Olen pohtinut sellaista kysymystä mielessäni, että onko tyttö/nais ystävän iällä merkitystä? Itse olen 18 vuotias ja aloitin jo 17 vuotiaana suhteen 41 vuotiaaseen naiseen. Meillä on aivan mahtavaa yhdessä, sillä ikähän on vain numeroita. Onko muilla tälläisiä kokemuksia? Kuinka moni aikuinen nainen olisi valmis olemaan nuoren kanssa?
Mielestäni aikuiset naiset ovat taivaan lahja
Mielestäni aikuiset naiset ovat taivaan lahja
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen suunnattoman ihastunut nuoreen tyttöön. No meillä on nyt jonkun verran ikäeroa (minä siis se vanhempi osapuoli), hänkin silti ihan täysi-ikäinen. Ilmeisesti tunne on tai ainakin on ollut molemmin puoleinen, näin olen saanut ymmärtää. Nyt aikaa on kulunut, emme seurustele vieläkään mutta välillämme taitaa yhä olla jotain. Mutta nyt olen alkanut miettiä, miten suhteemme voisi toimia, siis jos jotain suhdetta syntyisi. Vaikka hän on mahtava ihminen, mukava jutella ja kaunis....niin....entä jos ajatusmaailmamme ovat sittenkin liian erilaiset? Onko elämäntilanteemme liian erilainen? Olemmeko yksinkertaisesti liian erilaisia ihmisiä?
Ajattelen häntä jatkuvasti, mutta pelkään. Pelkään itseäni ja sitä että epäonnistun.
Minulla ja naisystävälläni on aika pitkä välimatka, siksi näemmekin vaan kahden kk välein. Olemme kumminkin joka päivä puhelimitse yhteydessä. Minulla on tyttöystävä ja hänellä perhe (mies ja lapsi), mutta se ei onneksi ole este. Luulen että jos asuttas samassa kaupungissa ja seurusteltaisi "oikeasti" niin ei se toimisi. Tämä suhde tuo mukavasti potkua petiin, sillä jos joku niin aikuinen nainen on peto sängyssä ;) Suosittelen muillekin tälläistä "salarakas" vaihtoehtoa, minä ainakin pidän
Heippa!
Yhdyn ajatukseen, ettei ikä sinänsä saa olla este rakkauden täyttymykselle. Kautta aikain vanhempi-nuorempi, kokenut-kokematon, opettaja-oppilas jne. asetelmat ovat kiehtoneet ihmisiä. Jotakin taikaa siinä kieltämättä on: Ihailen, kunnioitan ja noh.. rakastan, itseäni selkeästi vanhempaa naista. Se tuntuu hyvältä ja oikealta ja olisi halventavaa liittää siihen mitään psykologista trauma- tai muuta vastaavaa konstruktiota. Rakkaus on rakkautta ja that's it! Miksi rakentaa enempää muureja kuin on tarpeen?!
Tulipa kaihoisat muistot vuosien takaa tästä viestiketjusta mieleen. Ihastuksia oli tullut ja mennyt kunnes kohtasin naisen, kuka ei ollut ihan ohimenevä ihastus. Siinä vaiheessa oli itsellekin myönnettävä että naisista tässä tykätään. Tunnetta ei voinut ohittaa, kiertää tai sivuuttaa.
Ikäeroa oli paljon, mikä ei tehnyt asiaa yhtään helpommaksi. Ja minä olen se huomattavasti nuorempi osapuoli.
Olin silloin aika hukassa tunteineni ja itseni kanssa joten en koskaan niitä kunnolla pystynyt ilmaisemaan. Epäselväksi jäi myös vastapuolen tuntemukset. Silti koin että välillämme oli/olisi voinut olla jotain.
Itse olisin tämän naisen kanssa ollut valmis lopulta suhteeseen. Ajatus tuntui pelottavalta mutta samalla parhaalta mahdolliselta.
Itse en pelkää etukäteen erilaisuutta, enkä erilaisten elämäntilanteiden sovittelemista, niin kuin ei mistään suhteesta voi etukäteen taata toimivuutta ja kestävyyttä. Kokeilemalla sen vasta tietää.
Hieno elämys ja kokemus on kohdata ihmisiä joita kohtaan näin tuntee, ja ylellisyyttä jos tunne on molemminpuolinen ja ne pääsee jakamaan.
Jos suhde ei etene niin kestävälle pohjalle että joskus päättyy, niin eihän se ole epäonnistumista.
Suurempi epäonnistuminen on jos kaksi samoin tuntevaa ihmistä kävelee toistensa ohi.
"Vaikka hän on mahtava ihminen, mukava jutella ja kaunis....niin....entä jos ajatusmaailmamme ovat sittenkin liian erilaiset? Onko elämäntilanteemme liian erilainen? Olemmeko yksinkertaisesti liian erilaisia ihmisiä?"
Mielstäni erilaisuus ei ole este suhteelle, voisi jopa sanoa että tietty määrä erilaisuutta pitääkin olla! Vastakohdat täydentävät toisiaan.
"Ajattelen häntä jatkuvasti, mutta pelkään. Pelkään itseäni ja sitä että epäonnistun."
Jos et tee mitään, niin luultavasti epäonnistut! Rohkeasti vain kehittelemään suhdetta eteenpäin. Sano hänelle että hän on mahtava, mukava ja kaunis ja että tykkäät hänestä :-)
Tinni-Tunni
Joillakin ikä näkyy ja kuuluu, joillakin ikä on ainoastaan numeroita paperilla.
Mielestäni ei kannata miettiä ikäeroa, jos muuten synkkaa.
Meitä lokeroidaan muutenkin, vaikka minkä asioiden takia, joten ei annetan rakkauden jäädä minkään tyhmän pikku seikan jalkoihin.
Ihanaa kevättä ja tulevaa kesää kaikille upeille naisille ikään katsomatta!
Se ikä on vain numeroita? Ainaskin nuorempi voi tulla toisiin aatoksiin.
t: kyyninen narttu
... suhde täysi-ikäisten kesken ikäerosta riippumatta on mielestäni ihan ok. Kuitenkin se, minkälaiset persoonat ovat kyseessä, ratkaisee tietysti aika paljon.
Itse olen 45-vuotias, enkä todellakaan haluaisi suhdetta sellaisen kanssa, joka pitäisi minua myös äitinä. Koska minulla on 16-vuotias tytär, hyvin lähellä hänen ikäänsä oleva tyttö vaikuttaisi liian nuorelta. Varmaan vertaisin häntä tyttööni. Sellaisen mieluummin vaikka adoptoisin lapsekseni...