En enää jaksa! Olen reilu parikymppinen tyttö, jolla pitäisi olla kaikki hyvin. Opiskeluelämä ja omaa itsenäistä elämää aloittelemassa... Mutta kun elämä ei mene hyvin! Tuntuu, että en enää pärjää, enkä jaksa. Kaikki mitä tavoittelen kaatuu niskaan ja kaikki menee niin päin jotain kuin vaan voi mennä. Minulle viimeaikoine on tullut ajatuksia poismenemisestä siis tästä kaikesta. Olen niin monta hyvää syytä löytänyt, miksi maailma voisi paremmin ilman minua. Miksi olen enää täälä? Siksi etten uskalla tehdä sitä. Mutta milloin minä romahdan, huomennako? Missä on se elämänilo, joka minulla vielä viime vuonna oli? Onko täälä mitää, minkä takia minun pitäisi jaksaa?
matkalla pois...
särkynyt enkeli
4492
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
parikymppinen tyttönen olen minäkin.
Ajattelin samalla tavalla hetki sitten, kunnes tajusin että VAIN minä pystyn elämääni muuttamaan. Hankin toisen työn tuon nykyisen työni rinnalle, sovin treffin vk lopuksi.. Nyt jos koskaan on pakko jotain tehdä elämälle.
Ei koskaan saa mitään jos ei yritä.
Mutta sanon myös sen että mullakin on elämässä tapahtunut todella paljon. En ole kultalusikka suussa syntynyt hempukka, päin vastoin. Olen elänyt elämäni vaikeimman kautta, ja vaikka kuinka yritän edelleen joudun hakkaamaan päätäni seinään mitä ikinä yritän.
Mutta pakko jatkaa, ei se tästä voi enää pahetakkaa :D.
Itsemurha ajatuksia oli minullakin, olisi niin helppoa olla poissa. Ja ikävöimään minua jäisi vain muutamat, mutta hekin varmasti selviäisivät.
Ihan piruuttaan on pakko katsoa tämä peli loppuun, voittaako elämä minut vai minä elämän..
tsemppiä sinulle, voimia!
muista että ei kokoajan tarvitse esittää vahvaa.. lupa on olla myös heikko.
ja jos ei muuta, niin hae apua kun vielä pystyt. Soita terveydenhoitajalle tai vaikka nuorten auttavaan puhelimeen. Tiedän, että se on vaikeaa... mutta vielä tulee päivä jolloin olet kiitollinen itsellesi kun yritit ja selvisit.
Maailma ei olisi parempi ilman sinua. Sinun elämääsi ja asioita joita teet, ei voi tehdä kukaan muu kuin sinä. Sinä jätät kolon, jos lähdet.
Jos sairastat masennusta, sinun pitää parantua. Näin se menee.
Et vielä tiedä, mitä elämässäsi on tapahtumassa. Eikö yhtään kiinnosta ottaa selvää? Monta asiaa jää kokematta, jos nyt jätät homman kesken. Lepää ja parannu, siinä ei ole mitään noloa. Sitten uusin voimin eteenpäin!
Lämpöä sinulle!
on ne sellaista tekoa. Sinulla Elämä edessä, mut nyt lienee jokin identtiteettikriisi kun on voimat huvennut. Ei kun lääkäriin, sieltä saat lisäneuvoja, kunhan vain muistat avoimesti puhua asioistasi. -sellaisistakin jotka omasta mielestäsi tuntuvat kummallisilta, vähäpätöisiltä tai hävettäviltä. Hoitojonot on pitkät, joten heti maanantaina aikavaraus lääkäril. Joskus siivet taas kantavat, vaikka nyt oletkin pikaisen avun tarpeessa!
Kyllä mustakin on tuntunu välillä, etten haluais olla täällä...Mutta kun on pakko....lääketiede pitää
ihmiset elossa vaikka väkisin...Ehei,kyllä mä sanon sulle,että sä oot liian arvokas ihminen kuolemaan...
Sitä varten sä tartteisit apua...Jos et sä pysty sitä hakemaan,niin toivottavasti joku muu tekee sen puolestas...Ei täällä ole kenenkään herkkua olla,mutta kuoleminen ei tuo sulle henkistä hyvinvointia..Vaikka mullakin se on tuntunut poispääsynä paskasta,mutta sitten muut jää tänne paskassa lillumaan...Siiten sitä on vaa pelkkä kuollut vainaja paskan keskellä...Sä et ite sitä paskaa tunne etkä kärsi siitä enää,mutta sä oot sen keskellä edelleen..joten onko se kuolema loppujen lopuksi sen parempi pelastus?ei...Ja on täällä syitä,joitten takia jaksaa...Ne ei vaan aina tule luo...jos sä oisit mun kaveri,emmä ainakaan antais sun kuolla...J kyllä sä pärjäät ihan hyvin,kun oot tähänkin asti pärjännyt ja kuhan saat apua...Siiten kaikki alkaa taas luistaa paremmin...Jos mäkin oon pärjännyt ja kaikki ollut pelkkää pimeyttä yläasteelta lähtien...Nyt vaan avun piiriin...Se elämänilo ei sillä tule,että kyhjöttää toivottomana kotona..