Pakko oli kirjoittaa kun hieman ahdistaa tämän hetkinen tilanteeni ja kaipaisin vinkkejä tai neuvoja tai ihan mitä vaan...
No tuota..Lyhyesti hieman pohjaa tälle jutulle..seurustelin tytön kanssa,tapasin toisen tytön,kiinnostuin tästä tytöstä,laitoin sen hetkisen suhteen poikki,kuitenkin lopulta palasin yhteen sen toisen kanssa.Nyt en saa silti mielestäni pois sitä tyttöä johon silloin ihastuin..Ensin välimme olivat kylmät tämän episodin takia mutta nyt olemme taas käyneet kahvilla sun muuta.Hänen kanssaan vaan on niin kivaa mutta kuitenkin seurustelen edelleen ja rakastan tätä ihmistä jonka kanssa seurustelen mutta silti olen ihastunut.En tiedä mitä nyt tekisin tämän tilanteen kanssa.En halua pilata kaikkea,taasen kerran..
No tuota..Lyhyesti hieman pohjaa tälle jutulle..seurustelin tytön kanssa,tapasin toisen tytön,kiinnostuin tästä tytöstä,laitoin sen hetkisen suhteen poikki,kuitenkin lopulta palasin yhteen sen toisen kanssa.Nyt en saa silti mielestäni pois sitä tyttöä johon silloin ihastuin..Ensin välimme olivat kylmät tämän episodin takia mutta nyt olemme taas käyneet kahvilla sun muuta.Hänen kanssaan vaan on niin kivaa mutta kuitenkin seurustelen edelleen ja rakastan tätä ihmistä jonka kanssa seurustelen mutta silti olen ihastunut.En tiedä mitä nyt tekisin tämän tilanteen kanssa.En halua pilata kaikkea,taasen kerran..
Vastaukset 8
Vanhimmat
Eräs tyttö juuri petti kanssani tyttöystäväänsä ja täytyy kyllä sanoa, että en usko enää suhteisiin. Aina tunteet hiipuu, uusia ihastuksia tulee jne...miten tässä nykymaailmassa mikään suhde voi enää toimia?! En usko yksiavioisuuteen...itse kyllästyn niin nopeasti enkä voi luottaa keneenkään. Avoin suhde ei yleensä toimi mustasukkaisuuden takia, joten paras vaihtoehto on hengata aina vähän aikaa jonkun kanssa, kunnes taas alkaa kyllästyttää. En minä muuta enää keksi. Itse haluaisin sen yhden ainoan, mutta en usko enää semmoisiin. Ihailen pareja, jotka pitkän yhdessäolon jälkeen vielä tuntevat intohimoa, eivätkä tunne tarvetta pettämiseen, mutta tämä lienee melko harvinaista...?!
Joku viisaampi on sanonut, että ihmiset enenevässä määrin hakevat nykyään rakastumisen tunnetta. Koko ajan pitää olla rakastunut ja kun rakastuneisuus loppuu, haetaan uusi kohde. Sellaiselle vanhanaikaiselle suhteen rakentamiselle ei enää kovin moni lämpene. Siis sellaiselle vanhanaikaiselle suhteelle, että kun rakastuminen loppuu ja arki alkaa, suhdetta ei pannakaan poikki, vaan jatketaan eteenpäin. Rakastumisen sijaan tulee kiintymys, sitoutuminen, suhteen tietoinen rakentaminen ja ylläpito - myös se vanhanaikainen rakkaus, joka kaiken kestää ja sietää ja sillä lailla eteenpäin. Ehkäpä vielä muistatte?
Pohdiskeluja on varmaankin oikeassa.
Kukapa tunteitaan tai ihastumistakaan voi hallita, teot ovat vähän toinen juttu. Niille saattaa voida
jotakin, jos tahtoo. Kuten tunnettua: et voi estää lintua lentämästä pääsi yli, pesää se ei rakenna väkisin päähäsi.
Kyllä pitkäaikainen suhde on monella tavalla kasvattava ja hieno asia. Suosittelen, vaikka aina ei kivalta tunnukaan. Ehkäpä elämän ainut tarkoitus ei olekaan, että on kivaa? Pään pitää kestää sekin, että välillä on tylsää. Ehkäpä itsekin olen välillä tylsä? Jos en ole välillä tylsä, saatan aiheuttaa hengenahdistusta. Kumpikohan on pahempi?
Rakastumisen tunne..Onhan se aivan mahtavaa!Eikä haluaisi että se tunne menisi koskaan pois..Mutta mun tapauksessa kyse nyt ei ole siitä että hakisin sitä rakastumisen tunnetta jostain uudesta kun vanhan kanssa ei olekkaan aina niin kivaa..Tiedostan kyllä parisuhteen realiteetit ja varsinkin sen että aina ei voi olla kivaa.Mutta olen tässä alkanut pohtimaan että rakastanko oikeasti vai kuvittelenko vaan?Ehkä haluaisin olla rakastunut mutta en ehkä olekkaan..Kauheaa kun ei voi enää edes omiin tunteisiinsa luottaa.Eipä kukaan muu voi sitä mulle sanoa että rakastanko oikeasti vai en.Mistä senkin sitten loppujen lopuksi tietää..?
Olen aina ajatellut että sitten kun löydän sen oikean (kovin kliseistä mutta kuitenkin) en kiinnostu kenestäkään muusta eikä kukaan saa minua epäilemään tunteitani tätä ihmistä kohtaan.Ja niin kauan kun näin ei tapahdu niin tämä ihminen ei silloin ole minulle se oikea.Ehkä hieman epärealistista ajattelua mutta haluan edelleen ajatella että joskus sitä löytää ihmisen jonka kanssa haluaa elää koko loppuelämänsä.
Uskon sellaiseen että kaikella on jokin tarkoitus.Mietinpähän vain että mikä tarkoitus tälläkin on..Toivottavasti se selviää minulle ajan myötä.
en usko suhteisiin juuri tuosta syystä, että rakastuminen ja se huuma loppuvat joka tapauksessa ja ihminen kaipaa sitä tunnetta ja siksi ajautuu aina pettämään tai sitten tukahduttamaan tunteensa. Joku pari joskus saattaa olla niin harvinainen, että kykeneen täysin tyydyttävään suhteeseen ilman pettämisiä tai pettämishaluja, mutta se onkin tod. harvinaista. Miettikää avioerotilastoja! Tästä syystä olen sinkku ja sellaisena pysyn. Mua on petetty ja mä olen pettänyt omaa jonkun kanssa ja joku mun kanssa...sydämet siinä on särkyneet. Enää en tee semmoista, vaan tyydyn sinkkulemaan, koska tulisin kuitenkin pettämään enkä pystyisi myöskään luottamaan!
ensinnä. jos tarvitsee kysyä itseltään rakastaako vai ei, vastaus on aika lailla sanomattakin selvä. ei rakasta. rakkautta ei tarvitse epäillä.
rakastuminen taas... ja rakastaminen ovat eri asioita.
rakastuessaan on kuin kiikkerällä jollalla purjehtisi (ilman taitoa?); kiikkerää, pyörryttävää, jännittävää, pelottavaakin. vatsanpohjasta ottaa ja auringonkilo pyörii silmissä ja häikäisee.
lämmittää, kuumottaa ja kylmä kylpy saattaa odottaa koska tahansa (mikä tekee kaikesta entistä jännittävämpää)
rakastaminen on kuin saisi lopulta laiturista kiinni - se ei petä alta mutta keinuu mukavasti. sileä puu tuntuu lämpimältä ja pehmeältä; turvalta. kohonnut naula voi toisinaan raapaista, jos ei varo.
ja mikä oleellisinta, laituria pitää suojata ja hoitaa, muuten se mätänee alta.
rakastamiseen täytyy uskoa.. päättää että tässä mä oon ja tässä mä haluan olla. rakastua voi aina uudelleen;samaan ihmiseen. muihinkin voi, tietenkin. silloin pitää vaan päättää lähteekö ulapalle... etsimään uusia laitureita vai haluuko pitää siitä omastaan huolta.
he he he he valtavaa, syvällistä tänään.
no, tarkoitan kyllä mitä sanon.
vielä, stella, andy mccoyn sanoin:
"sun pitää varoo mitä sä haluut, sillä sä voit saada sen". ah niiin totta
t vanhuus
Kiitoksia ihanista sanoista..Hienoa vertauskuvaa käytit joka kyllä pitää hyvin paikkaansa.Ehkä sitten mietin omalla kohdallani ennemminkin sitä että rakastanko tarpeeksi.Kuitenkin tiedän varmasti että rakastan.Ja tämä saattaa kuullostaa kliseiseltä mutta rakkauskaan ei aina riitä..Siis se että rakastaa jotakuta ei aina kuitenkaan riitä.Tuohon voisi varmaan sanoa että miten niin ei riitä mutta paremmin tuota asiaa en nyt osaa alkaa selittämään mutta ehkä ymmärrätte.Esimerkiksi rakastan edelleen omalla tavallani entistä kumppaniani ja olemme tällä hetkellä melkeinpä kuin parhaat ystävät mutta se rakkaus ei silloin riittänyt vaan suhteemme päättyi.No tämä tietenkin on erilaista rakkautta mutta kuitenkin.En nyt ehkä osaa selittää omia tuntemuksiani kovin hyvin joten päätän raporttini tähän.
... rakkaudesta.
Mitä tuohon lisäämään...