Meillä tyttö 3,5kk on kova huitomaan, varsinkin väsyneenä. Välillä siis nukkuminen on aika vaikeaa. Ehkä enimmäkseen sen takia, kun yleensä aika pian huitasee tutin suustaan.
Ensimmäiset kolme kuukautta kapaloitiin pikkuinen, mikä auttoikin ihan loistavasti, mutta nyt tuo pikku luikertelija on oppinut pakenemaan kapalosta. Ihan sama, mitä materiaalia käytän tai miten tahansa sen kiedon, se lähtee sieltä karkuun. Jotenkin tuntuu siltä ihan kuin odottaisi kapalointia, jotta pääsee taas harjoittelemaan pakenemista, on meinaan niin onnellisen näköinen kun ympärille jotain kiedotaan.
Onko jotain ikäkautta odotettavissa, jolloin huitominen ehkä vähenee? Vai käynkö vain kärsivällisesti viiden minuutin välein tökkäämässä tutin suuhun? Vai löytyisikö teiltä muilta jotain kokeilemisen arvoista vinkkiä?
Kiitos!
Ensimmäiset kolme kuukautta kapaloitiin pikkuinen, mikä auttoikin ihan loistavasti, mutta nyt tuo pikku luikertelija on oppinut pakenemaan kapalosta. Ihan sama, mitä materiaalia käytän tai miten tahansa sen kiedon, se lähtee sieltä karkuun. Jotenkin tuntuu siltä ihan kuin odottaisi kapalointia, jotta pääsee taas harjoittelemaan pakenemista, on meinaan niin onnellisen näköinen kun ympärille jotain kiedotaan.
Onko jotain ikäkautta odotettavissa, jolloin huitominen ehkä vähenee? Vai käynkö vain kärsivällisesti viiden minuutin välein tökkäämässä tutin suuhun? Vai löytyisikö teiltä muilta jotain kokeilemisen arvoista vinkkiä?
Kiitos!
Vastaukset 6
Vanhimmat
on myös aivan mestari huitomisessa,tutti lentelee ja huuto siitä tulee.
vinkkejä täältä ei ole antaa mutta tahdoin vain sanoa että et ole ainoa jolla vilkas napero....minäkin ilolla otan vinkkejä vastaan.
kuusviikoinen, huitoo, potkii ja kitisee.. eikä uni tule millään..
Meillä vähän vaille 5kk ja täytyy sanoa että aktiviteetti sängyssä on vain pahentunut. Tutti kyllä otetaan käteen mutta takas sitä ei osata laittaa oikein päin, jalat nostetaan ilmaan ja viskastaan alas...tätä jatketaan niin kauan kun peitto on varmasti pois päältä, sitten pitää möyriä niin että ollaan poikittain pinnasängyssä ja jalat kaiteen yli. Joskus nukuttaminen on tuskaisaa mutta välillä taas en voi olla pidättämättä naurua kun löydän vaavin mitä ihmeellisimmistä asennoista sängystään. Siispä...pahempaa saattaa teilläkin olla luvassa.
Joo näitä kausia tulee aina silloin tällöin.. Meillä ei oikeastaan ollut kuin 4kk hujakoilla kun neiti oppi kääntymään, mutta nyt 9kk iässä oppi nousemaan tukea vasten ja pari päivää sitten keksi että sängyssäkin pääsee ylös. Sepä se vasta kiva leikki on kun äiti kaataa sänkyyn niin kuinka äkkiä sieltä pääseekään takaisin ylös!=) Näitä kehitysvaiheita tulee ja menee!
Lapset ovat ihaniä....
Tämä 5kk kuulosta niin tutulta, omani 9 päivää täyttää 5kk niin ihan kuin olisin lukenut omasta pojasta:) Ja hauska se kun hän yrittää kääntyä sängys mut kun siel ei oo niin paljon tilaa sit vaan olla hermona:)
...meillä on vajaan kolmen kuukauden ikäinen tytsy ja siinä se vasta huitoja on. Illalla kun laitetaan nukkumaan niin sitä kahinaa, tuhinaa ja ähinää mikä pinnasängystä alkaa kuulumaan HETI kun valot sammutetaan..:)) Monesti sitten onkin niin että aikani sitä möyrimistä ja touhuamista kuunneltuani olen noussut antamaan tuttia niin kappas vaan...neiti on pyörähtänyt akselinsa ympäri ja varpaat sojottaa sängyn ylänurkkaa kohden ja pää onkin sitten jalkopäässä...tai sitten näen vaan pienet töppöset jotka potkiskelee pinnojen välistä..:)
Sellasia huitojia ja touhuajiahan nuo pienokaiset on... hyvä että energiaa riittää! :)