Paksusuolisyövän sairastanut...

kiitos kun vastasit!Hienoa kuulla että asia kääntynyt sulla todella valoisaan suuntaan!Saisinkohan vielä häiritä sinua...?minkä ikäinen muuten olet?mimmoiset oli sun oireet ja oliko niitä jatkunut kauan ennen kuin menit tutkimuksiin?eikö ultraa tehty ennen leikkausta?(levinneisyys..)kuinka nopsasti syövän toteamisesta pääsit leikkaukseen?oliko löydös minkä kokoinen?
Menen viikonlopuksi äidin tykö ja ehkä asia on aika tavalla ns. pöydällä...Tuntuu että se on munkin päässä koko ajan,huomaan pyöritteleväni sitä jatkuvasti vaikka miltä kantilta ja usko vaan että positiiviset seikat niistä ajatuksista on aika kaukana vielä.Mutta jos viitit heittää mulle vielä vähän infoa niin olisin kiitollinen..
Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossakin!

surusilmä kirjoitti:

kiitos kun vastasit!Hienoa kuulla että asia kääntynyt sulla todella valoisaan suuntaan!Saisinkohan vielä häiritä sinua...?minkä ikäinen muuten olet?mimmoiset oli sun oireet ja oliko niitä jatkunut kauan ennen kuin menit tutkimuksiin?eikö ultraa tehty ennen leikkausta?(levinneisyys..)kuinka nopsasti syövän toteamisesta pääsit leikkaukseen?oliko löydös minkä kokoinen?
Menen viikonlopuksi äidin tykö ja ehkä asia on aika tavalla ns. pöydällä...Tuntuu että se on munkin päässä koko ajan,huomaan pyöritteleväni sitä jatkuvasti vaikka miltä kantilta ja usko vaan että positiiviset seikat niistä ajatuksista on aika kaukana vielä.Mutta jos viitit heittää mulle vielä vähän infoa niin olisin kiitollinen..
Toivon sulle kaikkea hyvää jatkossakin!

sivulla 3 on tietoja myös kaikesta. mut syksyn 2004 oireilin vatsakipuja, tummaa verta ulosteessa muutaman kerran jne (Hb alle 110, nyt 138, syöpäarvot koko ajan alle1). isäni kuoli keuhkosyöpään 11/04 eli 1,5kk ennen omaa diagnoosiani. tätä ennen en koskaan ees ollut ajatellut syöpää..eli tunnistan tuskasi läheisen sairastumisesta, usko pois.

19.1.05 colonoskopiassa näin itse kasvaimen (3,5cm, dukes 3, ei avannetta). leikkaus 14.2.05..sairaalassa viikon (huono-olo ja vatsan toiminta saatava normaalix, niittivyö pois). 3, 5 viikoa saikulla sit töihin. reilun kuukauden kuluttua ns. folfox-hoidot. alux kauhee olo, lääkkeet löytyivät (hoitajalle kandee heti soittaa jos näitä ällötyksiä ilmenee.)

8 hoitoa sujui hyvin, sit maksa-arvot yli rajojen. hoidot siirtyivät ja määrää vähennettiin. 10 hoidon jälk. paino putos 10kg lyhyes ajas, jouduis syöpikselle sisään 13 pväx... tippaan ja sit 3 vkoa saikkua vielä..töihin.

olen opettaja (sairastuessani 38v.) ja sairastanut vain 3 pvää flunssaa helmikuussa töihin paluuni jälkeen. huivista luovuin uutena vuotena , ripsiin värjäyksen otin joulukuun puoli välissä. kaikilla karvat ei ees lähde. neuropatisia oireita oli; kylmän arkuutta, iho lähti käsistä ja jalkapohjista, tunnottomuutta. kaikki nyt ok.

minua on hoidettu koko ajan hyvin, olen kysellyt
ja soitellut lääkärille sekä omalle hoitajalle aina tarvittaessa. ylim. tutkimuksia sain pyytäessäni. nyt on tulossa kontrolli 17.5..näitä vielä 4 v.

syöpä ei ole arkeani kovin muuttanut. ruokatottumukseni samat kuin ennen, wcssä käyn ehkä 2 krt enemmän kuin ennen, vettä pyrin juomaan väh. 2 l pvässä. laskimopumppu on yhä rinnassa. olen matkustanut jo 4 ktr, thaimaassa läpivalaisussa piippasi, korttia näyttämällä selvisi helposti tilanteesta.

olen koko ajan puhunut avoimesti tilanteestani kaikille jotka kysyneet. elämäni ei ole kovin muuttunut entisestä. olen kuulemma yhä ajoittain v..mainen vaimo ja tyhmä äiti...en ole parempi tai valaisutneempi kuin ennen. näin ainakin koen. masentunut en koe olevani, väsynyt ajoittain.

elämäni on jatkunut, syöpä on kumppanini. siitäkin selviää aina jotenkin. tulevasta en tiedä. kukapa tietäisi.
voin antaa puhelinnumeroni jos haluat. ilmoita.

anu2 kirjoitti:

sivulla 3 on tietoja myös kaikesta. mut syksyn 2004 oireilin vatsakipuja, tummaa verta ulosteessa muutaman kerran jne (Hb alle 110, nyt 138, syöpäarvot koko ajan alle1). isäni kuoli keuhkosyöpään 11/04 eli 1,5kk ennen omaa diagnoosiani. tätä ennen en koskaan ees ollut ajatellut syöpää..eli tunnistan tuskasi läheisen sairastumisesta, usko pois.

19.1.05 colonoskopiassa näin itse kasvaimen (3,5cm, dukes 3, ei avannetta). leikkaus 14.2.05..sairaalassa viikon (huono-olo ja vatsan toiminta saatava normaalix, niittivyö pois). 3, 5 viikoa saikulla sit töihin. reilun kuukauden kuluttua ns. folfox-hoidot. alux kauhee olo, lääkkeet löytyivät (hoitajalle kandee heti soittaa jos näitä ällötyksiä ilmenee.)

8 hoitoa sujui hyvin, sit maksa-arvot yli rajojen. hoidot siirtyivät ja määrää vähennettiin. 10 hoidon jälk. paino putos 10kg lyhyes ajas, jouduis syöpikselle sisään 13 pväx... tippaan ja sit 3 vkoa saikkua vielä..töihin.

olen opettaja (sairastuessani 38v.) ja sairastanut vain 3 pvää flunssaa helmikuussa töihin paluuni jälkeen. huivista luovuin uutena vuotena , ripsiin värjäyksen otin joulukuun puoli välissä. kaikilla karvat ei ees lähde. neuropatisia oireita oli; kylmän arkuutta, iho lähti käsistä ja jalkapohjista, tunnottomuutta. kaikki nyt ok.

minua on hoidettu koko ajan hyvin, olen kysellyt
ja soitellut lääkärille sekä omalle hoitajalle aina tarvittaessa. ylim. tutkimuksia sain pyytäessäni. nyt on tulossa kontrolli 17.5..näitä vielä 4 v.

syöpä ei ole arkeani kovin muuttanut. ruokatottumukseni samat kuin ennen, wcssä käyn ehkä 2 krt enemmän kuin ennen, vettä pyrin juomaan väh. 2 l pvässä. laskimopumppu on yhä rinnassa. olen matkustanut jo 4 ktr, thaimaassa läpivalaisussa piippasi, korttia näyttämällä selvisi helposti tilanteesta.

olen koko ajan puhunut avoimesti tilanteestani kaikille jotka kysyneet. elämäni ei ole kovin muuttunut entisestä. olen kuulemma yhä ajoittain v..mainen vaimo ja tyhmä äiti...en ole parempi tai valaisutneempi kuin ennen. näin ainakin koen. masentunut en koe olevani, väsynyt ajoittain.

elämäni on jatkunut, syöpä on kumppanini. siitäkin selviää aina jotenkin. tulevasta en tiedä. kukapa tietäisi.
voin antaa puhelinnumeroni jos haluat. ilmoita.

Moi!
No ja pakko oli sulle heittää tekstiä...Kiitos muuten asiapitoisesta viestistä-tuntuu siltä että siellä päässä ollaan syöpä selätetty,ainakin henkisesti!Äiti kävi muuten tänään ultraäänessä ja kaikki mitä sieltä jäi hänelle käteen oli toimenpiteen tehneen lekurin toteamus "Tämä näyttää ihan hyvältä..."....??????Kai ne nuo tilanteet on sellasia että ihminen menee aivan jumiin eikä osaa kysellä yhtään mitään...Pitäskö tuosta kummiskin repästä jo pieni valonpilkahdus???Perjantaina on kirurgin vastaanotto ja kai se siinä suomentaa lisää mutta mulla ei pälli meinaa kestää-tuntuu että otan tän jopa vakavemmin tällä hetkellä kuin potilas itse, kelaan melkeinpä koko ajan tuota juttua ees sun taas,teen työkseni kirjanpitohommia ja meinaa pikkisen keskittyminen jo kärsiä..
Säkin tuumailit jossain viestissä että vasta leikkauksessa näkyy levinneisyys joten kai lienee liian aikaista "juhlia"??

Surusilmä kirjoitti:

Moi!
No ja pakko oli sulle heittää tekstiä...Kiitos muuten asiapitoisesta viestistä-tuntuu siltä että siellä päässä ollaan syöpä selätetty,ainakin henkisesti!Äiti kävi muuten tänään ultraäänessä ja kaikki mitä sieltä jäi hänelle käteen oli toimenpiteen tehneen lekurin toteamus "Tämä näyttää ihan hyvältä..."....??????Kai ne nuo tilanteet on sellasia että ihminen menee aivan jumiin eikä osaa kysellä yhtään mitään...Pitäskö tuosta kummiskin repästä jo pieni valonpilkahdus???Perjantaina on kirurgin vastaanotto ja kai se siinä suomentaa lisää mutta mulla ei pälli meinaa kestää-tuntuu että otan tän jopa vakavemmin tällä hetkellä kuin potilas itse, kelaan melkeinpä koko ajan tuota juttua ees sun taas,teen työkseni kirjanpitohommia ja meinaa pikkisen keskittyminen jo kärsiä..
Säkin tuumailit jossain viestissä että vasta leikkauksessa näkyy levinneisyys joten kai lienee liian aikaista "juhlia"??

että tähystyksen jälkeen minulta otettiin kokeita myös ultra (käsittäkseni antaa vahvistuksen kasvaimen koosta, mut ei sen levinneisyydestä esim. läheisiin imusolmukkeisiin, se tieto tulee patologilta kolmisen vkoa leikkauksesta),

kävin päivän "tutustumassa" osastolla. tapasin uudestaan kirurgin, jonka kanssa keskustelimme leikkauksesta ja siitä mitä eri vaihtoehdot leikkauksessa vaikuttavat elämääni (siis kuinka paljon suolta minulta poistetaan jne, minulle suolta jäin n. 50cm)ja tapaamisella muuten itkin vuolaasti koko ajan, tapasin fysioterapeutin (joka kertoili leikkauksen jälk. aamun tilanteesta) ja anestesialääkärin joka esitteli vaihtoehdot kivunpoistoon leikkauksen jälkeen (valitsin epiduraali ja toissijaisena kipupumpun..minulla epiduraali ei toiminut kunnolla, joten siirryttiin kipupumppuun)

elät/elätte tällä hetkellä ehkä vaikeinta aikaa syöpä-asiassa..asia tuntematon ja tuntuu että haluaisi tehdä ja tietää paljon. minä luotin sairaalaan ja heidän ammattitaitoonsa. pyysin toki koko ajan kaikki itseäni koskevat paperit itselleni (niin labrat kuin muutkin, niin käynneiltä kuin sairaalassa ololtakin). ihan varmuuden vuoksi, jos jtkin epämääräistä tapahtuisikin. ja nytkin niitä olisi helppo vertailla (lähinnä labratuloksia), jos kontrollissa tulisi jobinpostia.

syöpä tänäpäivänä on on yleinen ja siitä selviää useimmiten. muistakaa se. itse toki läheisteni kanssa puhuimme kuolemasta sekä hautajaisista. sekin helpottaa kummasti. eläkää arkea, se tulee mikä on tullakseen.

anu2 kirjoitti:

että tähystyksen jälkeen minulta otettiin kokeita myös ultra (käsittäkseni antaa vahvistuksen kasvaimen koosta, mut ei sen levinneisyydestä esim. läheisiin imusolmukkeisiin, se tieto tulee patologilta kolmisen vkoa leikkauksesta),

kävin päivän "tutustumassa" osastolla. tapasin uudestaan kirurgin, jonka kanssa keskustelimme leikkauksesta ja siitä mitä eri vaihtoehdot leikkauksessa vaikuttavat elämääni (siis kuinka paljon suolta minulta poistetaan jne, minulle suolta jäin n. 50cm)ja tapaamisella muuten itkin vuolaasti koko ajan, tapasin fysioterapeutin (joka kertoili leikkauksen jälk. aamun tilanteesta) ja anestesialääkärin joka esitteli vaihtoehdot kivunpoistoon leikkauksen jälkeen (valitsin epiduraali ja toissijaisena kipupumpun..minulla epiduraali ei toiminut kunnolla, joten siirryttiin kipupumppuun)

elät/elätte tällä hetkellä ehkä vaikeinta aikaa syöpä-asiassa..asia tuntematon ja tuntuu että haluaisi tehdä ja tietää paljon. minä luotin sairaalaan ja heidän ammattitaitoonsa. pyysin toki koko ajan kaikki itseäni koskevat paperit itselleni (niin labrat kuin muutkin, niin käynneiltä kuin sairaalassa ololtakin). ihan varmuuden vuoksi, jos jtkin epämääräistä tapahtuisikin. ja nytkin niitä olisi helppo vertailla (lähinnä labratuloksia), jos kontrollissa tulisi jobinpostia.

syöpä tänäpäivänä on on yleinen ja siitä selviää useimmiten. muistakaa se. itse toki läheisteni kanssa puhuimme kuolemasta sekä hautajaisista. sekin helpottaa kummasti. eläkää arkea, se tulee mikä on tullakseen.

minulla oli mieheni koko ajan kaikissa lääkäritapaamisilla mukana. asia oli/on kuitenkin niin vierasta, että 2 korvaa kuulee paremmin ja toinen ehkä edes tajuaa kyselläkin jotain (ja alussa mä itkin melkein aina lääkärin tavatessani, mut reipasta oli turha esittää kun en sellaiseksi itseäni kokenut). sytoissa alkua lukuunottamatta sitten kävin yksin...enää ei itkettänyt..

http://www.verkkoklinikka.fi/news_and_articles/view_article.xsp?SID=C6A121C30FE192837F7F&articleOID=1097569362_812_14c

http://naturamedia.mercuriusonline.com/index.phtml/art/7939/t/articles1

http://www.alzheimerintauti.net/index.cfm?cd=21119&doc=21335&news=1

http://www.aamulehti.fi/teema/ruoka/3497531.shtml

http://www.tohtori.fi/?page=6771267&id=5495603

http://www.yle.fi/akuutti/arkisto2003/110203_d.htm

http://www.mdd.fi/Pages/artik_vatsa1.html

http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1133;50166;9601

Minulla on colitis ulecerosa v. 2000 ja näin ollen suurentunut syöpäriski. Isälläni todettiin mahasyöpä kuukausi sitten. Hän tulee todennäköisesti kuolemaan siihen. Minäkin olen viimenään menossa tähystykseen joka pitäisi suorittaa ja toinen vuosi... En tiedä kenen puolesta pelkäisin eniten, isäni, joka ehkä kuolee, minun, joka saattaa saada huonoja uutisia hoidon laiminlyönnin takia, vai lasteni jotka saattavat näin ollen jäädä orvoiksi. P..le. Käyn siellä ja mietin vasta sitten.