Menin äsken ihan "pökkiin" kaupan kassajonossa. Joku helvetin mummo laski pennosiaan helvetillisen hitaasti ja mulla alko jo olla pientä paniikinpoikasta. Sitte mä huomasin yhen hyllyn välissä sellasen puolitutun pariskunnan. Mulla tako päässä vaan ajatus, että "pakko päästä ulos, ennenkun ne tulee kassajonoon mun taa ja joudun juttelemaan..." Sitte aloin vapista aivan tajuttomasti, en saanu edes rahapussia kaivettua laukusta. Mun ostokset oli jo siinä hihnalla, mut mun oli pakko lähtee pois. Vihasin sitä rahojen kans nysvääjää sillä hetkellä hillittömästi... ja vihaan oikeestaan edelleen. Nyt on ostokset tekemättä enkä luultavasti pysty koskaan enää panikoimatta menemään siihen kauppaan. Pyörryn pelkästä ajatuksestakin. Ja kaiken muun lisäks paikkakunnalla on vaan kaks ruokakauppaa...
Oon saanu paniikkikohtauksia säännöllisesti millon missäkin, mutta oon yleensä selviny tilanteesta. Mutta tänään tuli näköjään seinä vastaan...
Oon saanu paniikkikohtauksia säännöllisesti millon missäkin, mutta oon yleensä selviny tilanteesta. Mutta tänään tuli näköjään seinä vastaan...
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ikävää, mutta sitä sattuu. Tässä vaiheessa tämä ei tietysti paljon lohduta. Yritä saada joku kukaan sinne kauppaan tai asia hoidettua jotenkin muuten niin, että voit vähän rauhoittua. Sitten jonkun ajan päästä, kun ajatus ei tunnu ihan kamalalta, käyt siellä taas ja kokeilet ostaa jonkun yhden jutun, kun kassalla ei ole jonoja ja muutenkin hyvät olosuhteet. Baby steps, you know.
Tämähän vaatii tietysti kyttäilyä että milloin ei ole mummoja kassalla.. Mutta tämmöistähän tämä on. Itse kyylään aina kirjaston hyllyjen takana, uskaltaisinko mennä lainaustiskille (se on kammottava avoin halli). Välillä naurattaisi jos ei olisi niin kamalaa.
tunnistan itseni kirjoituksestasi..Jonkun aikaa sitten olin sellaisessa kunnossa, etten pystynyt yksinkertaisesti menemään kauppaan. ja jos menin, tunsin pyörtyväni, sydän iski tuhatta ja sataa.. Nykyään pystyn asioimaan kaupassa ihan ookoosti, tietty joskus tulee mieleen, että mitä jos..? Tsemppiä sinulle, kohtaa pelkosi, niin pystyt joskus käymään kaupassa ilman mitään pelkoa. niin minäkin tein. Kaunista kevättä!
vaik kuin tuntuis pahalta, pitäs vaan pysyä paikallaan ja kestää tilanne. Ei paeta, vaikka tommonen puolituttu tilanne on yks pahimmista.
Mene heti uudestaan poikasista välittämättä kauppaan ja päätä jo etukäteen, et tuttuja tai ketä tahansa niin katotaan.
EI PIDÄ ANTAA paniikin päättää mitä syodään, vaikka sit pyörtyis lumihankeen. Siitä van ylös ja uudestaan kassajonoon. MINÄ kuitenkin päätän mitä syödään.
kannattaa mennä lääkäriin ja jos tautisi todella diagnisoidaan paniikkihäiriöksi niin ota siihen lääkkeet. itselläni on monta vuotta todella huono olo ja kartoin erilaisia paikkoja ja kärsin tilanteestani,mutta viimein eräs lääkäri totesi että sullahan on paniikkihäiriö niin sit aloitin lääkkeet (cipramil) ja olen päässyt eroon tukalista tunteista. ei kannata jäädä odotteleen että se menee ohi. ei yleensä mene. eikä siihen auta vaikka kuinka päätät että nyt en pelkää ja menox vaan. tauti kun aivojen välittäjäaineista lähtöisin,ei siis sun tahdosta.toivottavasti saat lääkkeet ja alat voida paremmin. huom. xanoria ei kannata aloittaa koukkuun jäät.
tietää että ollaan kaupassa. Miksi ne eivät aiheuta ongelmia kotona jos niitä on niin vähän?
välittäjäaineet tietää, missä ollaan ja miten mennään...
pirullisia, luulis ettei niiden määrää kannata lisätä.
Olet varmaan huomannut joskus käyväsi esim. kaupassa jännittämättä ollenkaan. Ulkona olet sitten hämmästynyt, oho en muistanut jännittää!
Olivatko välittäjä aineet kahvitunnilla?
kyllähän se on aika kummaa. Olen ollut positiivisesti yllättynyt, että niin monet täällä kokee saavansa avun pelkistä lääkkeistä, siis siitä, että vaikutetaan niihin välittäjäaineisiin kemiallisesti. Omalla kohdallani alan olla melko skeptinen sen suhteen, että ssri-lääkkeet toisivat minulle suuren avun. Ilmeisesti opittu käyttäytyminen (sitähän se on alkuaikojen kokemusten jälkeen) jyrää kaikkien välittäjäaineiden yli.
olen kokenut juuri samanlaista, mutta joku estää minua juoksemasta. Olen melkein oksentanut ruumiinkin valtaanottaneesta paniikista. Viimeksi jäätelökopilla takanoleva jono sai minut sellaiseen tilaan että taju oli lähteä.. itseä helpottanut ajatella "tämä on vain tunne, ei tässä ole nyt mitään hätää, pysy paikallasi rauhassa" ja syväänhengittäminen. Siltikin viimeksi jouduin toistamaan kolmekertaa tämän ja senjälkeen väsytti niin mieltä ja ruumistakin.. käy ihmeessä lääkärillä, itse sain cipralex & xanor yhdistelmän, xanoreita mahdollisimman vähän/puolikkaita..