...miehelle harrastukset ovat henki ja elämä?
Minulla on hyvä mies. Mukava, hellä ja romanttinen, joka osaa kohdella naistaan hyvin. Seurustelleet olemme jonkin aikaa, ja alussa kaikki menikin hyvin. Tehtiin kaikenlaista kivaa, oltiin yhdessä, ehkä vähän liikaakin. Mutta nyttemmin, kun mies on alkanut olla "varma" omasta asemastaan minun elämässäni, hänellä ei enää tunnu olevan koskaan aikaa.
En minä sitä valita, että miehellä on omat kaverinsa ja menonsa, onhan niitä minullakin. Mutta kun jalkapallotreenit on kolmena iltana viikossa, lisäksi treenailee "harrastuspohjalta" sählyä ja sulkapalloa, ja sen lisäksi pitäisi vielä viettää poikien kanssa lajeihin liittyviä sauna- ja pokeri-iltoja...
Itse opiskelen ja käyn iltaisin töissä, joten aikaa on minun yksipuolisesti aika vaikea järjestää pelkästään hänen menojensa mukaan. Ja jos itse olen töiden jälkeen liian väsynyt tekemään mitään järkevää, mies loukkaantuu, ja ( ilmeisen mustasukkaisesti ) väittää, että kavereilleni minulla kyllä on aina aikaa. Etenkin miespuolisia ystäviäni hänen on vaikea sulattaa. Tosin, yleensä unohtaa, että minä tapaan kavereitani yleensä vain silloin, kun hän itse juoksee harrastuksissaan.
Tiedän pikkuhiljaa alkavani turhautua tilanteeseen, vaikka en haluaisi välejä kultaani katkaistakaan. ( Mutta viimeistään jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikana taitaa olla parasta etsiä uusi poikaystävä? =) )
Minulla on hyvä mies. Mukava, hellä ja romanttinen, joka osaa kohdella naistaan hyvin. Seurustelleet olemme jonkin aikaa, ja alussa kaikki menikin hyvin. Tehtiin kaikenlaista kivaa, oltiin yhdessä, ehkä vähän liikaakin. Mutta nyttemmin, kun mies on alkanut olla "varma" omasta asemastaan minun elämässäni, hänellä ei enää tunnu olevan koskaan aikaa.
En minä sitä valita, että miehellä on omat kaverinsa ja menonsa, onhan niitä minullakin. Mutta kun jalkapallotreenit on kolmena iltana viikossa, lisäksi treenailee "harrastuspohjalta" sählyä ja sulkapalloa, ja sen lisäksi pitäisi vielä viettää poikien kanssa lajeihin liittyviä sauna- ja pokeri-iltoja...
Itse opiskelen ja käyn iltaisin töissä, joten aikaa on minun yksipuolisesti aika vaikea järjestää pelkästään hänen menojensa mukaan. Ja jos itse olen töiden jälkeen liian väsynyt tekemään mitään järkevää, mies loukkaantuu, ja ( ilmeisen mustasukkaisesti ) väittää, että kavereilleni minulla kyllä on aina aikaa. Etenkin miespuolisia ystäviäni hänen on vaikea sulattaa. Tosin, yleensä unohtaa, että minä tapaan kavereitani yleensä vain silloin, kun hän itse juoksee harrastuksissaan.
Tiedän pikkuhiljaa alkavani turhautua tilanteeseen, vaikka en haluaisi välejä kultaani katkaistakaan. ( Mutta viimeistään jalkapallon maailmanmestaruuskisojen aikana taitaa olla parasta etsiä uusi poikaystävä? =) )
Vastaukset 3
Vanhimmat
jos on oikein mustasukkainen toisen menoista niin eikö silloin yhteinen aika pitäisi tuntua entistä mukavammalta, ja vaikka se ei tykkäisi että änget ja tunget mukaan niin kokeileppa.. silti... hih ... :) edes siihen tv:n viereen :)
..arki on tullut suhteeseenne.. tunnut itsekkin olevan aika kiinni omissa jutuissa.. kysymys kuuluu miksi seurustelette?? sopu antaa sijaa molemmin puolin ja se on varmaa että kukaan mies ei jaksa vuosikausia huomioida aina samaa.. ymmärrä nyt että jos vaihdat miestä.. se palvoo(mitä tunnut kaipaavan) sinua aikansa kunnes sekin kyllästyy palvomaan sua.. eli ehkä vikaa on myös sinussa?? minusta ainakin vähän kuullosti siltä että ajattelet aika itsekkäästi ja vain omia tarpeitasi?? kuullostit muutenkin ristiriitaiselta.. mutta hei jokain taplaa elämänsä itse.
Ristiriitaisia ihmisiä olemme valitettavasti molemmat - ja tiedämme sen myös. ( Ystävät nauroivat aikanaan, kahdesta noin mahdottomasta ei ikinä voi tulla paria )
Mutta en minä mitään palvontaa kaipaa, vaan nimenomaan tuota ihan tavallista arkea. En minä oleta, että miehen(kään) tulisi aina joustaa. Elämä on kompromisseja? Ja voi olla, että hektisyys hiukan hellittää kun tästä keväästä ensin päästään yli...