olen ihastunut lievästi vuotta nuorempaan (!!!) poikaan. mutta ongelmana on se, että en tiedä yhtään, onko hän kiinnostunut minusta. olen kyllä monesti ''yllättänyt'' hänet katsomasta minua, ja hän kääntää aina nopeasti katseensa. en tiedä, tai muista, edes hänen nimeään. olen kuunnellut hänen juttujaan ruokalassa, ja ne eivät tosiaankaan ole samalla tasolla, kuin monen muun hänen luokkalaisensa keskustelut. itseä vähän mietityttää, kun olen tottunut liikkumaan n. 3-4 vuotta vanhempien poikien kanssa, ihan siis kavereina, ja seurustellutkin reilu puolivuotta erään 4 vuotta vanhemman kanssa, joka sitten muutti joulun aikoihin, ja minun oli laitettava poikki, vakkakin, hän olisi halunnut jatkaa. nyt olen päässyt hänestä vihdoinkin aika hyvin yli. tuo nyt eniten mietityttää, että tulenko sitten toimeen vuotta nuoremman kanssa, kun en tule edes omien luokkalaisieni tai ikäisteni kanssa.
jos aijon tehdä asialle jotain, niin mitä minun täytyisi sanoa pojalle? vai katsonko häntä koulussa silmiin ja hymyilen...siitä tulee kyllä hyvin vaikeaa. en sitten ainakaan ala kyselemään meseosoitetta ym, kuulostaa jotenkin niin typerältä ''saanko sun meseossan?''. heh.
olen siis 7. luokalla, 13 vuotta, pian 14. ja tämä poika on 6. luokalla ja hän on siis 12 tai 13 vuotta..
kiitoksia vastauksista!
jos aijon tehdä asialle jotain, niin mitä minun täytyisi sanoa pojalle? vai katsonko häntä koulussa silmiin ja hymyilen...siitä tulee kyllä hyvin vaikeaa. en sitten ainakaan ala kyselemään meseosoitetta ym, kuulostaa jotenkin niin typerältä ''saanko sun meseossan?''. heh.
olen siis 7. luokalla, 13 vuotta, pian 14. ja tämä poika on 6. luokalla ja hän on siis 12 tai 13 vuotta..
kiitoksia vastauksista!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis sä olet seiskalla..? Ei ei ei. Kyllä sunikäisen kannattaa katella vaan niitä omanikäisiä (tai sitten sitä nuorempaa) kuin paljon vanhempia! Ihan ihmemoku...
huoh.. enhän minä mielipidettä kysynyt tuosta. enkä minä edes ''katsele'' vanhempia sen enempää kuin ikäisiänikään, puhuin vain kaveripiiristäni. en ole tottunut olemaan ikäisteni tai nuorempien seurassa. minkäs minä sille voin, että ystäväpoikani ovat reilusti vanhempia? tai sille, että 17 -vuotias poika ihastui minuun, vaikka itse en ollut hänestä kiinnostunut, kun vasta jälkeenpäin kun olimme tutustuneet toisiimme enemmän.
Et kyllä pidä tämän kuulemisesta mutta...
Ollessasi vielä noin nuori et ole vielä henkisesti kypsynyt kunnolliseen parisuhteeseen. Itsekin olin, näen sen nyt vanhempana... Varmasti näet itsekin sitten kun kasvat..
Tiedän että olet varmasti kuullut sitä joka taholta mutta mietippäs hetki, miksi kaikki sanovat niin jos siinä ei jotain perää ole? mitä he hyötyvät valheen syöttämisestä sinulle? Mitä minä siitä hyödyn? Jos keksit syyn kerro ihmeessä, haluan kuulla sen.
En oikein osaa ongelmaasi neuvoa antaa.. Tuon ajan kiinnostukset kun on mielstäni vain harjoittelua myöhempää varten..
Tiedän hyvin tuon sanomasi paikaansapitävyyden. Se on totta, että ikäiseni eivät ole henkisesti kasvaneet niin paljon, että olisivat kypsiä oikeaan, kuunnolliseen parisuhteeseen. Olisi naiivia väittää, että kaikki eivät ole valmiita, mutta jotkut ovat. Se on kaikkien kohdalla aivan samoin, joillain ehkä vähemmän, ja joillain enemmän, mutta kukaan ei voi olla tämän ikäisenä niin kypsä.
Jotkut väittävät, että nuori ihminen ei voi rakastaa, mutta minä olen sitä mieltä, että kyllä voi. Tosin se ei tapahdu parissa kuukaudessa tai päivässä, niin kuin jotkut luulevat, mutta tuo onkin vain epätietoutta siitä, mitä rakkaus on, joten siinä en näe mitään pahaa. Parisuhdehan siis ei ole vain rakkautta, ei todellakaan. Ja nuoret eivät ymmärrä (minut mukaan lukien), läheskään kaikkea parisuhteesta.
Olen myös sitä mieltä, että itse ei ollut hyvä idea seurustella 4 vuotta vanhemman kanssa, tosin en näe (ainakaan vielä), mikä ikäerossamme haittasi. Puhuimme siitä, tai ainakin minä yritin, ja riitojahan vain siitä syntyi, kun poika ei jaksanut kuunnella minun jankutustani asiasta. Myöhemmin, kun vahvemmat tunteet tulivat peliin, en enään jaksanut, tai pystynyt, asiaa pahemmin miettimään. Ja kyllä, rakastin häntä, vaikka sitä en koskaan saanut hänelle sanotuksi, vaikka yritystä oli. Joko uskotte, että rakastin, tai sitten ette, minulle aivan sama. Suhteen loppu oli täysi kaaos, itkua ja räyhäämistä. Ette arvaakkaan miltä tuntui olla se, joka laittoi suhteen poikki, ja uskon, että hänestä tuntui vielä pahemmalta.
On parempi, että nuorena teininä seurustelevat immeiset ovat abaut saman ikäisiä, koska silloin suhde menee molemminpuolin niin vakavaksi, kuin vain voi mennä, ja asiat ymmärretään suurinpiirtein samalla tavalla. Se ei todellakaan ole huono asia, jos seurustelee nuorena, koska se saattaa antaa tietyllä tapaa jonkinlaista harjoitusta. Mutta eihän siinäkään ole mitään, jos ei ole seurustellut, sillä asiallahan ei ole meinaan mitään kiirettä.
Hyvää kevättä(vai pitäiskö sanoa kesää), sinulle ja muillekkin, ja kiitokset viestistäsi :)
Kyllä, nuori ihminen pystyy rakastamaan mielestäni. Ero vanhempaan ihmiseen löytyy tunteen syvyydessä ja laadussa.
Fiksulta vaikutat tekstisi perusteella. Olet miettinyt asoita. Älä luovu siitä. :)
Siperia opettaa, ja hyvä niin. Ihminen on itsepäinen otus, ei se aina tahdo muiden virheistä oppia. Teini-iässä koetut suhteet ovat oikein hyvää harjoitusta myöhempää elämää varten, oikeassa olet.
Jos et pystynyt keskustelemaan ikäerosta hänen kanssaan on ongelma jo siinä. Asoista pitäisi pystyä puhumaan, tapahtui se sitten millä äänenvoimakkuudella hyvänsä...
Älä tunne syyllisyyttä siitä että pistit suhteen poikki. Se olisi voinut tapahtua paljon rumemminkin, usko pois. Uskon että rakastit, mutta osasit päästää irti kun tilanne vaati. Se vaatii mielenlujuutta..
Hyvää kesää myös itsellesi. :)