Rue de Mattallionen kulmassa seisoi pitkään ulsteriin pukeutunut mies.
Kaikki Pariisilaiset hänet tunsivat, eikä hänestä juuri välittäneet.
Ehkä hän kuului tähän maailman metropoliin, joka omituisuuksia suosi...
8.00 hän aloitti Jeannen baarissa pastiksella.
- Yksi pastis carcon!
Ymmärtävä omistaja toi tämän hänelle tuplana, ja huitaisi suurpiirteisesti kuluneille kolikoille, joita Liikennemies tarjosi maksuksi.
- Qui on liikenne tänään kehittynyt? Merci!
Ymmärtäväinen kapakoitsija silmäili säälivästi entistä pormestaria, jota nykyisin Liikennemieheksi kutsutaan.
Kapakoitsija katsoi savuttuneen lasin lävitse katua.
-Eipähän siellä juuri, liikennettä, näillä kaduilla...
- Mitäpähän pari Citroenia koettelivat kurasuojiaan...
Ulsterimies kiinnostui välittömästi, Voila- mikä Rue.?
Kaikki Pariisilaiset hänet tunsivat, eikä hänestä juuri välittäneet.
Ehkä hän kuului tähän maailman metropoliin, joka omituisuuksia suosi...
8.00 hän aloitti Jeannen baarissa pastiksella.
- Yksi pastis carcon!
Ymmärtävä omistaja toi tämän hänelle tuplana, ja huitaisi suurpiirteisesti kuluneille kolikoille, joita Liikennemies tarjosi maksuksi.
- Qui on liikenne tänään kehittynyt? Merci!
Ymmärtäväinen kapakoitsija silmäili säälivästi entistä pormestaria, jota nykyisin Liikennemieheksi kutsutaan.
Kapakoitsija katsoi savuttuneen lasin lävitse katua.
-Eipähän siellä juuri, liikennettä, näillä kaduilla...
- Mitäpähän pari Citroenia koettelivat kurasuojiaan...
Ulsterimies kiinnostui välittömästi, Voila- mikä Rue.?
Vastaukset 22
Vanhimmat
-Jos todella haluatte sen kuulla! Ravintoloitsija alkoi kuivata punaviinilaseja tarmokkaasti.
Entinen pormestari repesi riehakkaaseen nauruun.
- Carcon! tiedän tämän korttelin aivan tarkkaan.
- Sopiiko että maksan juomani myöhemmin...
Itsekin jo harmaantunut kapakoitsija, nyökkäsi raskaasti , myöhemmin.. myöhemmin...
Sisilian saarilta kotoisin oleva Olivia veti märällä luutturätillä Carconia ympäri korvia.
- Voi saatanan eunukki, taasko sie annoit sille hullulle ilimasta viinaa, koko kylän pellelle!
Ymmärtäväinen mies siirtyi keittiön puolelle, korsikalaiset kokit siistyivät fiksusti ulos tupakalle.
Päätti aloittaa tänään rauhallisesti.
- Allo, allo!
Täytekynään tottunut käsi naputteli totutusti Citroenien tuulilaseja, hyväksyvästi.
- Merci, merci,hän pyysi anteeksi ulkomaalaisilta vaunuilta.
Sinettisormus viilsi karkeita rosoja Amerikkalaisten autojen kylkiin.
Saatuaan aina korttelin selväksi, ikämies sytytti Gallousellen.
Haikea savu nousi Pariisiin kujien ylle.
Olivatva he kummempaakin nähneet...
Koska ei ollut vielä ilta, Liikenteenohjaaja kävi, jo sammuneiden, punaisten lyhtyjen alta alennusta.
150- kiloinen äiti-täti, tervehti lievällä puserruksella uutta uskoa Ulsteriin.
(herra paratkoon, sinne sitä kuuluikin olla)
- Tiedä yöstä tästä ...
Tumma mies suki öljyistä tukkaansa, vain rynnätäkseen taas heilumaan tuulimyllyn lailla.
Oikeastaan se oli kaunista nähtävää.
Hän oli pidetty synnyinmaassan, jossa kädenliikeillä oli luja arvonsa.
Oli liikkeenkin toimesta harvempaa elinsurmaa.
Katukahviloissakin aprikoitiin, koska hän tulisi.
- Le Medalijog du Sheisse!
haluttiin saksalaisten toimesta ojentaa tälle katujen kulkurille.
Voi`la!
Siirtyi Pigallen varrelle.
Pariisilaiset olivat toki monta nähneet, eikäpä he vieroksuneet takkinsa avannutta miestä.
- Merde! kovin on hänellä lyhyehkö väline, töihin uutterasti kiiruhtava kurtisaani totesi. Pelkästään jo ammatin puolesta.
Parroittunut mies hymyili kuin Biltemasta ostettu jakoavain.
- Ehkäpä vielä kekiäisin tästä vitun viittoilemasta rakastettuni tykö.
Tummanhiveä mies laittoi sen takaisin, ja tilasi taksin.
Sepaluksen surinasta ei kuljettaja oikein saanut tolkkua.
Tarkasteltiin miestä huolella. Olihan hän sentään entinen Citroenin pääsuunnittelija...
Hänen toimestaan oli rakennettu Xantian kaasupallot, kuin edeltäjienkin.
Miehet olivat aseistettu kaasuasein, ja heidän nyrkkiensä kanssa olisi itse Muhammed Alikin ollut tuskien takana.
Mies ajatteli. Hänen kuluneet vaattensa jäivät sitten aseman säilytyksen.
Kuinka olikaan helppoa virtsata aamutuuleen. Kusi lensi tuulen mukana.
Vain mies tietää sen.
Juuripa siksi hän oli vaatehtinut itsensä uimahoususilleen.
Kädet vatvoivat, jo elämänsä nähneitä tissejä...
Pissitikin lujasti. Ainakin siellä jotain tapahtui.
Työntyi postiluukusta.
Tuttavallisesti nainen tervehti häntä kädestä.
-Tervetuloa Jean. käy sisemmälle.
Huitomaan tottunut immeinen oli ymmällään.
Tästä kun pois...
"Juuripa siksi hän oli vaatehtinut itsensä uimahoususilleen. Kädet vatvoivat, jo elämänsä nähneitä tissejä... Pissitikin lujasti. Ainakin siellä jotain tapahtui."
Tämä hande1 se on melkoinen kirjailija. Joku on täällä kertonut pitävänsä hänen teksteistään. Mikäs siinä. Makuja on niin monenlaisia.
Näillä kutojan sormilla, verkkojakin neuloneella...
Erityi Citroen Xantia. Kujettajaa ei pystytty eroittamaan.
Takaovesta tarjoutui nilkkaa,että reittä.Verkkosukin.
-Merci!
Tätä oli mies odottanut vuosikymmeniä, jos niitäkään.
Hilpeästi lennähti ilmaan huopahattu, jonka hikinauhaa olivat useat tuskan vuodet saaneet imeä.
- Ranskaksi painoi tyhjän seisoja suudelman arjalaisille poskille.
- Vihdoinkin olet tykönäni.
Kalpea nainen ei edes hymyillyt.
- Ajetaan Birkenauhun!
Miksi teet tämän minulle?
Kolea nainen ei vastannut etwakseen.
- Olihan minulla vaihtoehtoja, nainen puhalsi savukkeestaan tuoksut liftaajan silmille.
- Sosibor tai sellainen leiri, jonka portin yläpuolella luvataan rautaisin kirjaimin työn vapauttavan.
Vanha mies tunsi maisemien vaihtuvan lujalla nopeudella, vain muistoiksi vaihtuakseen...
Passit tarkastettiin.
Vanhalle miehelle riitti hänen oikeassa kädenselässään oleva SS- tunnus.
Vanha majuri tunsi kuitenkin sydämessään jotain liikutusta. - Kuin 1940.
Luiseva rajakorpraali teki jostain syystä kunniaa.
Blondi sivalsi ukkoa poskelle.
- Kohta tullaan työsi äärelle...
Kurttuinen poski painui lasiin.
Miksi minun piti tähän vaunuun noustakkaan...
Olihan hän johdattanut monia viiksekkäitä miehiä junaan näiltä asemilta, osin myös parrattomia, kalottipäisiä. Yhtäkaikki, yhtä nöyrinä he nousivat härkävaunuihin.
Muistipa Majuri lyöneensä raipalla vauhtia sotilassaappansa varteen...
Sotilas näki vanhan miehen SS- leiman, ja sylkäisi vihertävän mällin ukon otsalle.
Kaunis nainen riisui nimettömänsa tullin jälkeen pois.
Uneliaasti ikkunasta katsoen, hän hieroi itseään.
- Äijäpaha, tätä herkkua et enää tule koskaan saamaan.
Vanha natsi tunsi oudoksi olonsa ilman pääkallolakkia, ja salamia kaulavaltimoiden lähellä.
Ne tuhannet juutalaisnaiset, jotka keinuvin tissein astelivat kaasutukseen.
Tokihan nuorella luutnantilla pönkötti, vaikka se ei ollut rodullisesti sopivaa...
Sinne joutuivat Magdat ja Irenet.
Vuoron loputtua tuli nautittua hilpeitä pullollisia reinin rinteiden anteja.
Monenakin iltana tuijotti ikkunalasista kuitenkin tyhjin silmin ihminen, ei sotilas.
Leirin eteen.
Toiset maksoivat lippunsa, majurin oikean käden heilaitus riitti.
Kyllä, kyllä.
Tunsihan hän nämä maisemat, tuossa annoin Libowitchille luvan nostaa perunan maasta, vangille 4995 olin suopea, en lyönyt häntä raipalla.
Ukko tunsi itsensä ylpeäksi.
Saatanallisen terävä piiska ujelsi niskaan.
Ukko haki jo lääkkeitään.
- Tule katsomaan tätä kenkärykelmää.
Majuri katsoi nöyränä huoneenkokoista tummaa ryhmää.
Käsinsolmttuja pieniä kenkiä, viimeiset solmut olivat niihin solmittu 1942.
Kukaan ei tiedä sitä kiirettä ja tuskaa, joita pienet pienet sormet ehtivät tehdä...
Belgialainen kuljettaja tuhosi saappaallaan kytevän savukkeen, jos toisenkin.
Laukaus kuului.
Tulkki juoksi paikalle.
-Siellä ammuttiin!
Monia teitä nähnyt kuljettaja nyökkäsi ymmärtäväisesti.
- Soitan Citroeniin huoltoon...
Pikemminkin hämmästyneen näköinen.
Ehkäpä nämä 35158 juutalaissielua ympäröivät häntä kysymyksillään, johon nyt tulisi vastata...