En voi kertakaikkiaan syödä jos on ihmisiä lähistöllä. Aivan kamalaa. Yksin voin kyllä syödä, mutta en jos on ihmisiä. Miten tällainen ihmisraunio voi enää kohta mennä töihin tai sukulaisiin kun siellä pitää syödä. Auttakaa nyt hyvät ihmiset.
syöminen ei onnistu
ihmetyttää
7701
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tiedän tunteen.. Mulla autto lääkkeet (Cipralex). Tai siis paniikkikohtauksia tuli useasti, siis muuallakin, mutta tää ruokailujuttu oli hankala.. Koulussa söin sitte eväitä, kun ruokailuun en "voinut" mennä.
Nyt taas nautin ruuasta vähän liikaakin..
Ihan yleistä. Minä olen 30v perheellinen mies. Ja töissä kun oli tarpeeksi stressiä ja vitutusta niin sittempä yhtenä päivänä eräänä ruokalassa tuli semmoinen olo että laatta lentää just. Sama olo tuli seuraavana päivänä. Ja seuraavana. Mukaan tuli vapinaa, hikoilua ja "ihmeolotiloja" töissä. Vuoden kestin. Söin jotain vatsahappopillereitä, kävin mahatähystyksessä (hyi helvata) ja lopulta sitten sanoin lääkärille suoraan mitä halusin: aika psykiatrille koska minulla on 110% paniikkihäiriö.
Sain ajan, kävin lekurilla, ja sain vielä ajan psykologille. Psykiatrin ja psykologin kanssa jutustelu oli ihan turhaa, niillä tuntui olevan kuulat vielä pahemmin sekaisin omissa päissään. Mutta sain reseptin Sepramiin. Sitä söin puolisen vuotta. Vaikutti hitaasti, mutta selvästi tuli parempi olo kuukauden/parin jälkeen. Taas pystyi olemaan. Edelleen tuli paniikkikohtauksia, mutta ne pystyi sietämään helposti kun "tiesi" että on lääkkeet alla eikä mitään pahaa voi tapahtua. Ja lopulta kohtaukset meni pois.
Nyt puoli vuotta ilman lääkkeitä takana. Taas on alkanut tulemaan pieniä paniikinoireita. Mutta nyt on helpompaa kun tietää mistä kiikastaa ja osaa sanoa lääkärille oikean lääkkeen nimen reseptiä varten.
Tämä on pitkä ja ehkä elinikäinen sairaus. Jos aivoissa ei ole tarpeeksi serotoniinia niin ei voi mitään. Lääkkeillä asia korjautuu, ja lääkekuurin aikana on hyvää aikaa miettiä omaa elämää, stressejään, suunnitelmia yms. Pistää asioita tärkeysjärjestykseen. Itse päätin että työmatkoja en enää tee. Ylitöitä en tee. Ja paskan väliä mitä korporaation pomot huutavat, minulla on perhe kotona ja töissä olen 8-16 saadakseni rahaa. Jos firma kaatuu niin terve vaan, sitten teen jotain muuta. Myyn vaikka kukkia kadulla. Mutta kieltäydyn stressaamasta toisten takia.
Mulla pahimpana aikana oli niin, etten pystynyt syömään yksinkään. Ruoka ei vaan "nielautunut". Kauhee tunne! Mullakin cipralexit autto ja nykyään itsekin syön liiankin hyvin, niinkuin aiemmin nellie kirjoitti. Jopa niin hyvin, että painoa on tullut lisää. Ärsyttä nykyään se! Mutta mieluummin kiloja lisää, kuin syömisen vaikeus! Onko sinulla lääkitys?
Treenata tota syömistä syömispelkoisten kanssa oikein pahoissa paikoissa, kuten ravintola.
Kaamea tilanne, nurkkapaikka loossissa ja pitää tilata koko menyy. Ympärillä kymmenkunta iloista ihmistä & itse ihan pihalla.
Mut jos etukäteen tietäis muilla olevan samanlaisia vaivoja, tuskin oireita edes ilmaantuisi ja ehkä oppisi et suhtautuu tilanteeseen täysin väärin. Oppisi jakamaan hetken muiden kanssa ja olemaan tyyni oma itsensä ruokapöydässä.
Ja sitten taas paniikki vetäs nurkantakana turpaan niin että tukka lähtee;)
Ei lääkitystä tällä hetkellä. Söin vajaa pari vuotta Citalorpramia ja terapeutin kanssa päädyttiin kokeilemaan lääkkeetöntä vaihetta. Nyt olen ollut pari vuotta ilman lääkkeitä ja vuoden sisällä vointi on tullut tasaisesti alaspäin.
olet aivan kuin minä!!!!
itse kärsin täysin samasta!
olisi hauska tavata ja jutella.
itse olen käynyt kahvilassa ja selvinnyt :)
mieheni kanssa olen kerran käynyt suunnitelmallisesti syömässä. tuntui ihmeelliseltä!!! normaalilta!
olen 28v. ja sairastuin paniikkiin 12v.
Selvinnyt olen ja tiedän selviäväni kun tiedän ettei ole pakko ottaa mitään jos en halua. (siis jos on tarjoilua)
rakastan ihmisten seuraa, eikä kukan uskoisiettä minulla on piilossa tälläinen mörkö...
mutta, jokaisella on ne omat juttunsa jotka ovat niitä kipeitä.
tsemppiä kaveri!!! :)
Mulla on sama ongelma en voi muilla syödä tai muiden lähettyvillä, koska pelkään tukehtumista ja muutenkin syön hirmu hitaasti.