"Ei se rakkaus, vaan pelko
Kirjoittanut: eXä-vl 5.5.2006 klo 11.12
Niin, mutta sanotaanhan, että pelko on parhain ase... yhtä tehokasta tapaa saada lapsi pysymään uskossa ei ole olemassakaan. Kaiken hyvän korostamisen sijasta painopiste onkin perkeleen ja helvetin pelossa...
Minäkin pelkäsin pitkälle murkkuikään asti tulimereen joutumista, kun meille oli opetettu, että jos on yksikin synti sovittamatta, joutuu sinne. Ja minä kun olin varastanut ekaluokalla kaupasta tikkarin, jota en kehdannut enää jälkikäteen kertoa kenellekään, pyörin ahdistuneena monet yöt sängyssäni tulimereen joutumisen pelossani. Tai kun isä pelotteli moneen kertaan, että kiroilu on yhtä kuin perkeleen kutsumista tykö, ja se saattaa sitten joku kerta vaikka yön pimeydessä tulla viereen. Vielä aikuisenakaan en uskalla nukkua yksin pimeässä huoneessa, vaikken edes usko mihinkään!! Tästä olen käynyt juttelemassa ammattiauttajallekin, mutta ei tuommoisista jäljistä pääse eroon varmaan koskaan kokonaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000016182127
---------------------
MOPPI!
Tämä on täysin samanlainen toisen ketjun kommentista avaukseksi nostettu kuin avaus "Vl-lapsi tilittaa ;)", joka on pysynyt palstalla. Ei siis ole mitään syytä poistaa tätä avausta.
Kirjoittanut: eXä-vl 5.5.2006 klo 11.12
Niin, mutta sanotaanhan, että pelko on parhain ase... yhtä tehokasta tapaa saada lapsi pysymään uskossa ei ole olemassakaan. Kaiken hyvän korostamisen sijasta painopiste onkin perkeleen ja helvetin pelossa...
Minäkin pelkäsin pitkälle murkkuikään asti tulimereen joutumista, kun meille oli opetettu, että jos on yksikin synti sovittamatta, joutuu sinne. Ja minä kun olin varastanut ekaluokalla kaupasta tikkarin, jota en kehdannut enää jälkikäteen kertoa kenellekään, pyörin ahdistuneena monet yöt sängyssäni tulimereen joutumisen pelossani. Tai kun isä pelotteli moneen kertaan, että kiroilu on yhtä kuin perkeleen kutsumista tykö, ja se saattaa sitten joku kerta vaikka yön pimeydessä tulla viereen. Vielä aikuisenakaan en uskalla nukkua yksin pimeässä huoneessa, vaikken edes usko mihinkään!! Tästä olen käynyt juttelemassa ammattiauttajallekin, mutta ei tuommoisista jäljistä pääse eroon varmaan koskaan kokonaan."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000016182127
---------------------
MOPPI!
Tämä on täysin samanlainen toisen ketjun kommentista avaukseksi nostettu kuin avaus "Vl-lapsi tilittaa ;)", joka on pysynyt palstalla. Ei siis ole mitään syytä poistaa tätä avausta.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Hoh hoijaa, on teillä ihmisiä kaikenlaista ajankulua.
oli nostaa näkyvämmin esille se, miten vanhoillislestadiolaiset kasvattavat lapsiaan pelon (tulimeri) eikä rakkauden avulla.
Varmasti yhtä aito kuin avaus johon viittasit. Jokaisella on totuutensa ja kokemuksensa ja sitä ei voi kiistää. Kiinnittäisin huomiosi siihen, miksi olet kuitenkin tekemässä tuosta kirjoituksesta totuutta koskemaan koko vl-yhteisöä.Sinä et voi tuosta kirjoituksesta tehdä johtopäätöstä, että vllät eivät rakkaudella kasvata lapsiaan. Tai tietenkin voit näin tehdä, mutta se kertoo vain siitä, että et haluakaan uskoa asian olevan toisin, vähänkään myönteisemmin. Minä olen ainakin pyrkinyt kasvattamaan lapsiani rakkaudella, tulimerestä en ole koskaan puhunut heille sanaakaan. Muiden pelastuminen ei ole meidän arvoitavissamme eikä heidän tuomitsemisensa kuulu meille. Tiedän, että sitä tehdään, mutta itse en halua alkaa kenenkään tuomariksi. Pääasia on, että tiedämme oman elämämme ja miten sen elämme ja käytämme.
Ei kaikissa vl-perheissä kasvatus ole tuolla tasolla. On toki aidosti uudestisyntyneitäkin ja kasvatus on rakkaudellista eikä pelkoon perustuvaa, vaikka Raamatun totuudet opetetaankin lapsille.
Itse olen saanut "helluntailaisen" kasvatuksen eikä siinäkään ollut mitään pelottelua vaikka joskus pienenä olikin pakko lähteä kuuntelemaan Jumalan Sanaa. Silti jäi hyvä mieli ja kiitollisuus vanhemmille ja Jumalalle, että sai hyvän kasvatuksen. Nuoruudessa kävin mutkan "maailmassa" mutta Jumalan rakkaus veti takaisin ja sain kokea parannuksen armon Jeesuksessa Kristuksessa.
Tunnen paljon tosi uskovia vl:a.
Ja lahjat on moninaiset, mutta henkin on sama. Ja me olemme saman Isän lapsia.
Ja minkä vuoksi ei sais näistä asioista puhua lasten kanssa. esim. tulimerestä Koska ne on Raamatussakin.
Ei kai sekään ole oikein, että kiertää totuutta ja valethtelee lapsille, että tulimerta ei ole olemasskaan. Koska Raamattu kuitenkin sanoo toisin.
Tai puhuu niin pyöreästi asioista, että lapset vaikka kuinka väärin tekis, että luulee menevänsä taivaaseen. Koska niin ei ole.
Vaan synnin palkka on kuolema. Ensin sielun kuoleama ja sitten tulee toinen kuolema kuin ihminen joutuu lopullisesti eroon Jumalasta. Ja joutuu kadotukseen. Eikö tämä ole Raamatun mukaista?
"Ja Jumalan pelko on viisausen alku."
"Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin." Eikö nänmä yllä olevatkin lauseet ole Raamatun lauseita. Ja miksi niistä pitäis vaieta koska ne on totta? Sitä tässä ihmettelen.
Minulle tämä pelko, josta avaaja mainitsi kuitenkin vaikutti terveellisellä tavalla ja aloin rukoilla Jumalaa että löytäsin taivaasen vievä uskon. Ja kiitän Jumalaa, että VL:ät ovat olleet niin rehellisiä, että ovat tehneet saarnoissa selväksi, että mihin ihminen joutuu jos ei ole elävää uskoa.
Tämä asia juuri herätti minut etsimään Jumalaa ja taivaaseeen vievää uskoa. Enkä minäkään niin vanha silloin ollut.
Siis älkää väsykö VL-puhujat puhumasta näistäkään asioista.
Lain tehtävähän on ajaa kristuksen tykö.
Olen ollut Jumalan ja koko seurakunnan lempilapsi kun sain parannuksen armon. Ja se on ollut kantava voima, kun olen ensi askeleita ottanut Jumalan valtakuntaan.
Niin että nämä asiat voi kokea niin eri tavalla.
tunne mitään negatiivista.
Ja sitä paitsi tämän uskon ulkopuella ´voi olla paljon pahemapaa kuin VL_uskossa.
Mutta sitä vaan ei näe ensin pintaa syvemmälle. "Mutta moni kakku päältä kaunis." Sanotaan...
Tämän uskon kun jättää niin se sielunvihollinen sokaisee silmät, että sitä ei edes näe enää oikein,kun vähän aikaa on ollut maailmassa.
Kyllä tmäkin on rakkautta että on rehellinen. Eikä sitä jaksa omilla voimilla olla sitäkään.
"Tämän uskon kun jättää niin se sielunvihollinen sokaisee silmät"
Monella henkilöllä vl-herätysliikkeestä eroamisen jälkeen Pyhä Henki avaa ihmisen hengellisesti sokeat silmänsä näkemään, millaisessa harhaoppien kehdossa hän on talostellut.
he voivat aikuisiän kynnyksellä tehdä päätöksiä vapaasti, niin uskontoon liittyviä asioita pitäisi opettaa niin, että on olemassa vl- usko ja monia muita uskontoja ja uskoja ja lisäksi on suuri ihmisryhmä, joka ei usko mihinkään uskontoon.
Ainakin Suomessa vaikuttavat tärkeimmät uskonsuuntaukset pitäsi käydä läpi, sekä tietenkin uskonnoton vaihtoehto. Eikä uskonnottomasta vaihtoehdosta saa sanoa, että se johtaa ehdottomasti helvettiin.
Tuskin on oikein sanoa myöskään, että Raamatussa on ainoa totuus.
kysymysten suhteen jättää vaihtoehtoja tyyliin: tämä on minun ratkaisuni, minun totuuteni, toisilla ihmisillä on erilainen näkemys asioista.
Voiko rakastava äiti tai isä antaa noin vaihtoehdottoman kuvan maailmasta lapselleen.
Kai te ymmärätte, miten kova paikka lapselle on, jos hän kodista lähdettyään huomaa ajattelevansa asioita eri tavalla kuin vanhempansa. Hän haluaa vaikka uskonnottaman vaihtoehdon tai vaikka ortodoksisen.
Kuitenkin hänen yksipuolinen kasvatuksensa seuraa painajaisena mukana keski-ikään saakka.
Uskonnon pakkosyöttö lapselle, joka ei sitä pysty vielä ymmärtämään, on erittäin julmaa.
Oikean ja väärän rajan pystyy kyllä lapselle selvittämään, sotkematta uskontoa siihen.
Kicki on oikeassa. Ei pidä unohtaa tulimerta. Tulimeri on osa Raamatun syvintä sanomaa. Jos lakkaamme siitä puhumasta, muutamme oppia. Siinä ei auta pehmentelyt. Ei lapselle ei aikuiselle. Tulimeri on kaikilla niilä ihmisillä edessä jotka eivät astu ahtaasta portista Jumalan valtakunnasta sisälle eli usko omalle kohdalleen uskovaisen saarnaamaa parannusta. Kiitos Kicki.
Lapsia nimenomaan ei pidä suojella.
>>
Siinä ei auta pehmentelyt. Ei lapselle ei aikuiselle. Tulimeri on kaikilla niilä ihmisillä edessä jotka eivät astu ahtaasta portista Jumalan valtakunnasta sisälle eli usko omalle kohdalleen uskovaisen saarnaamaa parannusta.
>>
Niin, että lapset eivät siis olleetkaan automaattisesti pelastuksen tilassa? Sitäkö tarkoitit?
Minä en vl-lapsena todellakaan kokenut olevani automaattisesti pelastuksen tilassa, vaan helvetin lisäksi peloteltiin että seuraavalla uhkauksella:
"Joka katsoo isäänsä karsain silmin ja kyräillen kuuntelee äitinsä neuvoja, siltä korpit repivät silmät, ja kotkan poikaset syövät ne."
Ja Raamatustahan tuokin löytyy (Sananl. 30:17).
Pelkästään satuina esitetyiksi tarkoitetuissa tarinoissa on vastaavilla silmien repimisillä varmasti k-18 merkintä, mutta minulle kerrottiin pienenä lapsena tuo täytenä totena:(
Raamatusta löytyy paljon muitakin todella julmia kuvauksia. Onkohan Jumala tarkoittanut ne pienten viattomien lasten pelotteluun?
Vaikka vl-kasvatus kuinka perustuisikin näiden valikoitujen kauhutarinoiden kautta pelolla kasvattamiseen, älkää nyt hyvät ihmiset kuitenkaan sitä toitottako täällä yleisellä keskustelupalstalla.
Toisillenne voitte Ry:llä kehuskella, kuinka kovasti lapsenne pelkäävät, mutta muistakaa, että se on henkistä väkivaltaa, joka saattaa jättää elinikäiset traumat! Te rakkaudettomat!
näistä viesteistäni. Mutta usko sinä kuten tahdot.
Uskoohan se sielun vihollinenkin Jumalaan, ja vapisee ja pelkää.
vavista? Ettekö tosiaan muita kasvatusmetodeja tunne? Vai määrääkö SRK tosiaan pelottelemaan?
>>
Minäkin pelkäsin pitkälle murkkuikään asti tulimereen joutumista, kun meille oli opetettu, että jos on yksikin synti sovittamatta, joutuu sinne.
>>
Täysin vastaavia kokemuksia ja surullista pelkäämistä muistan omasta lapsuudestani. Kasvoin noin 10-vuotiaaksi saakka vl-perheessä, eivätkä vanhempani varmasti olleet niitä tiukimpia koskapa perheemme erotettiin siitä syystä että isäni uskalsi vastustaa hoitokokousten tuomareita ja puolustaa vl-vainojen uhreja.
Muistan että pelkäsin jo ihan 5-6 vuotiaana tulimereen joutumista, sillä joka viikko käytiin kuulemassa SRK:n julistusta että jos kuolee synnit tunnollaan, niin helvettiin joutuu eikä siihen auttanut mikään muu kuin että pyytää toiselta uskovaiselta syntejään anteeksi. Niinpä minun täytyi pienenä lapsena usein nousta ylös yö-vuoteeltani ja käydä pyytämässä vanhemmiltani synnit anteeksi koska pelkäsin että päivän aikana tekemäni synnit veisivät minut tulimereen jos sattuisin yön aikana kuolemaan.
Toki vanhempani kertoivat minulle että kyllä se usko kantaa ja vaikka sortuisikin syntiin päivän aikana, niin ei tarvitse pelätä kun ei ole uskosta luopunut. Silti pelkäsin, sillä sen verran tehokasta SRK:n puhujien pelottelu 70-luvulla oli.
>>
isä pelotteli moneen kertaan, että kiroilu on yhtä kuin perkeleen kutsumista tykö, ja se saattaa sitten joku kerta vaikka yön pimeydessä tulla viereen.
>>
Samaa muistan omasta lapsuudestani. Taisin olla jotain 3-4 vuotias kun leikkipalikoistani kasaama torni kaatui ja päräytin että perkele, jonka olin naapurin lapsiltani kuullut. Isäni kysyi että MITÄ? Sanoin lapsen viattomuudella uudestaan että Perkele! Sain kuulla pitkän saarnan siitä kuinka tulin kutsuneeksi paholaista luokseni ja että se voisi myös tulla. Asiaa piti luonnollisesti pyytää anteeksi ja laittaa syntinä pois.
Sen sijaan minulla ei ole kyllä mitään mielikuvaa että olisin ollut lapsena "vapaana automaattisesti pelastuksen tilassa", kuten myöhemmin olen kuullut vl-teologian menevän.
Myöhemmin murrosikäisenä luin Raamattua ahkerasti ja rukouksen kera että Jumala kirkastaisi minulle tahtonsa. Raamatun valossa vl-oppi kirkastuikin melkoisen saatanalliseksi ja Raamattua vastaan sotivaksi. Sieltä kun ei löytynytkään yhtään ehtoa välimiehen välimiehestä, jolta täytyisi pyytää synnit anteeksi välttääkseen tulimeren.
Pitkien keskustelujen jälkeen oma isänikin myönsi että on aiemmin ollut pitkään SRK:n valheiden sokaisema.
En syytä vanhempiani, eikä lapsena kokemieni kauhun hetket tulimereen joutumisen peloista ole jättäneet traumoja, mutta en soisi yhdenkään toisen lapsen kasvavan näiden vl-opin pelottelujen varjossa.
Minäkin olen pelännyt maailmanloppua ja tulimereen joutumista koko elämäni.Kun olin, lapsi,naapurin vl-poika sanoi minulle (pari vuotta vanhempi) että kun maailmanloppu tulee, maa alkaa yhtä-äkkiä vaan palaa. Siitä asti olen pelännyt tulta, nuotioita, ukkosta, revontulia ja auringonlaskuja. Kaikkea voimakkaita luonnonilmiöitä. jatkuvasti puhuttiin niistä maailmanlopun järkyttävyyksistä pikkulapsille, minkä nyt käsitän olleen täysin sairasta. (80-luvulla ja 90-luvulla)
Koulussa ja koulukavereiden kanssa tunsin oloni turvalliseksi, koska koulussa ei tarvinnut pelätä ja siellä en ollut paha. Siellä sai keskittyä normaaleihin lasten asioihin ja kukaan ei uhkaillut synneillä ja helvetillä.
Vl-yhteisössä minusta tuntui koko ajan että joku on koko ajan pielessä.tuntui että ei kelpaa sellaisena kun on.
Terapiassa olen näitä pelkoja hoidattanut.
"Vl-yhteisössä minusta tuntui koko ajan että joku on koko ajan pielessä.tuntui että ei kelpaa sellaisena kun on."
Osuvasti sanottu. olen kokenut aivan saman tunteen.
Kysymys on siitä, että vl-vanhempien rakkaus lapseensa on ehdollista, ei lapsen ehdoitta hyväksyvää.
Ehdollinen rakkaus haavoittaa.
Sama ehdollisuus on koko vl-yhteisössä. Ihmiset eivät kohtaa lähimmäistään hvyäksyvästi vaan tuomiten. Tuomio on koko ajan taustalla ja jos olet erilainen, jos olet sellainen kuin olet, sen tuomion on jokainen niistä oikeutettu sinulle lausumaan.
Varastaa saa, ainakin naapurin lasten leluja tai vaihtaa omat rikkinäisensä naapurin ei-lestadiolaisten ehjiin samanlaisiin, se ei kai ole varastamista. Lelujen nimikointi tässä tapauksessa toi omat takaisin omistajalleen.
Kiroilla saa, ainakin naapurissa kerrottiin ylpeänä että 1,5-vuotiaan eka sana oli "peekele". Mistä lie alle 2-vuotias sen oppinut, lasta hoiti äiti kotona, ja kotona oli 4 isompaa sisarusta, joista kukaan ei ollut koskaan ollut esim. päiväkodissa tms. hoidossa.
Pitääkö noin kovasti kaivella lestadiolaisten vikoja, että menee aivan lapsellisuuksiin.Eiköhän ne lapset opi isommilta kiroilut, aikuisilta ja isommilta lapsilta leikkipaikoilla jne . Uskon, ettei nykyaikana lapset ole muista ihmisistä niin eristettynä,ettei kiroilua kuulisi, kuuleehan joka päivä pelkästään kauppareissulla monenlaisia kirosanoja, ei niitä tarvitse vanhenpien opettaa. Meilläkin lapset pienenä välillä kiroilivat,harvinainen sana tietysti kinnosti, mutta siitä se jäi kun kotona eivät kuulleet kiroilua.Kyllähän sinä tämän tiesitkin, mutta halusit vain pistää pilkkaa sekaan, se kun on niin mannaa epäuskoiselle.
Eipä auttanut pelkokaa uskomassa pysymiseen.Niin se maailma vei sinutkin.
Todennäköisesti tuollainen sairas pelottelu vei tytön kokonaan kauas Jumalasta. Mutta jos isällä ja äidillä ei ole hajuakaan Jumalasta ja Jumalan rakkaudesta, jota voisi välittää omille lapsilleen, niin seuraukset ovat ikävät. Jos isä ja äiti osaavat vain pelotella omia lapsiaan helvetillä ja saatanalla, niin voi vain arvailla, millaisia haavoja tällainen kasvatus tekee pikkuihmisen psyykeen.
Tuskin on ainoa vl-koti, jossa kyseisellä tavalla kasvatetaan.
Tuo oli kyllä ala-arvoisin viesti pitkiin aikoihin, henkilökohtaisuuksiin menevä, lyövä ja ilkeä sivallus vl-ruoskalla!
Olen murheellinen Adamatan puolesta, että hän saa tuollaisen laittoman tuomion.
>>
Tuo oli kyllä ala-arvoisin viesti pitkiin aikoihin, henkilökohtaisuuksiin menevä, lyövä ja ilkeä sivallus vl-ruoskalla!
>>
Samaa mieltä, sillä en huomannut että eXä-vl olisi kommentoinut ettei hän ole pysynyt uskomassa...
Tässähän on tietysti se käsite-ero että vl:ille uskominen tarkoittaa vl-liikkeeseen uskomista kun taasen Raamattua kunnioittaville uskomassa tai uskossa oleminen tarkoittaa uskomista Jeesukseen.
>>
Olen murheellinen Adamatan puolesta, että hän saa tuollaisen laittoman tuomion.
>>
Tässä tapauksessahan tuo tuomio tuli nimimerkille eXä-vl, tai häntä lainanneelle surffarille, jotka ovat molemmat eri kirjoittelijoita kuin minä. Eipä sillä niin merkitystä sinänsä, sillä varmastikin kuulun vl-tuomareiden mielestä samaan kategoriaan ja minuthan on tuomittu tällä palstalla jo moneen otteeseen;)
Luin joskus aiemmin viestisi omasta lapsuudestasi. Kerroit peloistasi.
Yhdistin sen tuohon mollausviestiin.
Kiireessä aamulla en ajatellut tarkemmin, vaan mielessäni paheksuin kovasti tuota tyyliä ja asennetta. Ja tietysti sitä "vain me"-oppia, joka lajittelee ihmiset sen mukaan uskovaisiksi, ovatko he vl-seurakunnan yhteydessä. Vaikka kuolleina kaloina tai kuivina oksina! Me muut emme ole mitään?
Anteeksi "admata", nimesikin tuli väärin! ;(
Kasvoin vl-kodissa, eikä koskaan peloteltu tulimerellä eikä sanottu, että kaikki muut menevät helvettiin! Ei, siinä kasvatuksessa oli omatunto vahvasti mukana. Opetettiin mikä on oikein ja mikä väärin. Sillä kylällä oli vain muutama vl-perhe, mutta en muista, että meitä olisi koskaan pilkattu uskolla. Meillä pidettiin paljon seuroja, joka kesä oli 3-päiväiset kesäseurat, iso pirtti kun oli. Muistan kuinka kaikki kyläläiset (kovimmat kommunistitkin) kävivät seuroissa. Sitten kun tuli hajaannukset ja "puhdistukset", muu väki kaikkosi!
Kun itse vl-inä kasvatimme lapsiamme, emme ikinä pelotelleet emmekä julistaneet olevamme vain ainoita taivaaseen menijöitä.
Noin kasvattaisin vieläkin lapseni, vaikka olenkin saanut kososlaisen hengen ja jouduin "lauman" jättämään.
Tuo tulimerellä pelottelu on ollut yleistä maaseudulla ennen vanhaan. Samoin joissakin piireissä se on edelleen. Hoitokokousten jälkeen alettiin entistä rajummin leimata eri tavalla eläviä lähimmäisiä helvettiin meneviksi, silloinhan ei saanut edes kirkkokuorossa käydä koska seura muka saastuttaa Jumalan lapsen.
Näistä huolimatta vanhoillislestadiolaisissa on aina ollut perheitä joissa on vallinnut sivistynyt ja valistunut suhtautuminen toisiin ihmisiin ja omaan uskoon.
On aina ollut perheitä ja yksittäisiä vl-uskovaisia, joilla on ollut suvaitsevainen ja rakastava suhtautuminen kaikkiin ihmisiin.
Onneksi on olut onni tutustua sellaisiinkin ihmisiin. He ovat yleensä olleet iäkkäitä, paljon elämää nähneitä, ja heistä osa erotettiin hoitokokousvuosina.
Maanviljelijä-saarnaajapolven vetämä 70- ja 80-luvun hoitokokousprosessi suisti herätysliikkeen kohti sen nykyuistä surullista tilaa, kohti sivistymätöntä, omahyväistä ja ylimielistä sekä samalla hysteerisesti tiettyihin aikaan sidottuihin kaavoihin kangistunutta yhteisökulttuuria ja ajattelua. Siinä ei Raamatun todellisella sanomalla eikä kristillisellä rakkaudella ole sijaa.
kommentti.
Nyt alkaa vanhoillislestadiolaisuuden todellinen puoli paljastua kun päästään kasvatusasioihin! Pelolla kasvattaminen on toki tehokasta -sillä saadaan isokin katras aisoihin sen kummemmin puuttumatta lasten ongelmiim. Ongelmiahan ei edes ole kun niistä ei uskalla puhua.
Antakaa lapsillenne armoa!