En löytänyt äskettäin kirjoitustani, jossa käsiteltiin Uskonnonfilosofiaa. Ehkä se johtui siitä, että siinä oli linkki Wikipediaan. Ilmeisesti Wikipediaan ei saa laittaa linkkiä, jos kirjoittaa tänne tai sitten en vain löytänyt kirjoitustani.
Oli miten oli. Fideismi on asia, jota haluan vastustaa, ja tällä palstalla tämä irrationaalinen aate rehottaa kauhistuttavalla voimalla. Evidentialismi on oikea tapa suhtautua uskon asioihin. Fideistiset käsitykset ovat sikälikin vaarallisia, että kaikki eriseurat ovat perustuneet niistä syntyneisiin kiistoihin.
Oli miten oli. Fideismi on asia, jota haluan vastustaa, ja tällä palstalla tämä irrationaalinen aate rehottaa kauhistuttavalla voimalla. Evidentialismi on oikea tapa suhtautua uskon asioihin. Fideistiset käsitykset ovat sikälikin vaarallisia, että kaikki eriseurat ovat perustuneet niistä syntyneisiin kiistoihin.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Nyt olisi tosiaan tarvetta uskonnonfilosofialle, eikä ainoastaan vl-liikkeessä vaan laajemminkin.
Pari kysymystä keskustelun aiheeksi:
1) Kuinka hyvin "eettisen monoteismin" käsite sopii mielestäsi yhteen "evidentialismin" kanssa? En tarkoita, että nuo käsitteet merkitsisivät samaa, vaan haluaisin tietää, onko eettisessä monoteismissä mielestäsi jotakin kielteisessä mielessä "fideististä"?
Katso http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/Judaism/mono.html.
2) Jos halutaan karsia kristinuskosta pois kaikki ikävällä tavalla "fideistinen", joudutaanko kestämättömiin ristiriitoihin? Toisin sanoen, onko "fideistinen" aines kristinuskossa olennaista "uskon kultaa" vai kuuluuko se enemmänkin "heiniin ja olkiin"?
Monoteismi ei sinällään ole vastustettava asia. Sitä ei kuitenkaan saa pitää todellisuutena vaan paremminkin eskapismiksi luokiteltavana fantasiana.
Olisin halunnut tietää, onko "eettisellä monoteismilla" (joka siis ei ole mitä tahansa monoteismiä) jokin ei-pinnallinen yhtymäkohta siihen ajatukseen, jonka pohjalta olet "anti-fideisti". Minua kiinnostaa avaamassasi fideismi-evidentialismi -keskustelussa erityisesti asian eettinen puoli.
Itse näkisin äkkiä ajatellen, että jyrkkä luokittelu fideistiseen ja evidentialistiseen lähestymistapaan ei tee kaikille asioille oikeutta. Jos aletaan kiistellä siitä, pitääkö uskoa Jumalaan, vai pitääkö vain puhua Jumalan ideasta, voidaan myös kysyä: Mitä eroa lopulta on Jumalalla ja Jumalan idealla (=idealla Jumalasta)? :-)
Usko jumalaan on valheen uskomista. Usko ideaan Jumalsta ei ole valheen uskomista. Väite, että Jumala on olemassa täyttää valheen tunnusmerkit. Valehteleminen on monien mielestä epäeettistä.
ja Hänen olemassoloonsa on todellisuuden hyväksymistä; samalla tavalla kuin todellisuuden (sen mikä on) voi kieltää, samoin Jumalan voi kieltää. Ihminen (tai kuka tahansa luotu) voi kuitenkin kieltää vain sen joka on; sellaista ei voi kieltää jota ei ole.
Se, että ihminen uskoo Jumalaan, ei tarkoita että ko henkilö väittää Jumalan olevan olemassa.
Minkään olemassaolevan ei tarvitse todistaa olemassaoloaan.
Valheessa on kyse totuuden muuntamisesta tai sen kieltämisestä. Näinollen Jumalan olemassaolon hyväksyminen ei ole valhe (tai valheeseen uskomista), pikemminkin totuuden hyväksymiseen viittaava ajatus.
Jos Jumalaan uskominen on erehdys/virhe, niin silloin Jumalankieltäminen olisi viisasta/järkevää. Toisinsanoen on viisasta kieltää se joka on ja on erehdys hyväksyä se jota ei ole.
Esitän, että on epäeettistä kieltää se joka on (olemassa).
_____________________
Höpö höpö. Lue Raamattua.
1. Kor. 1:20 Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?
1. Kor. 1:21-23 Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,
me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,
1. Kor. 1:24 mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.
1. Kor. 1:25 Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.
Eettinen (< kreik.), moraalia tai etiikkaa koskeva, voimakkaan etiikan mukainen.
Etiikka (< kreik.), moraalifilosofia, filosofian haara, joka yleiseltä kannalta selvittelee ihmisen tekojen, pyrkimysten ja arvostusten hyväksyttävyyttä ja tuomittavuutta.
Itse termejä etiikka ja moraali käytetään nyk. usein lähes synonyymeina. Toisinaan ne on kuitenkin erotettu niin, että etiikka tarkoittaa tietoista, kokonaisvaltaista ajattelutapaa, jonka pohjalta suhtaudumme erilaisiin moraalisia aspekteja sisältäviin konkreettisiin kysymyksiin.
Normatiivinen etiikka pyrkii joidenkin yleisten periaatteiden pohjalta ottamaan selkeää kantaa tekojen hyvyyteen ja oikeellisuuteen, kun taas metaetiikka tutkii etiikan käsitteitä, eettisten väitteiden luonnetta ja muita teoreettisia kysymyksiä pyrkimättä itse esittämään eettisiä normeja. Lisäksi voidaan erottaa deskriptiivinen etiikka, joka myös empiirisin keinoin tutkii, millaisia moraalikäsityksiä eri ihmisillä ja ihmisryhmillä tosiasiassa on.
Etiikan teorioita voidaan erotella sen mukaan, mitä ne pitävät tavoiteltavana asiana ja hyvän teon kriteerinä. Hedonismi korostaa mielihyvää, utilitarismi taas hyötyä. Seurauksien ohella voidaan korostaa myös mielialaa, jolla teko tehdään (esim. velvollisuusetiikka). Edelleen etiikka voidaan hahmottaa oikeuksista ja niiden toteutumisesta tai hyveistä, arvokkaina pidettävistä asioista ja niiden toteuttamisesta käsin.
Etiikan keskeisiä aiheita on myös moraalin luonne ja alkuperä: onko arvostuksilla tiedollinen sisältö ja voidaanko ne perustella järjellisesti vai perustuvatko ne tunteeseen, vaistoon tai intuitioon? Järkeä korostavan etiikan klassinen edustaja on Immanuel Kant. G. E. Moore taas puolusti terävästi ajatusta, että hyvää ei voida määritellä minkään ulkopuolisen avulla. Tähän liittyy myös Humen giljotiinina tunnettu periaate, jonka mukaan tosiasioista ei voi johtaa arvoja. Perustava on myös kysymys moraalin objektiivisuudesta ja yleispätevyydestä. 1900-luvulla suosittu relativistinen kanta näkee moraalin subjektiivisena, muuttuvana ja kenties sattumanvaraisenakin. Objektivistisen kannan mukaan moraali kuitenkin kuuluu välttämättä inhimilliseen todellisuuteen ja myös moraalin erot voivat mm. kulttuurien erilaisuuden vuoksi näyttää suuremmilta kuin ne todellisuudessa ovat.
Uusimmalle eettiselle keskustelulle on tyypillistä uusien alueiden ja konkreettisten sovellusten etsiminen. Esiin on noussut esim. kysymys eläinten samoin kuin muun luonnon moraalisesta arvosta ja kohtelusta. Myös tekniikan kehitys (esim. biotekniikka) ja ympäristöongelmien kärjistyminen ovat virittäneet uudenlaista eettistä keskustelua.
On epäeettistä tai ainakin tyhmää väittää, etteikö käsitettä Jumala olisi olemassa ja erilaisia ideoia siitä, mikä tämä hahmo on. Ei kuitenkaan ole osoitettavissa mitään yksiselitteistä substanssia mihin tämä sana viittaa. Kyseessä on siis fantasiahahmo. Tämän tosiasian kieltäminen on epäeettistä tai ainakin tyhmää.
Biologia on löytänyt viitteitä siitä, että moraali olisi evoluution tulos. Jos moraalia voidaan tutkia tieteellisesti, kuinka oikein voidaan väittää, ettei tosiasioiden pohjalta voida luoda arvoja?
Kristinusko on fantasiaroolipeli. Sääntökirja on Raamattu, joka on ristiriitainen opus. Ristiriitaisuuksien vuoksi on olemassa erilaisia oppisuuntia, jotka korostavat eri tavalla eri Raamatun kohtia ja lisäksi kehittelevät niiden pohjalta uusia sääntöjä.
En hyväksy, että sanoilla luotua fantasiaa pidetään totuutena. Totuus vaatii substanssin.
Otsikon ajatus tarkoittaa ajatusta Jumalan olemuksesta joka on Totuus.
"Kyseessä on siis fantasiahahmo. Tämän tosiasian kieltäminen on epäeettistä tai ainakin tyhmää."
Vain ihminen vaatii tutkittavana olevan kohteen itse osoittamaan oman olemassaolonsa.
Ihmisen epäeettisyys on siinä, että hän kieltää olevansa Elämää pienempi olento ja että hänen tietonsa on häntä itseään pienempää.
On itsekästä ja ylimielistä kuvitella olevansa suurten ja ihmeelisten asioiden tietäjä/tuntija/niistä tiedottaja.
Totuus = Jumala. Kumpaakaan ei ihminen omista, hallitse tai kykene osoittamaan, sillä Totuus on suurempi kuin tietomme ja älymme joka on ylimielinen ei halua myöntää sellaista asiaa jota ei voi omistaa/hallita älyllisesti.
Tieto joka on ihmisen muovaamáa, on ihmisen mielenmukaista ja sen vuoksi täynnä virheitä joita joudutaan jatkuvasti korjaamaan juuri tekijänsä tekemien virheiden vuoksi.
Jos Jumala on totuus, niin kaikki tiede on teologiaa.
(tai/ja Jumalan luoma maailma) pitäisi olla tutkimuksen kohteena kaikessa tieteen tekemisessä eikä vain teologiassa.
Ihminen, joka tutkii maailmaa ympärillään ja sisimmässään, ei halua ottaa huomioon Jumalan osuutta asiassa.
Se mikä on totuus, on sama asia kuin se mikä on Jumala.
Jumala on itse Totuus, ja Totuuden alku on Jumala.
Joka väittää tietävänsä totuuden, väittää tuntevansa Jumalan.
Ihmisen, tietääkseen Totuuden, ei tarvitse tietää minkälainen Totuus Itse on, mutta kuitenkín ihminen voi tietää että se on (olemassa).
"Mitä eroa lopulta on Jumalalla ja Jumalan idealla (=idealla Jumalasta)? :-)"
Ero on kuin yöllä ja päivällä!
fideismi (< lat.), käsitys, että usk. totuutta voidaan lähestyä vain uskon eikä järjen kautta.
irrationaalinen (< lat.), järjellä käsittämätön, järjenvastainen.
Syömällä itse tappamasi Jumalasi lihaa, ja juomalla hänen vertaan, sinä tulet iankaikkisesti eläväksi, Jumalan lapseksi.
Jos vähänkään sinulla on järkeä, niin havaitset hyvin nopeasti, että kristinusko on järjelle täysin käsittämätöntä kannibalismia.
Toisin sanoen sinä olet oppisi kanssa täysin metsässä, etkä sillä uskolla pääse taivaaseen.
No milläs sitten?
Uskomalla Jeesukseen joka sanoo:Joh. Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta."
Silloin juutalaiset riitelivät keskenään sanoen: "Kuinka tämä voi antaa lihansa meille syötäväksi?"
Niin Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ellette syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertansa, ei teillä ole elämää itsessänne. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, sillä on iankaikkinen elämä, ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.
Sillä minun lihani on totinen ruoka, ja minun vereni on totinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.
Niinkuin Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja minä elän Isän kautta, niin myös se, joka minua syö, elää minun kauttani.
En hyväksy valheen julistamista totuudeksi. Siinähän tässä on kysymys.
Usko ei muutu todellisuudeksi.
Kun uskontoja on paljon, oletko joka palstalla yhtä hanakasti totuuksinesi?
Minä ajattelin, että tästä osiosta löytyy asiaa vanhoillislestadiolaisesta uskosta. terveisin ex-vl
Harrastan sitä larppauksena.