Mitä siskot olette mieltä tällaisesta. Lähdettiin miehen kanssa hankkimaan mulle autoa. Kierreltiin tosi paljon, vertailtiin, tingittiin ja löytyi parikin sopivaa, autoliikkeestä. Yhdeksässä paikassa kymmenestä myyjä teki kauppaa mun miehen kanssa vaikka ihan selvästi sanottiin että auto tulee vaimolle. Olin kuin ilmaa, myyjä vaan sitkeästi selvitti miehelle auton hienouksia. Saipahan ukkokulta vähän aikaa siinä paistatella huomion kohteena vaikka ei auton päälle ymmärrä sitäkään vähää mitä minä.
Kotona tuli sitten ilmiriita mutta on kuulemma feministien vouhotusta, sama se kummalle myyjä puhui jne., ja pitikö autosta maksaa 300 euroa enempi vaan sen takia että myyjä otti vaimon huomioon. Auto nimittäin ostettiin siitä liikkeestä jossa minutkin huomattiin hengittäväksi olennoksi. Mun mielestä piti, vai olinko herkkänahkainen niin kuin mies sanoi?
Kotona tuli sitten ilmiriita mutta on kuulemma feministien vouhotusta, sama se kummalle myyjä puhui jne., ja pitikö autosta maksaa 300 euroa enempi vaan sen takia että myyjä otti vaimon huomioon. Auto nimittäin ostettiin siitä liikkeestä jossa minutkin huomattiin hengittäväksi olennoksi. Mun mielestä piti, vai olinko herkkänahkainen niin kuin mies sanoi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
arvostaa myös naisasiakkaita, kun kaikki miehetkään eivät ole enää perehtyneet autoihin konepellin alta avautuvasta näkökulmasta.
Olisitkohan voinut pyytää toisen myyjän tekemään kauppaa sinun kanssasi, jos yhden kanssa ei tuntunut luonnistavan?
Limboimman autokauppiaan tapasimme mieskumppanini kanssa vain muutama vuosi sitten yhdessä isossa merkkiliikkeessä Helsingissä. Kerroimme suunnittelevamme kahden uuden auton ostamista. Myyjä totesi, ettei antaisi meille edes omaa viimeistä hintaansakaan ennen kuin olisimme käyneet muut paikat tutkimassa. Käski palata vasta sen jälkeen kysymään hintoja häneltä ja tekemään kaupat.
Teki melkein mieli soittaa "supermyyjän" esimiehelle ja kertoa, että ostimme ne autot sitten vajaan 100 kilometrin päästä Helsingistä. Oma vaihtokauppani lyötiin lukkoon jo puhelimessa ja tingittiin jotain pientä lisuketta paikan päällä autoja vaihdettaessa.
voinut pyytää, mutta miehet oli niin vauhdissa että annoin olla ja nielin kiukkuni. Se nielaisu maksoi sitten 300 ekee. :D
minäkin olisin loukkaantunut tuollaisesta..mikä kumma noita joitain myyjiä vaivaa,kun ne ei vieläkään tajua,että naisetkin ajavat autoa...:/
Olisit sanonut suorat sanat...
jos mennään rautakauppaan tai mihin vaan missä tehdään "miehekkäitä" ostoksia. Kai sitä on sitten tyypillinen suomalainen, ei viitsi valittaa vaan mieluummin vaihtaa paikkaa eikä ikinä mene sinne missä sai huonoa kohtelua. Enkä viitsinyt miestäni siinä nolata, vaikka eipä sekään ajatellut että mut nolattiin. :((((((
samalla tavalla kuin konetta->vaihdetaan. Vaikkapa kodinkonetta tai voidaanhan se vanhaankin autoon "kone" vaihtaa.
Tarkoitan sellaisia, joissa on palvelua. Täällä meillä päin ei ole yhtäkään. Mihinkään kysymykseen ei vastata muuta kuin sanomalla: "Se on jossain tuolla päin".
Olen itse ollut kesätöissä rautakaupassa kauan sitten. Se oli suuren helsinkiläisfirman sivumyymälä. Kyllä siellä kohdeltiin KAIKKIA asiakkaita yhtä huonosti. Asiantuntevia ammattimiehiä ehkä vielä huonommin kuin naisia. En vieläkään oikein ymmärrä, miten siellä saattoi olla vakituisia asiakkaita, kun kaikkia kohdeltin kuin pelkkää saastaa. Speden ikivanhat rautakauppasketsit eivät suinkaan olleet mielikuvituksen tuotetta, ne olivat reaalielämää.
Koska olin kesäapulainen en tiennyt kaikkia metkuja. Minä en ymmärtänyt karata takahuoneeseen, kun asiakas tuli sisään. Kun pestini syksyllä loppui myymäläpäällikkö pyyteli minua jäämään vakituiseen työhön. Minulla oli suurempi myynti kuin kenelläkään vakituisella myyjällä, vaikka en osannut mitään, eikä minulla ollut provisota, kuten muilla. - Suuri osa asiakkaista oli jo valmiiksi vihaisia, kun he tulivat myymälään. Asiakkaisiin suhtauduttiin siten, että he ovat tärähtäneitä, kun tahtovat jotakin sellaista, jota kaupassa ei ole. Eikä suinkaan tarjouduttu hankkimaan heidän haluamaansa tuotetta päämyymälästä, joka oli puolen kilometrin päässä. - Eräs nainen tuli sisään kertoen, että hän haluaisi korjauttaa pölynimurinsa, jonka hän oli ostanut samasta kaupasta. No, pölynimuri otettiin vastaan ja lähetettiin korjattavaksi. Kun nainen tuli hakemaan imuriaan häneltä veloitettiin korjauslasku kolminkertaisena. Siis ihan todella: lasku kerrottiin kolmella ja veloitettiin häneltä.
Aivan kirjaimellisesti: Myyjät luikkivat heti takahuoneeseen, kun liikkeeseen tuli asiakas. Siellä myyjät sitten olivat tekemättä yhtään mitään. Jos he joskus palvelivat asiakasta, niin he tekivät sen tupakka hampaissa. Oli siinäkin ihmisillä elämä! Olin vähän vahingoniloinen luettuani lehdestä, että koko iso firma meni konkurssiin.
Päinvastaisia kokemuksia TOISTUVASTI!
Edes TV:ta saati sitten autoa on turha lähteä ostamaan ilman vaimoa. Ei ole onnistunut.
Puitteista sovimme tietenkin vaimon kanssa mutta hän ei halua (pysty) puuttumaan yksityiskohtiin.
Minä en onnistu. En pääse edes keskustelun alkuun, todella.
Vaimo sanoo että pitäisi pukeutua paremmin! Jumalauta!!!! Täytyykö markkinataloudessa ruveta pukeutumisella mielistelemään myyjiä!?
Autojen ostot (tehdasuusien, käteisellä, harvoin) ovat onnistuneet kun menemme vaimon kanssa autoliikkeeseen ja mieluummin polkupyörillä.
Sitten esitellään, koeajetaan jos sattuu ko. laite olemaan paikalla, useimmiten on.
Keskustellaan alustavasti hinnasta ja luvataan tehdä oikea tarjous.
Vaihtoautoa emme koskaan tarjoa vaan ne on myyty suoraan yksityisille.
Tämän jälkeen minä voinkin hoitaa asiaa eteenpäin.
Olen tavallisen näköinen, nyt 62-vuotias, terve, etnisesti suomalainen, 'normaalisti' puhuva, yhteiskuntakelpoinen heppu.
Vaimo on tavallisen näköinen, halvasti pukeutuva ihminen mutta ilman sitä ei edes TV:n osto onnistu.
Eikä tarvitse edes liioitella.
Joten älkää siskot urputtako! Jotain magiaa teissäkin on.
päinvastoin silloin kun mulla oli mies, autokauppias keskusteli etupäässä mun kanssa.
Nyt on pakko tehdä mun kanssa kauppaa ko ei oo enää miestä "pönkänä".
Kaks autokauppaa olen tehnyt yksin joista toisen ostin käytettynä, vaadin saada sen viikoksi käyttööni ennen ostopäätöstä ja kaikki viat mitä viikon aikana sain esiin, korjattiin ennenkuin tehtiin kaupat.
10 pointseja sille autoliikkeelle.
täällä on yksi autovaraosaliike jossa on pari nuorta kaveria töissä, ne on asiallisia ja tajuaa että naiset ymmärtää muustakin kuin meikkaamisesta. :)) Vaikka olisi mies mukana niin en tunne itseäni puhelinpylvääksi. :)
Aion luopua firman leasing-autosta ja ostaa oman. Mitä minä teen, jos kaupassa myyjä ilmoittaa myyvänsä vain yritysautoja ja jättää minut kuin nallin kalliolle?
Olen kuullut kahdelta henkilöltä saman asian: Heille ei myyty, kun he halusivat ostaa auton itselleen eikä yritykselle. Kukaan ei tullut palvelemaan heitä ensimmäisen myyjän marssittua tiehensä. - Olen valinnut merkin ja mallin jo valmiiksi. Pystynköhän hillitsemään itseni, jos minulle käy samoin? Epäilen vähän.
Kerran halusin koeajaa erään auton. Soitin liikkeeseen kertoen, että meidän firmassamme on useita henkilöitä, jotka myös haluaisivat koeajaa sen. Pyysin sitä siis koeajoon vuorokauden ajaksi, koska neljä eri henkilöä olisi halunnut kokeilla sitä. Myyjä ilmoitti: "Meidän ei tarvitse markkinoida sitä autoa, se on meidän suosituin mallimme, emmekä me anna sitä koeajoon noin pitkäksi ajaksi." Se oli aika uskomatonta, sillä yleensä sama liike antoi mieluusti autojaan koeajoon vielä pitemmäksikin ajaksi. - Parin päivän kuluttua soitin samalle myyjälle ja kerroin, että firmastamme kaksi henkilöä oli ottanut sen automallin toisesta liikkeestä. Myyjä oli kovasti hapan ja sanoi, ettei hän ollut meidän yrityksemme yhteyshenkilö. Olisin tietysti voinut pyytää häntä yhdistämään meidän yrityksemme yhteyshenkilölle, mutta ajattelin, että myyjä saisi riittävästi pyyhkeitä jo siitä, että hän pilasi suhteemme autoliikkeeseen.
tarpeeksi vaikutusvaltaisessa työpaikassa, mä en edes kehtaa sanoa missä oon töissä muuten myyjät alkaa aina ryömimään edessä...
Täytyy ihmetellä että myyjät uskaltaa olla happamia tänä päivänä, luulis että jo kilpailutilanne vaatisi hyvää käytöstä, ja olisi edes jotain koulutusta asiakaspalvelusta.
Olisit vaan valittanut myyjästä, jos se toimi liikkeen linjan mukaan niin ei sillä mitään hätää olis ollut. Mutta jos höpisi omin päin, niin olisi ihan ansainnut ne pyyhkeet.
Liika helposti me niellään huono palvelu, ei reklamoida vaikka pitäisi. Jupistaan vaan ja vaihdetaan paikkaa. :)))
Mutta nyt ostaisinkin auton itselleni enkä työnanhtajalle.
Pari entistä työtoveriani ovat vaikutusvaltaisissa asemissa eräissä autoliikkeissä. Minun on kovasti vaikeaa vedota heihin saadakseni alennuksia.
(Voisin kyllä vedota entiseen työtoveriini siinä, että erään automerkin 5 vuoden takuu tosiaan pitäisi kutinsa. Olen kuullut hiuksia nostattavia kertomuksia sen automerkin pitkistä takuista.) Kun on kertakaikkiaan niin, että "paha kello kauas kuuluu", niin minua vähän pelottaa ostaa sitä automerkkiä, vaikka sillä merkillä olisi juuri minulle sopiva, markkinoiden halvin tila-auto.
autokaupan tekee.
Nainen valitsee värin.
Niin on meillä ja muilla.
Amen.
uhoa.
ja asiakas otetaan todesta. Jos sulla on vähän rahaa niin se huomiodaan.
Asun täällä p-suomessa ja en missään muualla kuin Wetterillä ole huomannut sitä palvelua asiakasta kohtaan.
Asiakas on heille in. muut asiat joutaa odottamaaan.
Joku voi mainostaa muitakin, mutta se voi olla xässiä
Siskot ja veljet , siellä kyllä liipataan teitä kaikkia päin näköä. Ravatit ja muut tärkeilyt on hp hommaa.
'
Teitä narutetaan noin 6000 eurolla vaihdossa. ei uskois , mutta minä uskon, koska 0len sen tehnyt myyjätyössäni.
Saat arvostella, ole hyvä. Niin se vain on!
Minun kauppias on Wetteri.
homma hoitunut niinkin?
Toisaalta Suomessa EI tajuta palveluammatin syvintä olemusta, ei voi kuin ihmetellä kuinka ei tajuta mistä se leipä tulee!