huomenta kaikille!
osaako kukaan kertoa mistä saa apua toipumiseen kun menetin eilen aamulla ex-mieheni joka kuoli haimasyöpään meillä on yhteinen lapsi 17v.joka on aivan hysteerinen
onko terveysaseman lääkäreistä mitään apua vai pitäiskö mennä yksityiselle
jos jollakin kokemusta niin kertokaa ihmeessä että saan ennen kaikkea pidettyä tyttäreni kasassa ettei romahda täysin
älkää please vastatko nega vastauksilla koska niitä en nyt jaksais lukea ku muutenkin on vaikeeta
osaako kukaan kertoa mistä saa apua toipumiseen kun menetin eilen aamulla ex-mieheni joka kuoli haimasyöpään meillä on yhteinen lapsi 17v.joka on aivan hysteerinen
onko terveysaseman lääkäreistä mitään apua vai pitäiskö mennä yksityiselle
jos jollakin kokemusta niin kertokaa ihmeessä että saan ennen kaikkea pidettyä tyttäreni kasassa ettei romahda täysin
älkää please vastatko nega vastauksilla koska niitä en nyt jaksais lukea ku muutenkin on vaikeeta
Vastaukset 10
Vanhimmat
..kyllä terveysaseman lääkäri osaa auttaa ja tarvittaessa ohjata eteenpäin...kerro ihmeessä ajanvarauksessa asiastasi niin saat varmasti ajan..ei muuta kuin 8 aikaa varaamaan jotta saat asian alta pois...voimia!
apua ja TK:sta voi kysyä mihin voi ottaa yhteyttä tilanteessasi.Voimia.
Niillä on kriisiapua, lääkäreita yms. tukiverkkoja kunhan vain kerrot tilanteen.
Ne keskustelee ja puhuu vaikka läpi yön ja antavat rauhoittavaa lääkitystä.
Tsemppiä, ja suuri suru on sanaton.
Ensinnäkin, otan osaa. Apua saa terveyskeskuksen lähetteellä, mutta toki jos haluaa varmistaa että apua varmasti ja nopeasti voi mennä yksityisen kautta. Lapsesi voi myös soittaa nuorten kriisipuhelimeen (nuorten kriisipiste) josta saa alkuun apua. Tsemppiä!!
teille vastanneille
täytyy alkaa toimimaan heti huomenissa koska minä alan oleen ihan katki ei muuta kun itkettää koko ajan ja kuitenkin minun täytyisi pitää itseni kasassa jotta voisin auttaa lastani tää on ihan hirveetä
miksi meille kävi näin siihen en saa koskaan vastausta mutta sen nyt ainakin tiedän että ex-miehelläni ei ole kipuja ne loppui siihen ja Hän on turvassa olimme erittäin hyviä ystäviä olin loppuun asti Hänen vierellä
tää on pakko kertoa vielä tulin 4.5 eli siis kuolinpäivänä töistä niin olin talomme edessä niin kuulin joku olis huutanut tiina käännyin en nähnyt ketään mietin olenko tulossa hulluks kunnes tajusin että ex-miehenihän se siellä huuteli tuli vielä moikkaamaan tää on käsittämätön asia
silmissäni pyörii sama filmi kokoajan näen vaan exäni kun hän makaa sängyssä happilaitteet kasvoilla ja vetää viimesiä hengen vetoja ja sen kun Hän sitten oli pois luoltamme kävin monta kertaa hyvästelemässä Häntä ennenkuin pystyin jättämään Hänet hoitajille että tällänen tarina
nyt kun saan tyttäreni vielä kasaan olen todella tyytyväinen itseeni että olen onnistunut pahin on kyllä vielä edessä
edistynyt jo sen verran että minä kävin lääkärissä ja sain lääkkeitä jolla pitäis pystyä olemaan kasassa jotenkin seuraavaksi pääsen psygolin juttusille koska minulla on erittän paha/vakava ahdistuneissus-masennus tila tällä hetkellä onneks pääsin lääkärille yksityisellehän sitä piti mennr eiköhän tämä tästä pikku hiljaa
jolloin saatan ex-mieheni haudan lepoon tää on todella raskasta
Olkaa toistenne tukena, sinä tyttärellesi ja hän sinulle. Tuska on molemminpuolinen, mutta jutelkaa ja itkekää yhdessä. Jos toinen haluaa olla yksin ja hiljaa suokaa sekin toisillenne.
kuolema ja suru-foorumilla kenties saat enemmän vertaistukea kuin täältä. Siellä on saman kokeneita, täällä taas on paljon ihmisiä jotka eivät halua ajatella kuolemaa tai pelkäävät sitä.
Uskoisin, että joka paikkakunnalla on jonkinlaisia sururyhmiä läheisensä menettäneille ihmisille. Terveyskeskuksesta ja seurakunnalta voi kysyä niistä.
Toivottavasti pääsette taas elämän syrjästä kiinni. Elämä on näin epäoikeudenmukaista. Jokainen lähtee vuorollaan. Tuskin koskaan saa vastausta siihen kysymykseen, miksi juuri minun kohdalleni sattui näin. Varmasti tuntuu, että on "ainut", jolle on käynyt näin. Tosiasiassa läheisensä menettäneitä surevia ihmisiä on joka hetki paljon. Siksi kannattaisikin etsiä jokin sururyhmä, jossa pääsee jakamaan ajatuksiaan ja kokemuksiaan asiasta. Siellä on ihmisiä jotka ymmärtävät täysin miltä sinusta/tyttärestäsi tuntuu. Samoin te kokemuksillanne autatte muita surussaan.
Jaksamisia...toivotaan, että kesän tulo edes hieman lämmittäisi mieltä. Miehelläsi on asiat hyvin, ei kipua eikä tuskaa, ei huolta...Ymmärrän, että sinulla on suuri ikävä. Vaikka en olekkaan uskossa, niin siltikin jotenkin tuntuu, että emme me kokonaan voi kadota tästä maailmasta. Ehkäpä miehesi siellä jossain katselee teitä. Juttele hänelle, kerro miltä sinusta tuntuu, muistele menneitä, itke ...ei se tee sinusta "hullua". Kunhan käsittelet asian ettei tuska jää lopuksi elämääsi. Tottaksi olet nyt masentunut ja varmasti vielä shokissa. Se kuuluu raskaaseen menetykseen. Suru muuttaa muotoaan, jonain päivänä huomaat jo iloitsevasi pienistä asioista. Ei sinun miestäsi tule unohtaa, mutta on kuitenkin tärkeää, että pysyt elämään niin ettei asia varjosta jokaista päivääsi ja normaalia elämänmenoa.
Puhuminen, kirjoittaminen ja yleensä asian käsitteleminen auttaa.
sinulle ihanasta vastauksesta ja neuvoista sekä tuestasi lääkärissä olen käynyt saanut masennuslääkkeitä,unilääkkeitä,rauhottavia sun muuta menen taas MA lääkäriin ja saan ajan psykologille tai psykiatrille että pääsen kunnolla purkautumaan toivottavasti pääsen tästä joskus normaali elämää taas jatkamaan kun tässä vielä 5v.pikku-ukkö jota pitäis jaksaa myös hoitaa työt eli ei todellakaan ole mulla helppoa nyt ja sit tytärtäni ja vanhinta poikaani pitäis yrittää tukea huh huh!
vasta alkaa helpottaa ja pystyy alkaa pikku hiljaa elämään taas normaalia elämää tuleehan niitä takapakkeja vielä mihin olen varautunut mutta eiköhän tämä tästä
hyvät kesät kaikille