisi onnelisimman elämän.
Sinulle kuitenkin tärkeintä on se, että annat itsellesi anteeksi.
en tiiä voinko koskaa antaa anteeksi mun äidille ja sosiaalinaiselle. äidin kanssa meni ensin välit poikki mut sit se muuttu. nyt äitikin katuu adoptiota ihan kauheesti. sossuu vihaan koska mulle ei kerrottu noist sijaisperheistä eikä mistää avoimesta adoptiosta. adoptiosta on alle 2 vuotta... sossu oli pelasta joten se valehteli. niitten täyty tietää kaikkesta. edes valokuvii en saa.
alaikäinen, kun kerran äitisikin on ollut kuvioissa mukana. No, ei kannata harrastaa seksiä jos ei ole valmis ottamaan vastuuta lopputuloksesta.
Tuota noin... Mistä päättelet, ettei kyseinen kirjoittaja olisi ollut valmis ottamaan vastuuta lapsesta? Minä ymmärsin hänen kirjoituksistaan, että hän ei olisi halunnut antaa lasta adoptioon. Ehkä hän olisi halunnut kantaa vastuun lapsesta hoitamalla lapsen itse tai antaa lapsi esimerkiksi sijaisperheeseen kasvamaan. Mielestäni lapsen antaminen adoptioonkin on vastuullista, mutta on surullista, jos joitakin äitejä tai isiä pakotetaan siihen. Saattaa tietenkin olla, että minä en yksinkertaisesti löydä kirjoituksista tarkoittamiasi kohtia joten kerro ihmeessä minulle, missä lukee, että kirjoittaja ei ollut valmis ottamaan vastuuta.
valmis ottamaan lapsesta vastuun, minkä ihmeen vuoksi hän sitten on antanut lapsen pois? En ymmärrä, ihan oikeasti!
Jos kirjoittaja on tarpeeksi nuori, hän on ollut äitinsä ja sosiaaliviranomaisten suostuteltavissa. Ja synnytyksen jälkeen henkisesti herkässä mielentilassa. Jos lapsi vielä on ei-toivottu alun perin, voi hetkellisesti tuntua siltä, että antamalla lapsen pois voi päästä koko jutusta siististi eroon. Mutta sitten kun jaksaa ajatella asiaa, voi tulla katumus. Ymmärrän kyllä tällaista ajatusten huojuntaa, ei tämä ole aina niin suoraviivainen ja selkeä juttu, vaan tunteet heittelvät laidasta laitaan. Ja mielipide asiasta myös.
Jos joku miettii lapsen antamista adoptioon niin kannattaa lukea esim. näitä kirjoja:
Kenen lapsi?
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/?book_id=2707&subcategory_id=1
Adoptoitu
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/?book_id=2767&subcategory_id=1
Gangesin tytär
http://www.adoptio.org/gangesin_tytar.htm
http://www.likekustannus.fi/kirjakeko/tiedot.php?id=3375
Kävin tällä palstalla viimeksi pari kuukautta sitten, ja tismalleen sama viesti oli silloinkin. Tuli sellainen fiilis, että Suomesta adoptoituna lapsena (no, nykyisin aikuisena) minun pitäisi tuntea hirveää syyllisyyttä siitä, kun minut on lasna ollessa "riistetty" vastuuttoman teiniäitini sylistä. Ja pitäisi olla niin sorrettu ja mielenterveysongelmainen ja syrjäytynyt ja pitäisi olla NIIN vihainen ja katkera vanhemmille (adoptiosellaisille).
Haist kukkanen. Tuleekohan tälle alkuperäiselle kirjoittajalle yhtään mieleen se, miten hän loukkaa meitä adoptoituja.
Poikkeanpas töistä kotiin mennessä (adoptio)vanhempieni luona antamassa molemmille ison halin!
Ja olen todella pahoillani että jotkut "huhendalit" pilaa adoptoitujen mainetta.
Ne toistaa samaa tekstiä koko ajan!
Tuntuu että niillä ei ole ollenkaan omaa elämää, ei muuta kuin katkeruutta, joka vaikuttaa jo sairaudelle.
Minulla on adoptoituja tuttuja ja he ovat myös tyytyväisiä vanhempiinsa.
Minulla on myös paljon bioperheessä eläneitä ja he kaikki eivät todellakaan ole tyytyväisiä vanhempiinsa. He ovat joutuneet kärsimään paljon.
Minusta on turhaa nostaa (varsinkaan tänä päivänä kun neuvonta on tiukka)adoptiovanhempia esille muita huonompina vanhempina.
Onneksi sinä tulit kertomaan omista hyvistä vanhemmista!
Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle!
Minulla oli hyvä lapsuus, vaikka minut kasvatti adoptioperhe. Anteeksi nyt, ettei minulla ollut kauheaa. Heh.
Tosin en ollut minkään teiniäidin aikaansaannos, vaan 23-vuotiaan naisen, joka ilmeisesti ei ollut ekasta vahingosta uskonut; hän oli synnyttänyt aikaisemmin vahinkokaksoset. Joten luultavasti tiesi mitä teki, kun antoi minut pois.
Tiedän biologisen äitini yhteystiedot, mutten ole ottanut yhteyttä. Jotenkin en uskalla. Menettäisin jonkin illuusion siitä, millainen hän on. Toisaalta olen hyvin utelias. Ehkä vielä jonain päivänä saan aikaiseksi kirjoittaa.
Mutta kärsinyt en kovin taustastani ole, tosin sisarusten ja biologisten sukulaisten puute pännii välillä. Mutta ainoilla lapsilla on aina omat juttunsa, olivatpa biologisia tai ei.
Täällä toinen hyväntuulinen aikuinen adoptoitu. Olen siis kotimaasta adoptoitu ja olen nyt noin 25v. Minulla kyllä liittyy adoptioon paljon ikäviäkin kokemuksia. Nyt olen kuitenkin onnellinen, enkä tiedä millaista elämä olisi ollut bioperheessä.
Tuossa ylempänä kirjoittaneen ”voihannenä” ja ”Neuvonnassa.” ovat sitä mieltä, että tämän ketjun aloittaja ”pilaa adoptoitujen mainetta”. Minusta kirjoitus ei yhtään tarkoita sitä. Minusta kirjoitus on tosi aiheellinen, vaikka onkin kirjoitettu tuolleen provosoivasti. Esimerkiksi juuri tuo, että kotimaiset adoptioperheet jää yksilapsisiksi. Minä olen koko elämäni toivonut sisaruksia. Minulle olisi ollut ihan saman tekevää, tuleeko semmoinen tai semmoisia kotimaan adoptiosta, ulkomaan adoptiosta, tai vaikka huostaanoton kautta. Ainoana lapsena kuitenkin kasvoin aika iäkkäiden adoptiovanhempien kanssa. Minulla oli ihan hyvä koti, mutta mielestäni tuo ei ole mikään ihanneratkaisu lasta ajatellen. Minulla ei ollut ystävinäkään yhtään ainoata lasta. Äiti kirjoitteli kahden kotimaasta adoptoineen perheen kanssa ja niissä perheissä oli vaan yhdet lapset molemmissa. Kesäisin joskus tapailtiin. Mielestäni oli todella kummallista, että meitä yhdisti sekä adoptio että ainoalapsisuus. Välillä mietin, ollaanko me rangaistukseksi ainoita lapsia. Että ollaanko niin rankkoja tapauksia, ettei vanhemmat halua lisää tai sossu ei anna lisää lapsia, kun vanhemmat ei jaksa montaa näin kamalaa. Sitten myös tuo, että kaikkien vanhemmat oli aika iäkkäitä ja kaikille asetettiin aika paljon erilaisia odotuksia… Mun mielestä adoptioperheissä pitäisi mielellään olla useampia lapsia ja muutenkin perheet saisi olla erilaisia.
RosMond, minä olen tavannut biologisen äitini. Biologinen isä oli jo kuollut ennen täysi-ikäisyyttäni. Sain paljon tietoja menneisyydestäni ja tapasin kaksi täyssisarustani, jotka on minua vähän vanhempia ja yhden nuoremman velipuolen. Olen etenkin siskoni kanssa erittäin läheinen. Minua on helpottanut sekin, kun hän on kertonut minulle omaa elämäntarinaansa ja kertonut samalla isästämme ja perheen elämästä. Aika vaikea on varmaan tehdä päätös tuosta yhteydenotosta. Minä otin äitiin yhteyttä heti 18-vuotiaana, milloin en oikein edes tajunnut koko juttua tai tajusin tietenkin, mutta se oli yksinkertaisempaa silloin. Nyt kun olen itsekin äiti, niin ajattelen asioita paljon mutkikkaammin.
Jos harkitset lapsen antamista adoptioon, niin tutustu tarkkaan myös sijaisperhetoimintaan. Jos et itse voi lasta pitää, niin yksi mahdollisuus on antaa hänet sijaisperheeseen.
Sijaisperhe eroaa adoptioperheestä siinä, että sijaisperheessä asuvilla lapsilla säilyy biologinen sukunimi ja biologisten vanhempien antamat etunimet. Biologisilla vanhemmilla säilyy myös oikeus vaikuttaa lapsen asioihin yhteistyössä sijaisvanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Adoptiossa lapsen asioista päättää yksin adoptiovanhemmat. Sijaisperheissä asuvien lasten biologiset vanhemmat tietävät missä lapsi asuu, ketkä ovat lapsen sijaisvanhempia ja he voivat pitää yhteyttä lapseen tai kysellä kuulumisia. Jos lapsi on adoptoitu, niin biologiset vanhemmat eivät yleensä tiedä lapsen nimeä, lapsen olinpaikkaa, adoptiovanhempien tietoja eivätkä he voi pitää lapseen yhteyttä tai kysellä lapsen kuulumisia.
Sijaisperheiden yhteydessä puhutaan lähes pelkästään huostaanotetuista lapsista, joiden vanhemmilla on päihde- tai mielenterveysongelmia. Aina ei kuitenkaan tarvitse olla näin. Jokainen lapsi, jota omat vanhemmat eivät voi kasvattaa ja hoitaa itse, voidaan sijoittaa sijaisperheeseen. Sijaisperheissä asuu jatkuvasti lapsia, joiden vanhemmat ovat liian nuoria vanhemmuuteen, ovat liian väsyneitä esimerkiksi opiskelun takia tai heillä on jokin elämänkriisi (esim. ero, läheisen kuolema, parisuhdeväkivaltaa). Sijaisperheisiin sijoitetaan eniten leikki- ja kouluikäisiä lapsia, mutta vastasyntyneitäkin lapsia sijoitetaan jatkuvasti.
http://www.sijaisvanhemmaksi.fi/
http://www.perhehoitoliitto.fi/
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Jos sinulla on kysyttävää sijaisperheistä, niin nyt toukokuun
aikana voit netissä esittää kysymyksiä asiantuntijalle.
Asiantuntija vastaa kysymyksiin toukokuun keskiviikkoina klo 14-15.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000041&subcat=1038
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * * *
Kirjoitit:
"Jos lapsi on adoptoitu, niin biologiset vanhemmat eivät yleensä tiedä lapsen nimeä, lapsen olinpaikkaa, adoptiovanhempien tietoja eivätkä he voi pitää lapseen yhteyttä tai kysellä lapsen kuulumisia. "
Asiaan voi vaikuttaa adoptioon lapsensa antava.
Kun joku harkitsee adoptiota, hänelle annetaan neuvontaa, jonka aikana voi harkita onko se hyvä vaihtoehto.
Samalla voi miettiä että kun on antanut lapsensa adoptioon, niin haluaako pitää lapseen yhteyttä ja jos haluaa niin miten?
Neuvonnassa kannattaa kysyä miten muut ovat asiat hoitaneet ja mitkä ovat vaihtoehdot.
Esim. joku äiti voi olla päättämässä millaisille ihmisille haluaa lapsen antaa. Joku voi toivoa kerran vuodessa valokuvaa lapsesta kun taas jollekin voi olla parasta että ei enää koskaan kuule mitään lapsesta. Äiti saa itse päättää mitä haluaa!
Jos antaa lapsen adoptioon, voi YLEENSÄ esittää toiveita adoptioperheestä (esim. ikä, harrastukset, asumismuoto, lähellä/kaukana, eläimiä/ei eläimiä, muita lapsia/ei muita lapsia jne). Valitettavasti kaikki adoptioneuvontaa antavat sossut eivät anna mahdollisuuksia näihin toivomuksiin vieläkään.
Samoin adoptioneuvonnassa voi YLEENSÄ esittää toiveita siitä, minkälainen yhteys säilyy lapseen. Avoimessa adoptiossa biosukulaiset voivat jopa tavata adoptioperhettä ja lasta. Suljetussakin adoptiossa on joskus mahdollisuus saada lapsesta valokuvia ja kuulumisia esimerkiksi kerran tai kaksi vuodessa. Valitettavasti vieläkään kaikki sossut eivät kerro näistä asioista adoptiota harkitseville biovanhemmille.
Lapsen antaminen sijaisperheeseen on silti hyvä vaihtoehto adoptiolle.
Lainaamasi tekstinpätkä on myös totta ja laitan sen nyt uudestaan tähän pienellä tekstinkäsittelyllä:
"Jos lapsi on YLEENSÄ tiedä lapsen nimeä, lapsen olinpaikkaa, adoptiovanhempien tietoja eivätkä he voi pitää lapseen yhteyttä tai kysellä lapsen kuulumisia."
Valitettavasti nimittäin edelleen sosiaalityöntekijät ovat sitä mieltä, että adoptioperheen täytyy antaa elää rauhassa lapsen kanssa eikä biologiset sukulaiset saa sotkea adoptioperheen elämää. Tämähän on täysin vanhentunut ajattelutapa. Nykyään onneksi muutamat sosiaalityöntekijät ymmärtävät, että on lapsenkin etu saada jo varhain tietoa omasta taustastaan. Tietenkin se vaatii myös biologisilta sukulaisilta rohkeutta ja se voi olla heille liiankin rankkaa. Yksi keskeinen syy avoimen adoption ja adoption jälkeisen yhteydenpidon vähäisyyteen on siinä, että adoptiohakijoissa on vähän pariskuntia, jotka ovat valmiita esimerkiksi avoimeen adoptioon. Se on yksi syy, miksi sosiaalityöntekijät eivät edes kerro siitä adoptiota harkitseville biovanhemmille.
Siis jos olet adoptioneuvonnassa:
- kysy kaikki mahdollinen sijaisperheistä
- kysy kaikki mahdollinen avoimesta adoptiosta
- kysy kaikki mahdollinen adoption jälkeisestä yhteydenpidosta
- kysy mitä sinun on mahdollista toivoa adoptioperheeltä
- kysy, mitä kaikkea tukea saisit itsellesi, jos pitäisit lapsen (rahalliset tuet, tukiperhe, asunto, yhdistykset...)