Minulta kaatoi aikanaan katkera verotarkastaja osakeyhtiön alta ja samalla joutui 15-ihmistä kilometritehtaalle. Mainittakoon, että olin omia tuotteita valmistava perintenen yrittäjä enkä mikään jobbari.
No, minulta meni kaikki ja jäin vaimon ja 3-alaikäisen kanssa taivasalle kun KOP´pi vei velkaisen aravaosakkeen. Kun menin kaupungilta kyselemään vuokrahuoneistoa pesueelle, ilmoittivat, että voi löytyä huonosti, koska minun virkanimikkeeni oli "yrittäjä". Neuvoivat toki, että ensin pitäisi mennä työkkäriin, jolloin saisin uuden statuksen "työtön". En ole koskaan halunnut liittyä näihin hitaantoiminnan ”sossujoukkoihin” ei tarjous houkuttanut, hommasin itse kämppäni ja rakensin muijalle ja mukuloille myöhemmin omakotitalon ikään kun korvaukseksi menetetystä omasta kodista.
Suoraan sanottuna minua on ”vituttanut” tämä kyrde jota kohdistetaan yrityksensä konkurssissa menettäneeseen henkilöön. Kuluneen 22-vuoden aikana olen kymmeniä kertoja törmännyt siihen ,että olen toisen luokan kansalainen Suomessa. Me ikuisuusvelalliset yrittäjät olemme yhteiskunnan pohjasakkaa. Jo laki sanoo, että yhteiskunnassa ei saa syrjiä rotuun tai uskontoon vedoten, mutta velallisista ei mainita mitään – olemme vapaata riistaa. Nigeriasta maahamme tullut Jambo on meitä ylempänä kun yhteiskunnan tukia jaetaan, meidän paperimme hylätään, koska meillä on ”maksuhäiriö”.
PS. Olisi mielenkiintoista päästä kurkkaamaan lääninverotoimiston tietokantoja mitä sieltä henkilötunnuksellani löytyy sellaista jota ei näytetä julkisesti.
No, minulta meni kaikki ja jäin vaimon ja 3-alaikäisen kanssa taivasalle kun KOP´pi vei velkaisen aravaosakkeen. Kun menin kaupungilta kyselemään vuokrahuoneistoa pesueelle, ilmoittivat, että voi löytyä huonosti, koska minun virkanimikkeeni oli "yrittäjä". Neuvoivat toki, että ensin pitäisi mennä työkkäriin, jolloin saisin uuden statuksen "työtön". En ole koskaan halunnut liittyä näihin hitaantoiminnan ”sossujoukkoihin” ei tarjous houkuttanut, hommasin itse kämppäni ja rakensin muijalle ja mukuloille myöhemmin omakotitalon ikään kun korvaukseksi menetetystä omasta kodista.
Suoraan sanottuna minua on ”vituttanut” tämä kyrde jota kohdistetaan yrityksensä konkurssissa menettäneeseen henkilöön. Kuluneen 22-vuoden aikana olen kymmeniä kertoja törmännyt siihen ,että olen toisen luokan kansalainen Suomessa. Me ikuisuusvelalliset yrittäjät olemme yhteiskunnan pohjasakkaa. Jo laki sanoo, että yhteiskunnassa ei saa syrjiä rotuun tai uskontoon vedoten, mutta velallisista ei mainita mitään – olemme vapaata riistaa. Nigeriasta maahamme tullut Jambo on meitä ylempänä kun yhteiskunnan tukia jaetaan, meidän paperimme hylätään, koska meillä on ”maksuhäiriö”.
PS. Olisi mielenkiintoista päästä kurkkaamaan lääninverotoimiston tietokantoja mitä sieltä henkilötunnuksellani löytyy sellaista jota ei näytetä julkisesti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tietysti se harmittaa jos verotarkastaja iskee kiinni,eikä kaikki asiat ole hoidettukkaan lakien ja asetuksien mukaan.Jos asiat kunnossa,ei verotarkastaja kaada yritystä.
Turha puhua paskaa.
Itsekin melkoiset piikit maksaneena en silti voi sanoa muuta, kuin että johonkin raja tulee vetää missä ihminen katsotaan epäluotettavammaksi talous ym. asioiden hoidossa.
Raha-asioiden sotkeminen ja sitä kautta luottotietojen menetys on kyllä ihan kohtuullinen mittari sinällään. Onhan velkojen syitä yhtä monta kuin on velallisiakin, mutta 99% on kuitenkin velkaantunut TÄYSIN omasta syystään. Tuohon 1% sitten voivat hikiseen mennä entiset yrittäjät, joiden piikit voi laveasti katsoen tulkita johtuen muustakin huonosta flaksista kuin pelkästä omasta töppäilystä.
Ja vähän nyt huvittaa tämäkin alkuperäisen kirjoittajan vuodatus "katkerasta verotarkastajasta...:)". Vaikka nyt olisi kuinka elämäänsäkyllästynyt, niin eivät rahkeet ja valta silti riitä kaatamaan firmaa, jonka asiat ovat ok. Tämä nyt menee taas kategoriaan: Ei ikinä omaa syytä.
"Vaikka nyt olisi kuinka elämäänsäkyllästynyt, niin eivät rahkeet ja valta silti riitä kaatamaan firmaa, jonka asiat ovat ok."
Tai siis nykyään ei verotarkastajalla ole tätä valtaa, koska noita aloittajan tapauksen kaltaisia väärikäytöksiä oli paljon ja säädöksiä muutettiin.
Eli ennen moni firma kaatui, kun mielivaltainen arviointiverotus jouduttiin MAKSAMAAN ENNEN, kuin siitä päästiin valittamaan.
jos verot maksoi ja sen jälkeen laittoi hyvin perustellun valituksen kaikkine asianmukaisine selvityksineen niin homman sai useimmiten selviämään sillä.
Se nyt oli kuitenkin aniharvinaista aikanaankin, että sellaisia arvioverotussummia lyötiin ilman perustetta jolla kokonaan kaatui. Pääasiassa nuo olivat vain hammastenkiristelyä aiheuttavia.
Kyllä ennen perustui arviointiverotus siihen, että yrittäjä oli nostanut yksityisottoina 1000mk ja lyhentänyt omakotitalolainaansa 10000mk. Kai siinä tyhmempikin verovirkailija ymmärsi, että jossain mättää ja sitten suoritettiin verotarkastus ja havaittiin, että kirjanpitoa ei todella voinut pistää verotuksen perustaksi.
Kyllä on alkuperäinenkin käyttänyt jotain vippaskonsteja, koska omakotitalon on rakentanut työttömänä. Ei siihen pysty yrittäjän 400€ korvauksella.
Mikäs esti verovirkailijaa ilmoittamasta poliisille, jos epäili vero- tai kirjanpitorikosta. Eihän verovirkailija voi toimia poliisina, syyttäjänä ja vielä tuomarina demokraattisessa yhteiskunnassa tyyliin: jaaha, epäilen rikosta, pannaampa tästä arvioverotuksella kunnon rapsut. Mihin meillä enää tarvitaan poliiseja, kun milloin mikäkin muu virkailija voi hoidella rikokset epäilyä, tutkintaa ja rangaistuksia myöten.
Otsikko sanoo kaiken. Verotus ei ole rangaistus ja siksi sitä varten ei tarvitse osoittaa mitään rikosta tapahtuneen.
Jos veroviranomainen käyttää virka-asemaansa väärin.
... eräästä blogista tällainen tarina.
http://blogilista.fi/info.php?id=6514
Siis blogin suora osoite on:
http://uutiskuono.blogspot.com/