hei... mul on ollu jo kauvan paniikkihäiriö..oireet meni välil pois,ei ollu ainakaa 4-5vuotee mitn,no ehkä sillo tällö piäntä jonka pystyin hallihtee.. nyt sit vapun aikaa sain autos KAUHEEN kohtaukse,tuntu vaa yksinkertasesti siltä,et en hengitä..ei loppunu vaik auto pysäytettii ym.olin tutulla paikkakunnallaki,ettei ees ollu siit kyse.. menin kotii ja jatku vie sieki.. :( nyt meen tosi vastahakosesti autoo ja olen koko matkan hermostunu.. mistä ne taas voi tulla?? onko panari just semmone,tulee ja menee?? ja kaikista pahin on se ku tuntuu,et on "oman pään sisäl" ja kontrollin menttämisen pelko,rupesin silloki ajattelee et tää ei lopu ja joudun hoitoo ja sit vasta napsahti..:( muilla samoja kokomuksia??
ahistaaaa....
sairas..
5601
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kontrollin menettämisen pelko onkin. Ahdistun helposti isossa ihmismassassa, ja toivon vaan pääseväni mahdollisimman pian pois sieltä omaan rauhaan. Eri asia jos on hyvä keikka, ja pääsee tunnelmaan, silloin en kuule enkä nää mitään muuta ku musiikin... :) Äärimmäisessä stressitilanteessa, joka mulla oli pääsiäisen tienoilla, jolloin oikeasti ensimmäistä kertaa elämässäni pelkäsin että nyt mielen puolustus murtuu, kannattaa turvautua alkeellisimpiin mielen puolustusmekanismeihin, eli aistiyllykkeisiin ja rutiineihin, ts. pakkoneuroottiseen ajatteluun. Nämä tilat voi taas purkaa pikkuhiljaa kun tilanne laukeaa.
mul on aikasemmi loppunu,ku oon päässy omaan rauhaan esim autosta/kaupasta pois... mut se viimeisin vaa kesti ja kesti... luulin oikeesti,et sekoon ja joudun hoitoo ja sit se vasta paheni...:( mut kait niit joskus tulee voimakkaampia... noh,oonneks ne ei joo vaarallisia..mut se tieto ei ainakaa mua siis tilas helpota..
just AUTOSSA 15 vuotta sitten.
Syön paniikkihäiriölääkkeitä tänäkin päivänä ja varmaan lopun elämääni mutta pärjään ihan hyvin.
mulla pitkä kokemus pksta, ahtaanpaikan kammot,just tilanteet(auto)yms. kauhistuttanut, kova lääkitys riippuvuteen asti. mutta minä elän. ssr lääkkeet on paree kun bentsot.oo varovaine niitten kaa. rohkeesti tohtorille
itelläni alko paniikki häiriö ihan yks kaks... alotin amisen ja meni hyvin mut 2kk jälkee alko paniikit enkä menny yhtää mihinkää. roskien vienti tuntu mahdottomalta ja matkaa on vaa ovesta roskikselle 10m. nyt oon joku 6kk ollu 4 seinän sisällä ja syön lääkkeitä (sentralin) mitkä on auttanut hiukan mut ei tarpeeks. sisarusten kanssa joten kunten voi johonkin mennä mutta ahdistus on koko ajan läsnä. mun suvussa on kanssa tätä ja olen saanut neuvoja. vaikka joskus johonkin meno tuntuu vaikeelta niin kannattaa väkisin mennä! koulussa taisin käydä paniikki häiriön alun jälkeen 2 kertaa ja kun pääsin sinne olo oli täysin normaali. mutta seuraavana päivänä kun piti kouluun mennä niin ei tullut mitää joten keskeytin koulun. alotan nyt siis syksyllä koulun uudestaa ja pelkään että sama juttu alkaa mutta vihdoin ja viimein otan itseäni niskasta kiinni ja teen asialle jotai. kun kirjoitan tätä on klo 23:35 päivä 8.5.06 ja "aamulla" pitäis lähtee klo 12 nuoriso psykiatrialle 6 viikkoo. ajattelin tulla ensin ku meen nukkumaan kattomaan tänne tein juttuja ja saada voimia tähän lähtemisen pelkoon. enää en jaksa alistua tälle prkl:een paniikki häiriölle ja vaikka kuinka pelottaa tai jännittää niin menen sinne hoitoon! ei oo mitää menetettävää ja kun ei ole koulua tai muutakaan niin yritetään!!!! koittakaa kaikki pärjätä ja vaikka pahalta tuntuu (mä tiedän!!!) koittakaa kohdata pelkonne! menkää esim. paikkoihin mihin ette pysty perheenne kanssa ja jos pyörtyy niin sit pyörtyy. paniikkiin ei kuole vaikka siltä tuntuu. 1 syy miksi tulee niitä ahdistuksia on että jotkut teistä pelkää etukäteen johonkin mentäessä että se paniikki iskee ja että sekoo siellä mihin sitten meneekin, itse pelkäsin. kannattaa lukea näitä juttuja, ne oikeesti auttaa ja saatte hyviä neuvoja! kyllä se apu jostain tulee, itse koitan nyt tota hoitolaa koska en jaksa elää loppu elämääni pelossa ja nytpelkään jo etten saa esim ajo korttia ku on tää mut nyt keskityn olennaiseen ja näytän paniikille kuka määrää. jos tuntuu ettei mikään auta niin kannattaa ees harkita sitä hoitoo. itse en tykänny yhtään mutta kun näin sen paikan ni helpotti PALJON. itelläni alko nää siis amiksen alus (16.v, nyt 17.v) ja harmittaa ku meni koulu päin "piip" ja joudun ny lykkäämään kaikkee vuodella mutta se on vaa vuas ja kyllä niitä vuosia tulee ihan tarpeeks täs elämäs (toivottavast ainaki) parempi vuas ku loppu elämä pelos! tuun kertomaan tänne miten hoito meni ja jos pääsen eroon paniikki häiriöst (siäl hoitolas on joku hoitsu erikoistunu paniikki häiriöön) niin tuun kertoo teille vinkkejä ym. tiedän tunteen mimmosta tää on. ETTE OO YKSIN!