Meillä on noin vuosi takana yrittämistä. Kuukausi sitten laitettiin lapsettomuusprosessi käyntiin, niin että ensin mentiin terveyskeskuksen hoitajalle, jonka jälkeen mentiin omalle lääkärille. Tässä välissä mieheni kävi Väestöliitossa spermatestissä, jonka tulos ei paljoja luvannut (1% normaaleja ja kokonaismäärä alhainen). Jälkiviisaus on parasta viisautta, mutta suosittelen itse kyllä lämpimästi spermatestiä kaikille jo hyvin varhaisessa vaiheessa, koska testi on suhteellisen halpa ja helppo. Me olisimme säästäneet paljon aikaa ja voimavaroja jos olisimme tämän tajunneet aikaisemmin. Olemme molemmat vähän päälle kolmekymppisiä joten nyt sen vasta tajuaa, että tässä tulee kiire jos haluaa esim. kaksi lasta. Hoitaja sanoi meille että kunnan puolella aikaisintaan kahden vuoden päästä ollaan siinä vaiheessa että aloitetaan hoidot, onko todella näin Helsingissä? Aika tuntuu todella kohtuuttomalta. Moni varmaan ajattelee että olisi kannattanut aloittaa aikaisemmin, mutta oikeasti, vaikka lapsettomuudesta puhutaan paljon niin ei sitä koskaan ajattele omalle kohdalle oikeasti.
Varasin eilen meille ajan Väestöliitosta, koska meillä ei välttämättä ole muutavaihtoehtoa kuin keinohedelmöitys, tämähän voi mennä kunnan puolella vaikka kuinka pitkälle. Ja Väestöliitosta sanottiin että ajat menevät jo nyt heinä-elokuulle.
Onko kenelläkään tietoa mitä ensimmäisellä kerralla tehdään ja saammeko itse esim. sanoa että suoraan halutaan keinohedelmöitys vai onko pakko kokeilla inseminaatiota? onko kenelläkään kokemuksia.
Miten olette hoitaneet maksut Väestöliitossa? Maksetaanko jokakerta se mitä ollaan tehty? Onko ketään paria joka ei ole kertonut omasta lapsettomuudesta kenellekkään ystävälle tai sukulaiselle? Me emme ole kertoneet kenellekkään, pelkään että omat vanhempani tuomitsevat minut siitä että olemme "odottaneet" näin kauan. Meistä ei tosin ole tuntunut siltä että aika olisi ollut oikea (nyt joku voi sanoa että eihän se koskaan ole). Säästääkseni itseäni en aijo kertoa toistaiseksi kenellekkään. Syksyllä kun hoidot käynnistyy on varmaan pakko kertoa esimiehelle, koska ilmeisesti on pakko olla töistä pois ainakin joinakin päivinä. Miten olette tämän puolen hoitaneet?
Varasin eilen meille ajan Väestöliitosta, koska meillä ei välttämättä ole muutavaihtoehtoa kuin keinohedelmöitys, tämähän voi mennä kunnan puolella vaikka kuinka pitkälle. Ja Väestöliitosta sanottiin että ajat menevät jo nyt heinä-elokuulle.
Onko kenelläkään tietoa mitä ensimmäisellä kerralla tehdään ja saammeko itse esim. sanoa että suoraan halutaan keinohedelmöitys vai onko pakko kokeilla inseminaatiota? onko kenelläkään kokemuksia.
Miten olette hoitaneet maksut Väestöliitossa? Maksetaanko jokakerta se mitä ollaan tehty? Onko ketään paria joka ei ole kertonut omasta lapsettomuudesta kenellekkään ystävälle tai sukulaiselle? Me emme ole kertoneet kenellekkään, pelkään että omat vanhempani tuomitsevat minut siitä että olemme "odottaneet" näin kauan. Meistä ei tosin ole tuntunut siltä että aika olisi ollut oikea (nyt joku voi sanoa että eihän se koskaan ole). Säästääkseni itseäni en aijo kertoa toistaiseksi kenellekkään. Syksyllä kun hoidot käynnistyy on varmaan pakko kertoa esimiehelle, koska ilmeisesti on pakko olla töistä pois ainakin joinakin päivinä. Miten olette tämän puolen hoitaneet?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Meillä Väestöliitossa mies on aina maksanut erikseen spermanluovutuksen, eli "käteenvedon" ja muu hoito on maksettu alkionsiirtopäivänä tai on saatu lasku kotiin. Ne eivät siellä Väestöliitossa hätäile maksun kanssa yhtään. Me emme myöskään ole kertoneet kenellekään vaikka olemme jo useamman ICSIn läpikäyneet. Ei vaan tunnu hyvältä kertoa. Ja jos kertoo, niin kenelle? EIkä se kuitenkaan ihmisillä pysy salassa vaan sitten ne kertoilevat sitä ympäriinsä ja se ei mun mielestä ole tuttavien ja ystävien oikeus. Olen todellakin kokenut, että kannattaa pysyä hiljaa asioista, joita ei halua levitellä.
kysymyksiisi, tosin en tiedä kuinka oikeita vastaukseni on, koska itsellä kokemusta lapsettomuudesta on nyt reilu vuosi. olen 37 vuotias, siksi lähdimme tutkimuksiin jo reilun 1/2 vuoden "yrittämisen" jälkeen. lähdimme selvittelemään asiaa oman terveyskeskuslääkärin kautta 8/05 ja aika helsingin naistenklinikalle 10/05. pistivät meidät kotiin jatkamaan hommia kotikonstein. otin uudelleen yhteyttä naistenklinikalle 1/06, jolloin tehtiin alkututkimukset, kaikki niissä ok. 4/06 sanoivat että heillä on ruuhkaa, eli inseminaatio hoito aloitettaisiin sitten elokuussa. esitin toivetta jo tälle keväälle, mutta ei onnistunut. joten otimme yhteyttä yksityiselle, jossa kävimme tällä viikolla. eli nyt tässä kuussa aloitamme ivf hoidot, ja itse tapahtuma on sitten kesäkuussa. emme ole hoidossa väestöliitossa, vaan felicitasilla. ja siellä saimme itse päättää onko se inseminaatio vai ivf.
ja vielä siihen milloin on oikea aika lisääntyä, en usko että sellaista on. aika lisääntyä on silloin kun sen aika on. eihän sitä voi koskaan tietää, miten siinä onnistaa. ja vielä siitä maksamisesta, meitä ohjeistettiin, että voimme maksaa koko hoidon sitten kun hoito on tehty.
itse mietin aikani, että kertoako kenellekään vai enkö. tätä mietin jonkin aikaa, nyt läheiset ystäväni ovat tietoisia asiasta. ja se on hyvä juttu, voin kertoa missä mennään, mutta emme suinkaan puhu tästä aiheesta joka kerta kun tapaan ystäviäni.
olen aina ajatellut, että ei se ole välttämättä omalla kohdallani niin helppoa tulla raskautetuksi. olen tiedostanut sen, että lapsettomuus on yleistä.
sinulle toivon kuitenkin onnea ja menestystä tulevaan. ja voin näin lyhyellä kokemuksella kehua tuota felicitas klinikkaa, tosin se taittaa olla melko kallis. mutta saimme ensimmäisen ajan nopeasti ja hoidotkin alkavat näin pian.
tuosta asian ilmoittamisesta työpaikalla, itse en ole kertonut missä olen kun olen lääkärissä, syystä että työni on niin liikkuvaa ja meillä on liukuva työaika, ettei ole tarvinnut selitellä kellekään. olen siitä onnellinen.
olipas pitkä höpötys, mutta vielä kerran onnea ja tsemppiä!
Hgin Väestöliitossa. Tässä kokemuksia:
Väestöliitto toivoo, että maksut maksetaan jokaisen hoidon päättyessä aina ennen seuraavaa hoitoa. Eivät ole hoputtaneet jos emme ole itse huomanneet pyytää laskua. Eivät siis tarjoa sitä automaattisesti.
Toiminta on melko ripeää. Nyt olen huomannut, että asiakkaita on tullut lisää ja ajat ovat menneet "pitkälle" jopa 3 viikon päähän. Se voi harmittaa, jos kuukautiset ehtivät alkaa ja uusi hoitoyritys siirtyy sen takia taas seuraavaan kiertoon.
Väestöliiton lääkärit ovat kokeneita. Jos he suosittelevat inseminaatiota, se johtuu kokemuksesta. Miksi ryhtyä raskaaseen IVF:ään ja pahimmillaan saada hyperstimulaatio ja sairaalareissu. Hoidot perustuvat aina lapsettomuuden syyhyn. Eikä siihen mitä asiakas haluaa. Loppukädessä hoidoista voi neuvotella eikä kenenkään tarvitse kulkea samaa protokollaa.
Vielä meidän aikatauluumme: marraskuussa oli kierron kartoitus ja spermanäyte. Tammikuussa oli inseminaatio, joka epäonnistui/ jouduttiin keskeyttämään. Maaliskuussa oli IVF. Touko-kesäkuussa seuraava IVF. Tuntuu aika ripeältä aikataululta, mutta voin vakuuttaa että tämä odottaminen raastaa.....................
hoidoissa. Meillä oli eka lääkärikäynti marraskuussa. Miehellä vain 2 % hyviä simppoja, mussa ei mitään vikaa. Saatiin valita siksi, että IVF vai inseminaatio. päätettiin alottaa inseminaatiolla. Se tehtiin heti seuraavaan kiertoon eli joulukuussa. Inssi tehtiin tuloksettomana 3 kertaa peräkkäisinä kiertoina luomukiertoon. Tämän jälkeen lääkäri tuumi ettei kannata enää yrittää insseillä. Punktio oli juuri pääsiäistä edeltävällä viikolla. Sairaalassa jo tuli biologi sanomaan, että siittiöt ovat sen verta huonolaatuisia että hän suosittelee ICSI:ä. Sopi meille, koska tämä onkin jo niin tyyristä että olisi harmittanut jos yksikään munasoulu ei olisi hedelmöittynyt. valitettavasti raskaus ei alkanut. Pakkasessa odottaa vielä 7 alkiota.
Eka PAS on ensi kuussa...en tiedä miten sen kanssa käy...
Meillä hoidot, kaikki hoidot, on olleet täysin meidän tarpeiden mukaisia. Punktiota edeltävistä ultrista yksi tehtiin jopa sunnuntaina. kertaakaan ei ole sanottu että nyt on kulkaa ruuhkaa. inseminaatiossakin soitin aamulla vaan ja toimenpide oli 3-4 tunnin kuluttua.
Loistavaa palvelua, mutta yksityisellä kun on niin rahaa palaa. Toivomme kuitenkin, että rahallinen uhraus toisi meille kaivatun lapsen.
Tsemppiä kaikille hoitoihin :) !
Olemme itse Helsingin Väestöliitossa hoidoissa ja olemme aina saaneet ajan sille päivälle, kun on kierron ja hoidon kannalta ollut tarpeellista. Samallekin päivälle saa aina ajan. Tietenkään ei ole takuuta siitä, että pääsee omalle lääkärille lyhyellä varoitusajalla, mutta jollekin pääsee aina. Eli meillä ei ainakaan ole kokemusta siitä, että joku hoito siirtyisi sen takia, ettei aikaa saisi.
Meidän tarina on vähän samanlainen. Olemme yrittäneet saada lasta jo melkein kaksi vuotta ja joulukuussa aloitimme lapsettomuus-hoidot kunnallisella puolella.
Ensin tehtiin perustutkimukset, joista ei selvinnyt mitään normaalista poikkeavaa. Sitten odottelimme lähetettä keskus-sairaalaan reilu 3 kk (asumme Uudellamaalla). Nyt sitten ollaan siinä vaiheessa, että miehen simpat on tutkittu ja minulla on seuraavaksi munatorven aukiolon seuranta (kuulemma kivulias?). Mieli on maassa, kun saimme tulokset simpasta, siitiöitä on kyllä runsaasti, mutta ne eivat jaksa liikkua.
Olemme puhuneet asiasta aika avoimesti ja olemme iloksemme huomanneet saavamme tukea mitä yllättävimmistä paikoista. Avoimuutemme johtuu siitä, että kyllästyimme ihmisten uteluihin perheenlisäyksestä. Olemme olleet naimisissa kolme vuotta ja ikäeroa meillä on reilu 10 v. Omat vanhemmat ovat suhtautuneet asiaan todella hienosti emmekä koskaan ole saaneet kuulla siitä, että yritämme lasta vasta nyt.
Meille on ollut vain hyötyä puhua ystävien ja perheen kanssa asiasta, mutta olemme sopineet että asiasta puhutaan meidän aloitteesta. Toisinaan on huono päivä ja ystävien kysely hoidon kulusta ja muusta voi pahentaa oloa, joten siksi tämä järjestys.
Olen käynyt tällä palstalla useasti ja tämä on ensimmäinen kerta kun otan kantaa. Teidän tarinanne vain osui niin lähelle.
Voimia ja energiaa kaikille!
Minä olen tehnyt päätöksen kertoa parhaille ystäville (joita on kuitenkin aika monta), missä mennään. Eli ollaan lapsettomuushoidot juuri aloitettu, ja molemmissa on vikaa.
Mieheni ei niinkään jaa tätä asiaa omien kavereidensa kanssa, mutta minulle tämä avoimuus on ollut helpompi juttu.
Monet ystävät ovat raskaana tai ovat juuri synnyttäneet, ja tuntuu siksi luonnolliselta kertoa, että meillä tilanne on tämä.
Ei se vähennä sitä iloa, jota tunnen toisten vauvoista, mutta helpottaa, kun saa jutella asioista niiden oikeilla nimillä. Tähän saakka kaikki ystävät ovat ymmärtäneet ja kannustaneet.
Kiitos teille kaikille viesteistänne!
Sain niistä paljon neuvoja tulevan varalle.
Pyrimme elämään mahdollisimman normaalisti ja nyt arki on jo jotenkin normalisoitunut alkupaniikin jälkeen, mikä syntyi kun saimme tietää siemennesteanalyysin tulokset.
Kiitos - ja voimia kaikille, myös parisuhteeseen!