Aloin omalle rakkaalleni kirjottaan,
että haluisin niin sanoa hänelle vaan,
että näin heti aamutuimaan...
Ei -en voikaan sanoa niin?
Jos sä ymmärrät vain sävyn yleiskielen,
niin otatko niin, että aamukovaan?
Vai voimakkaaseen, tuikeaan ...?
Mihin luulet minun pyrkivän?
Ei – en voikaan sanoa rakkain, niin.
Mutta jos sä ymmärrät myös
Itä-Suomen murteen,
niin käsitätkö aamuhiukaisevaan?
Niukkasuolaiseen ja mietoon?
Luulet vielä, että krapulasta sua mä moitin
taikka siitä itse kärsin - laimeaksi kaiken väänsin?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Entä jos sä ymmärrätkin vaivoin
länsi-suomalaisen sanonnan?
Aamukirpeään ja -kitkerään?
Liikaa suolaa teillä kuin teillä?
Tai jos luulet, että sappi lentää,
että kettuilen mä katkerasti
toistuvasta polttavasta ripulistas?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Siis - näin heti aamuvarhaisella
hyvää huomenta vain rakkain!
Huomenta? Nyt mietit, miksi partitiivi?
Miksei reilusti vaan kokonainen tämä aamu?
Vai ehditkö jo ennustella, että naftin osan
vasta huomisesta sulle hyvää pitkin hampain annan?
Pihi toivottelija, peitellysti kade,
pahantahtoinen ja ilkeä vain olen?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Hyvää? Silkkaa partitiivitautologiaa!
Tuumailetko harmissasi, miksei koko hyvä?
Ja miks en sano suoraan, arvostelen?
Pelkäät, että koettelen, pyrin liian intiimiksi?
Vai vastaisitko ärtyneenä:
Provon heitit!
Minullako liian pieni, suuri?!”
Lihavaksko väität vaiko kukkakepiks?
Jätä se mun koko ego rauhaan!!!
Pipo, saappaat sopivat ja
lemmikkinä hiiri!!!!”
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Siis näin heti aamuvarhaisella... Näin...?
Nyt jo uskot, että naamioituneeksi vakoojaksi
mäkin kohta muutun? Sulle suutun?
Tai sitten se on joku muu tai muuta mitä näin –
sairas skitsomieli, paha uni, taikka vallan hakkeri?
Tai uskot, että sua mä sellaiseksi syytän?
Ei – en voisi sanoa rakkain, niin.
Rakkain? Ei, ei!
Nyt jo satavarmaan varmaan tulee mustasukkaiseksi?
Nyt jo lasket, ensimmäinen on se rakas,
toinen sitä rakkaampi ja sinä itse
joukossa vain yksi ulkoa opittu vertailumuoto?
Pettänyt oon kaiken, kaiken tallaan maahan?
Tähden yhden käytetyn superlatiivin?
Ei – en voisi sanoa rakkain, niin.
Halusin niin tämän kerran olla vilpitön!
Ilman tulkinnanvaraa sanoa:
”Näin heti aamutuimaan hyvää huomenta vain rakkain!”
Ei, ei, ei!
Kuulostaa liki tulkinnalta iskelmän!
Ja oisin syyllistynyt lainailuun,
kun en aina laulamalla ilmaise mä sitä samaa.
Lähteet kirjoittaessani salaan?
Ei...en voi sanoa rakkain, niin.
Toisien sanoen siis vain rakas?
Vain? Ei ei ja ei!
Miten vähättelevää se runofoorumilla oisi!
Kalabaliikkia mukanansa taas toisi?
Rakas?
Siinäkö se sana neutraali ja soma?
Pätevä ja sopiva? Sana ikioma?
Yksinkertainen ja varma?
Vaan tarttuuko nyt kaikki siihen,
jotka himokkaina, kiilto silmissänsä
odottavat palstan pientareella sitä oikeaa?
Ei – en voi mitään sanaa käyttää,
otan sanan rakas takas,
koska miten sekään yksin
rakkausrunoviestin
puhtaan, aidon mitat täyttää?
Mutta heti...?
että haluisin niin sanoa hänelle vaan,
että näin heti aamutuimaan...
Ei -en voikaan sanoa niin?
Jos sä ymmärrät vain sävyn yleiskielen,
niin otatko niin, että aamukovaan?
Vai voimakkaaseen, tuikeaan ...?
Mihin luulet minun pyrkivän?
Ei – en voikaan sanoa rakkain, niin.
Mutta jos sä ymmärrät myös
Itä-Suomen murteen,
niin käsitätkö aamuhiukaisevaan?
Niukkasuolaiseen ja mietoon?
Luulet vielä, että krapulasta sua mä moitin
taikka siitä itse kärsin - laimeaksi kaiken väänsin?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Entä jos sä ymmärrätkin vaivoin
länsi-suomalaisen sanonnan?
Aamukirpeään ja -kitkerään?
Liikaa suolaa teillä kuin teillä?
Tai jos luulet, että sappi lentää,
että kettuilen mä katkerasti
toistuvasta polttavasta ripulistas?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Siis - näin heti aamuvarhaisella
hyvää huomenta vain rakkain!
Huomenta? Nyt mietit, miksi partitiivi?
Miksei reilusti vaan kokonainen tämä aamu?
Vai ehditkö jo ennustella, että naftin osan
vasta huomisesta sulle hyvää pitkin hampain annan?
Pihi toivottelija, peitellysti kade,
pahantahtoinen ja ilkeä vain olen?
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Hyvää? Silkkaa partitiivitautologiaa!
Tuumailetko harmissasi, miksei koko hyvä?
Ja miks en sano suoraan, arvostelen?
Pelkäät, että koettelen, pyrin liian intiimiksi?
Vai vastaisitko ärtyneenä:
Provon heitit!
Minullako liian pieni, suuri?!”
Lihavaksko väität vaiko kukkakepiks?
Jätä se mun koko ego rauhaan!!!
Pipo, saappaat sopivat ja
lemmikkinä hiiri!!!!”
Ei - en voi sanoa rakkain, niin.
Siis näin heti aamuvarhaisella... Näin...?
Nyt jo uskot, että naamioituneeksi vakoojaksi
mäkin kohta muutun? Sulle suutun?
Tai sitten se on joku muu tai muuta mitä näin –
sairas skitsomieli, paha uni, taikka vallan hakkeri?
Tai uskot, että sua mä sellaiseksi syytän?
Ei – en voisi sanoa rakkain, niin.
Rakkain? Ei, ei!
Nyt jo satavarmaan varmaan tulee mustasukkaiseksi?
Nyt jo lasket, ensimmäinen on se rakas,
toinen sitä rakkaampi ja sinä itse
joukossa vain yksi ulkoa opittu vertailumuoto?
Pettänyt oon kaiken, kaiken tallaan maahan?
Tähden yhden käytetyn superlatiivin?
Ei – en voisi sanoa rakkain, niin.
Halusin niin tämän kerran olla vilpitön!
Ilman tulkinnanvaraa sanoa:
”Näin heti aamutuimaan hyvää huomenta vain rakkain!”
Ei, ei, ei!
Kuulostaa liki tulkinnalta iskelmän!
Ja oisin syyllistynyt lainailuun,
kun en aina laulamalla ilmaise mä sitä samaa.
Lähteet kirjoittaessani salaan?
Ei...en voi sanoa rakkain, niin.
Toisien sanoen siis vain rakas?
Vain? Ei ei ja ei!
Miten vähättelevää se runofoorumilla oisi!
Kalabaliikkia mukanansa taas toisi?
Rakas?
Siinäkö se sana neutraali ja soma?
Pätevä ja sopiva? Sana ikioma?
Yksinkertainen ja varma?
Vaan tarttuuko nyt kaikki siihen,
jotka himokkaina, kiilto silmissänsä
odottavat palstan pientareella sitä oikeaa?
Ei – en voi mitään sanaa käyttää,
otan sanan rakas takas,
koska miten sekään yksin
rakkausrunoviestin
puhtaan, aidon mitat täyttää?
Mutta heti...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hmmm.. alan arvailemaan kuinka hyvin kirjottaja tunteekaan filosofiaa tai saivartelevaa naisen logiikkaa ;) Kerrassaan mainio :)
kommentti, jossa ei ole tulkinnanvaraa? Ja melkein heti! Hmmm...
ja kerrassaan mainio runo.. mutta ettäkö *saivartelevaa* logiikkaa.. hmmm !?:)
Ahaa, olisikohan minun pitänyt valita sanani tarkemmin? :) Tuo runo vain muistutti jotenkin minua niistä verbaalisista ansoista, joita asettelin kurillani miehelleni muinoin... siitä se naisen logiikka :)
Olet rohkea, hyvä niin! :)
:DDDDDDDDDDD
ja kirjoittaja on tämän palstan ehdoton kingi/kuningatar, What ever:)