itku, ei hampaiden kiristys. En mä millään saa sua päästäni. En vaikka kuinka yritän tai olen yrittämättä. En minä tajua, kuinka sä veit mun sydämeni kuin varas. Ei ollut tarkoitus rakastua. Minusta on tullut puolikas. En jaksa keskittyä enää kuin pakollisiin kuvioihin, kaikki muu on menettänyt merkityksensä. Ja emmehän edes tunteneet toisiamme kovin kauaa. Sinun kanssasi voin hyvin, olen kokonainen. Luonasi olen turvassa, tunnuit niin turvalliselta jo ensimmäisellä kerralla kun sut näin. Ikävöin, enkä usko että tulen koskaan löytämään ketään joka olisi kuin sinä. Siitä on jo aikaa kun viimeksi nähtiin, mutta jokaisena hetkenä ajattelen sua. Miksi mun ikinä piti tavata sut? Riudun tässä (yksipuolisessa?) rakkaudessa ja koetan selvitä.
Ei auta
nainen tuskissaan
11929
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Siehän runoilet ihan älyttömiä.
Se on vaan tämä aurinko ku saa pään sekasin....
Eiks kuule tehdä niin, että lähdetään terassille katsastamaan päivän tarjouksia?
sulle ole parempaakin seuraa tarjolla??? Kuin ihminen, joka on vaipunut "koomaan".. Huolestuttavaa kun on ettei tee mieli ees bongata komeita miehiä terassilla- oon ihan menetetty tapaus. Toivottavasti tää muuttuu tästä.. Aurinko paljastaa vaan sen kuinka muilla on joku vieressä jne.
Mutta nautipa sä terassilla olosta, juopa muutama munkin puolestani (tai saat luvan ottaa muutaman enemmänkin..)
Tiedän täsmälleen mistä puhut. Minun sydämeni on myös viety, jäljellä vain ikävä ja kaipaus. Eikä kukaan muu kelpaa kuin HÄN, vaikka ehdokkaita olisi tarjolla. Ystävinä on liian tuskallista pysyä, koska haluaisin enemmän. Joten taidan sitten elää elämääni yksin. Nyyh...
Ap, olen seurannut sinun kirjoituksiasi ja tarinanne muistuttaa hyvin paljon meidän ihastumista. Ilmeisesti sinäkin löysit sielunkumppanisi, joka kosketti jotain syvempiä tunteitasi. Sen takia on vaikea luopua ihmisestä, joka tuntui niin oikealta juuri sinulle. Pystytkö puhumaan ihastumisesi kohteen kanssa tuntemuksistasi suoraan. Näillä sivuilla tulee vain sekaannusta ja väärinkäsityksiä muutenkin vaikeisiin suhdekiemuroihin.
tähän, että nyt vaan itkettää...
hetki nyt taas kiukuttaa.. ihan hemmetisti...
Ehkä nyt on itkemisen aika... Olen itkenyt myös monia kyyneleitä oman ihastukseni takia. Mutta vaikka kuinka tuntuu pahalta, aurinko tulee paistamaan myös sinun elämässäsi. Usko vain. Sinä olet varmasti kaunis ja viehättävä nainen, joka löytää vielä arvoisensa miehen.
Onko sinulla ystäviä, joille voit kertoa murheesi? Tee jotain ihania juttuja heidän kanssaan ja älä jää roikkumaan mieheen, joka ei ymmärrä hyvän päälle. Omapa on menetyksensä...
ajattelen. Enköhän mä pärjää.
Me pärjäämme. Tunteilleen ei voi mitään, eikä niille tarvitsekaan voida. Onhan rakkaus kuitenkin ihana asia. Voimia sinulle Ap! Ole armollinen itsellesi ja usko elämän johdatukseen. Jos hän sinusta oikeasti välittää, raivaa hän tiesi luoksesi esteistä välittämättä. Ja jos hän jää entiseen eikä halua tehdä kompromisseja vuoksesi, ei hän rakasta sinua oikeasti.
Siinä olet oikeassa. Jos rakastaa niin kyllä varmasti ottaa yhteyttä toiseen tavalla tai toisella. Ja mitä hyvää yksipuolisessa rakkaudessakaan on. Silloin kannattaa luovuttaa ja jatkaa omaa elämää pystyssä päin, eteenpäin. On aina muistettava oma arvokkuus. Sinähän olet ainutlaatuinen ja rakastettava, pitää sekin muistaa.
Tsemppiä!
Charlotte46
ajatuksistasi. Jatkan elämääni "vahingosta" viisastuneena. Maailma on ihania miehiä täynnä ja luultavasti vielä tulee se päivä, joilloin saan rakastaa ja olla rakastettu. Päivät ovat liian kallisarvoisia hukata tunteitaan mahdottoman tehtävään.
voin allekirjoittaa. Yksipuolista rakkaussuhdetta ei pitäisi olla olemassakaan ja silti se on totta. Voi tätä tuskaa - taidan tarvita pillerin jos toisenkin. Nykyaikaa...