muitakin suomi24 tunnepalstoja niin ei mikään ihme, että rakastuminen pelottaa. Ihmiset pettää, jättää ja käyttää toisia hyväkseen häikäilemättä. Varsinkin jos kaikki tyttöystävät ovat käyttäneet hyväkseen kilttiä, ujoa ja herkkää luonnettani ja ensin pettäneet ja sitten jättäneet, kuten minua. En uskalla antautua tunteideni vietäväksi, tuli sitten vastaan minkälainen unelmieni nainen tahansa. Muutama kuukausi takaperin kävikin niin kun tapasin naisen johon rakastuin heti, mutta heti alkoi kalvamaan ajatus että tunteeko hän samalla tavalla. Hän on koko ajan mielessäni, mutta en uskalla tehdä asialle mitään. Liika sydänsuruja on vain liikaa ja sanokoon kuka tahansa mitä tahansa niin enää en jaksa olla kynnysmattona. Ei kysymys ole siitä, etten ole törmännyt siihen oikeaan tms. Luulen, että tämä nainen olisi voinut olla just se, mutta kun elämässä on liikaa takapakkia niin ei sitä kukaan jaksa. Ei silläkään ehdolla, että eihän se ole ihmisen elämää olla yksin, mutta mitä se sitten on kun on aina toisten poljettavana???
Kun lukee
tätä ja kaikkia
4533
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ottaa sua vaan kädestä hellästi kiinni. Ei rakkaudessa tai elämässä ylipäätään ole mitään takuita. Joko sitä uskaltaa lähteä mukaan taikka ei. Eikä pelkkään tunteeseen heittäytymisestä ole kysymys, järkeäkin on hyvä käyttää ;) Sinulla taitaa nyt olla vähän liian mustavalkoinen tapa nähdä itsesi heti kynnysmattona/poljettuna, jos annat rakkaudelle mahdollisuuden. Eiköhän tuo ole paljolti siitä toisestakin osapuolesta kiinni? Eivät kaikki ihmiset ole samanlaisia, ymmärrettävää toki että olet saanut kolhuja aik. suhteissasi.
Elä hetkessä, ole täysin oma itsesi, älä mieti liikaa asioita liian syvällisesti. Kaikki menee ihan omalla painollaan ja tunnet sinäkin onnen hiipivän luoksesi. Iloa elämääsi toivoo eräs:))
Olisi voinut olla kynästäni, muttei ollut. Olen vain vailla noita pettämisjuttuja, niitä ei ole ollut sen kummemmin kuin suhteitakaan. Ei tämä tästä :)
Kirjoituksesi perusteella voisit olla hän,mies,jota rakastan koko sydämmelläni,sielullani.Olen petetty aiemmissa suhteissa,todella pahasti kaikkine pettämisineen,lyönteineen,hyväksikäyttämisineen.Ja kuitenkin vielä uskon,vahvasti tähän.Mutta,kuten luin kirjoituksestasi,tuntemani mies on vetäytynyt kuoreensa,ei enää helli,huomioi,hellittele,kerro edes,välittääkö,rakkadesta puhumattakaan. Olen niin surullinen asian vuoksi..haluaisin niin kainaloon,hellien sanojen huuliltani kuiskiessa hänelle rakkauttain.Olen nyt sitten itsekin kovettanut itseni,luullen,etten olekaan hänelle,kuin apulainen,kotihommissa,välttämätön paha,jota joskus on siedettävä.Emme asu saman katon alla..taidamme etääntyä kauas pois toisiltamme.Olen saanut ristiriitaisia viestejä hänen puhuesssaan,milloin mitäkin.Olen aivan ymmyrkäisenä,häkellyksissä.Olinko vain joku hätävara,tammikuussa,kun tavattiin.Kunpa saisin tähän selvyyden puoleen tai toiseen,olisi helpompi jatkaa matkaa,käsi kädessä tai eri suuntiin.Tämä on niin hämmentävää hänen sanoessa..ettei kai aikani mene hukkaan tässä jutussa. Höh,olen jo keski-ikäinen,monta kiemuraa kokenut,tiedän mitä haluan,hänet..hän on kuin olisin vain kaveri..terve..moikkaa puhelimessa,kun ei olla nähty viikkoon..ei mitään ikävästäkään..höh. No tässä vuodatusta kerrakseen.