Olin siskoni Sannamarin kanssa lomalla Kanarialla. Seuraamme kuului myös hänen uusi, tältä matkalta löytynyt miesystävänsä Osmo. Käytössämme oli tätini avomiehen työsuhdelomaosake, jonka paras puoli oli se, ettei paljoakaan tarvinnut kulkea ns.turistirysäpaikoissa.
Lähdimme kuitenkin eräänä aamuna samassa talossa majailleiden saksalaisten ystäviemme Hanneloren ja Claudian, tämän miesystävän Norbertin sekä pojan Helmutin kanssa turistiveneellä Gomeran saarelle. Mukana oli myös joukko muita saksalaisia, joiden kanssa Hannelore ja Claudia eivät mitenkään erityisemmin olisi välittäneet olla. Nämä kun olivat juuri niitä tyypillisiä sakemanneja, joiden ansiosta heidän kansallaan on se maine, mikä sillä on. Syödään ja juodaan kaikki, mikä tulee vastaan, pöllitään lautaset ja meuhkataan, kuin viimeistä päivää. Claudialla ei kuitenkaan ollut ollut mitään syytä kieltäytyä jonkun tuttavansa pyynnöstä lähteä mukaan retkelle, koska halusivat, että Helmutilla olisi välillä ikäistäänkin seuraa.
Aurinko paahtoi täydeltä terältä, joten suojakertoimet olivat paikallaan. Tuntui omituiselta istua veneen kannella uimapuvussa, kun olimme omalla lomapaikallamme jo niin tottuneet luonnolliseen auringonottoon. Hanneloren läpinäkyvä paita sai huomiota varsinkin miesmatkustajilta, mutta hän oli, kuin ei olisi ollutkaan.
Vene tuli Gomeralle. Se on tuliperäinen saari, jossa on paljon vähemmän turisteja ja huomattavasti rauhallisempaa kaikin puolin kuin Teneriffalla. Mekin löysimme rauhallisen laguunin, riisuuduimme varemistuttuamme siitä, ettei kukaan muu nähnyt ja painuimme uimaan. Norbert lähti Helmutin kanssa saksalaisryhmän mukana retkelle vuorelle.
Pulahdettuamme uimaan huomasimme, että rannalle oli tullut hevonen. Se oli alkanut syödä kivelle ja sen viereen jättämiämme vaatteita. Hannelore nousi vedestä ensimmäisenä ja ehti nähdä vain bikinipöksyjensä katoavan hevosen ruuansulatuselimistöön. Osmon paitakin ehti vielä tehdä sille seuraa. Suurin osa muista vaatteistamme oli jo aloittanut kiertokulkunsa hevosen ruuansulatuselimistössä.
Hannelore oli kuitenkin kotona Wismarissa tottunut käsittelemään hevosia ja niinpä hän sai tämänkin taltutettua. Ori oli sitäpaitsi muutenkin raukea ja päättelin sen saaneen osansa sekä omissani että Hanneloren jalassa olleista pikkuhousuista ja huumaantunut niihin sekoittuneiden nesteiden mausta. Hevonen oli siis Hanneloren taidoin melko helppo sitoa hengenpelastajien käyttöön tarkoitetulla narulla lähimpään puuhun.
Osmokin nousi merestä ja ihmetteli, mistä hevonen oli tähän tullut. Kerroimme, mitä eläin oli tehnyt. Vaatteiden perään kukaan ei surrut, lämpimässähän on muutenkin kiva olla alasti. Osmo sanoi hevosen olevan luontaisetu joka lähibaarista haettavien kaljojen rannalle tuomiseen tarvittaisiin. Osmon vyölaukkuun hevonen kun ei ollut kajonnut, joten rahaa löytyisi.
Ori oli alkanut oudosti ääntelehtiä, pikkupöksymme olivat ilmeisesti siirtyneet seuraavaan mahaan (vai miten ne hevosten sisäelimet nyt menivätkään??).Hannelore meni masturboimaan sen mahtavaa kalua. Hetken päästä paikallaan melko riuhtovasti pomppinut ori saikin orgasmin ja Hannelore sai naamalleen aimo annoksen paksua spermaa. Riensin mukaan maistamaan ja ehdin itsekin päästä makuun. Hevosen sperma poikkesi aiemmista tämäntyyppisistä makuelämyksistäni tahmaisuudellaan. Sitä tuli kerralla todella paljon.
Kun hevonen oli rauhoittunut orgasminsa jälkeen, katsoimme voivamme käyttää niitä palvelukisi, joita tarjotakseen se kaiketi ensisijaisesti oli seuraamme hakeutunut. Hannelore ohjasti ja Osmo ja minä nousimme taakse. Osmo sujautti jälleen jäykistyneen kalunsa Hanneloren peppuun, koska se sattui olemaan sopivasti lähempänä. Painauduin Osmon selkää vasten alkaen taas tuntea uudenlaista kutinaa pimpsassani. Ratsastaminen vain pyyhkeet olalla oli melko toisenlaista kuin se, mitä olimme joskus varhaisteini-iässä harrastaneet...
Hevonen toi meidät nopeasti kylän reunalle. Koska oli siestan aika, melkein kaikki olivat lepäämässä. Emme olleet ollenkaan varautuneet siihen, että oluen hankkiminen voisi olla näin vaikeaa, kaksi ensimmäistä kauppaakin kun olivat kiinni. Odotimme Sannimarin ja Hanneloren kanssa hevosen luona parkkipaikan laidalla, kunnes Osmo palasi iso kassillinen olutta mukanaan. Pelkkään kannettavaan muovikassiin ja vyölaukkuun sonnustautunut kolmekymppinen suomalainen mies on kieltämättä vähän hupaisa näky, mutta sitä ei siinä janossa tullut ajatelleeksi.
Palasimme rannalle, johon vuorella käynyt joukko oli jo palannut aurinkoa ottamaan. Olimme kietoutuneet jäljellejääneeseen pyyhkeeseen, mutta ajattelimme, että Norbertilta saattaisi löytyä meille jotain ylimääräisiä vaatteita. Norbert ja Helmut löytyivätkin, he kinastelivat jostain yhdentekevästä. Claudia sanoi voivansa lainata pyyhkeitään kahdelle ja Norbert varauikkareitaan Osmolle, mutta yhden tytön olisi tyydyttävä Helmutin uimahousuihin tai sortseihin. Kokeilin sortseja, mutta ne olivat liian pienet. Claudia huusi vähän kauempana leikkineen Helmutin luokseen ja käski tätä riisumaan uimahousunsa, koska ne olisivat venyvämpää materiaalia, ja saisi sortsit tilalle.
Helmut kiemurteli ja yritti vastustella, mutta Claudia riisti uikkarit hänen jalastaan puoliväkisin. Helmut yritti peittää käsillään pientä pippeliään. Norbert vakuutti, ettei hänellä olisi mitään hävettävää, mutta osa muista lapsista ei ihan heti ollut samaa mieltä.
On ihan ymmärrettävää, ettei Helmut viihtynyt seurassamme, kun hän joutui tämänkaltaisiin “avustustöihin”. Aivan vielä hänestä ei olisi meille tietynlaista seuraa, mutta... Eivät Helmutin uikkaritkaan mitenkään erityisen mukava vaate olleet, mutta veneeseen noustessa ymmärrettävästi oli hyvä olla jotain yllä. Helmut itse sensijaan sai aikaan nuorempien matkustajien joukossa todellisen nakuiluvimman ja veneen palatessa Teneriffaan vasta iltahämärässä, joka kuten tunnettua, ei näillä leveysasteilla kestä kauan, olimme miltei kaikki alasti ja vaikutti, kuin promiskuitetti palaisi paratiisista paikkaan, joka sekään ei ihan tämän aikakauden sivistystä edusta...
Seuraavana päivänä tapasimme nakurannalla. Sehän oli ymmärrettävää, huomioiden hevosen käytöksen. Mutta uuden uimapuvun hankkiminen ei ikinä sen jälkeen ole pistäytynyt mielessäkään...
Lähdimme kuitenkin eräänä aamuna samassa talossa majailleiden saksalaisten ystäviemme Hanneloren ja Claudian, tämän miesystävän Norbertin sekä pojan Helmutin kanssa turistiveneellä Gomeran saarelle. Mukana oli myös joukko muita saksalaisia, joiden kanssa Hannelore ja Claudia eivät mitenkään erityisemmin olisi välittäneet olla. Nämä kun olivat juuri niitä tyypillisiä sakemanneja, joiden ansiosta heidän kansallaan on se maine, mikä sillä on. Syödään ja juodaan kaikki, mikä tulee vastaan, pöllitään lautaset ja meuhkataan, kuin viimeistä päivää. Claudialla ei kuitenkaan ollut ollut mitään syytä kieltäytyä jonkun tuttavansa pyynnöstä lähteä mukaan retkelle, koska halusivat, että Helmutilla olisi välillä ikäistäänkin seuraa.
Aurinko paahtoi täydeltä terältä, joten suojakertoimet olivat paikallaan. Tuntui omituiselta istua veneen kannella uimapuvussa, kun olimme omalla lomapaikallamme jo niin tottuneet luonnolliseen auringonottoon. Hanneloren läpinäkyvä paita sai huomiota varsinkin miesmatkustajilta, mutta hän oli, kuin ei olisi ollutkaan.
Vene tuli Gomeralle. Se on tuliperäinen saari, jossa on paljon vähemmän turisteja ja huomattavasti rauhallisempaa kaikin puolin kuin Teneriffalla. Mekin löysimme rauhallisen laguunin, riisuuduimme varemistuttuamme siitä, ettei kukaan muu nähnyt ja painuimme uimaan. Norbert lähti Helmutin kanssa saksalaisryhmän mukana retkelle vuorelle.
Pulahdettuamme uimaan huomasimme, että rannalle oli tullut hevonen. Se oli alkanut syödä kivelle ja sen viereen jättämiämme vaatteita. Hannelore nousi vedestä ensimmäisenä ja ehti nähdä vain bikinipöksyjensä katoavan hevosen ruuansulatuselimistöön. Osmon paitakin ehti vielä tehdä sille seuraa. Suurin osa muista vaatteistamme oli jo aloittanut kiertokulkunsa hevosen ruuansulatuselimistössä.
Hannelore oli kuitenkin kotona Wismarissa tottunut käsittelemään hevosia ja niinpä hän sai tämänkin taltutettua. Ori oli sitäpaitsi muutenkin raukea ja päättelin sen saaneen osansa sekä omissani että Hanneloren jalassa olleista pikkuhousuista ja huumaantunut niihin sekoittuneiden nesteiden mausta. Hevonen oli siis Hanneloren taidoin melko helppo sitoa hengenpelastajien käyttöön tarkoitetulla narulla lähimpään puuhun.
Osmokin nousi merestä ja ihmetteli, mistä hevonen oli tähän tullut. Kerroimme, mitä eläin oli tehnyt. Vaatteiden perään kukaan ei surrut, lämpimässähän on muutenkin kiva olla alasti. Osmo sanoi hevosen olevan luontaisetu joka lähibaarista haettavien kaljojen rannalle tuomiseen tarvittaisiin. Osmon vyölaukkuun hevonen kun ei ollut kajonnut, joten rahaa löytyisi.
Ori oli alkanut oudosti ääntelehtiä, pikkupöksymme olivat ilmeisesti siirtyneet seuraavaan mahaan (vai miten ne hevosten sisäelimet nyt menivätkään??).Hannelore meni masturboimaan sen mahtavaa kalua. Hetken päästä paikallaan melko riuhtovasti pomppinut ori saikin orgasmin ja Hannelore sai naamalleen aimo annoksen paksua spermaa. Riensin mukaan maistamaan ja ehdin itsekin päästä makuun. Hevosen sperma poikkesi aiemmista tämäntyyppisistä makuelämyksistäni tahmaisuudellaan. Sitä tuli kerralla todella paljon.
Kun hevonen oli rauhoittunut orgasminsa jälkeen, katsoimme voivamme käyttää niitä palvelukisi, joita tarjotakseen se kaiketi ensisijaisesti oli seuraamme hakeutunut. Hannelore ohjasti ja Osmo ja minä nousimme taakse. Osmo sujautti jälleen jäykistyneen kalunsa Hanneloren peppuun, koska se sattui olemaan sopivasti lähempänä. Painauduin Osmon selkää vasten alkaen taas tuntea uudenlaista kutinaa pimpsassani. Ratsastaminen vain pyyhkeet olalla oli melko toisenlaista kuin se, mitä olimme joskus varhaisteini-iässä harrastaneet...
Hevonen toi meidät nopeasti kylän reunalle. Koska oli siestan aika, melkein kaikki olivat lepäämässä. Emme olleet ollenkaan varautuneet siihen, että oluen hankkiminen voisi olla näin vaikeaa, kaksi ensimmäistä kauppaakin kun olivat kiinni. Odotimme Sannimarin ja Hanneloren kanssa hevosen luona parkkipaikan laidalla, kunnes Osmo palasi iso kassillinen olutta mukanaan. Pelkkään kannettavaan muovikassiin ja vyölaukkuun sonnustautunut kolmekymppinen suomalainen mies on kieltämättä vähän hupaisa näky, mutta sitä ei siinä janossa tullut ajatelleeksi.
Palasimme rannalle, johon vuorella käynyt joukko oli jo palannut aurinkoa ottamaan. Olimme kietoutuneet jäljellejääneeseen pyyhkeeseen, mutta ajattelimme, että Norbertilta saattaisi löytyä meille jotain ylimääräisiä vaatteita. Norbert ja Helmut löytyivätkin, he kinastelivat jostain yhdentekevästä. Claudia sanoi voivansa lainata pyyhkeitään kahdelle ja Norbert varauikkareitaan Osmolle, mutta yhden tytön olisi tyydyttävä Helmutin uimahousuihin tai sortseihin. Kokeilin sortseja, mutta ne olivat liian pienet. Claudia huusi vähän kauempana leikkineen Helmutin luokseen ja käski tätä riisumaan uimahousunsa, koska ne olisivat venyvämpää materiaalia, ja saisi sortsit tilalle.
Helmut kiemurteli ja yritti vastustella, mutta Claudia riisti uikkarit hänen jalastaan puoliväkisin. Helmut yritti peittää käsillään pientä pippeliään. Norbert vakuutti, ettei hänellä olisi mitään hävettävää, mutta osa muista lapsista ei ihan heti ollut samaa mieltä.
On ihan ymmärrettävää, ettei Helmut viihtynyt seurassamme, kun hän joutui tämänkaltaisiin “avustustöihin”. Aivan vielä hänestä ei olisi meille tietynlaista seuraa, mutta... Eivät Helmutin uikkaritkaan mitenkään erityisen mukava vaate olleet, mutta veneeseen noustessa ymmärrettävästi oli hyvä olla jotain yllä. Helmut itse sensijaan sai aikaan nuorempien matkustajien joukossa todellisen nakuiluvimman ja veneen palatessa Teneriffaan vasta iltahämärässä, joka kuten tunnettua, ei näillä leveysasteilla kestä kauan, olimme miltei kaikki alasti ja vaikutti, kuin promiskuitetti palaisi paratiisista paikkaan, joka sekään ei ihan tämän aikakauden sivistystä edusta...
Seuraavana päivänä tapasimme nakurannalla. Sehän oli ymmärrettävää, huomioiden hevosen käytöksen. Mutta uuden uimapuvun hankkiminen ei ikinä sen jälkeen ole pistäytynyt mielessäkään...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämäkin gatekoriassa kopiot
Ja taas sama vastaus: Omaa tekstiään saa lähettää useampaan paikkaan...
Kiits sanneliina :)