En oikein tiedä minne olisin tunteitani purkanut ja päätin tulla tänne, koska täällä varmasti on joitain jotka tajuavat miltä tuntuu. Minulla ei ole anoreksiaa eikä mitään syömishäiriötä ja olen normaalipainoinen.
Mutta tunnen itseni todella rumaksi kaikin puolin, ulkopuolen lisäksi myös sisältä. En ole murrosikäinen, mutta yhtäkkiä olen alkanut vihaamaan, häpeämään vartaloani uudestaan samalla tavalla kuin silloin. Olen henkisesti varsin mielenkiinnoton, en kovin menevä persoona ja sitä epäkohtaa en kykene peittämään edes kauniilla ulkomuodolla. Olen siis kaikin puolin huono ja turha.
Harrastan lenkkeilyä ja käyn salilla pari kertaa viikossa, olen siis hoikka ja kiinteä. En silti koskaan ole tyytyväinen vartalooni. Haluan olla hoikka mutta muodokas, eihän sellainen onnistu ja peilikuvani oksettaa minua. Rintani ovat inhottavat ja liian pienet. Olen 163cm, eli varsin lyhyt ja näin ollen lantionikin näyttää hieman leveältä, etenkin takaa päin. Kyllä, olen peilannut joka puolelta.
Kokeilin eilen uusia bikineitäni ja olen niin vastenmielinen vaikka mitä tekisin. Vajosin synkkyyteen vain sen takia. En haluakaan mennä kesällä rannalle, olen inhottava. Tajuan, että ihminen ei voi koskaan näyttää samalta kuin elokuvissa ja etenkään lehtien kansissa, mutta sitten näen jossain oikeassa elämässä juuri sellaisia kauniita, kiinteitä mutta muodokkaita, tyädellisiä naisia ja ajattelen, että ihminen siis voi olla tuollainen ihan oikeasti.
Tämä meni ihan paskanjauhannaksi enkä saanut ilmaistua itseäni niin kuin halusin, mutta pointti on se, että vaikka tekisin mitä en ole koskaan hyvä. Olen aina ruma ja ulkona on niin kauniita nuoria naisia. Ei auta uusi kampaus, ei kuntosali, olen aina vain niin helvetin ruma ja vastenmielinen etten halua edes katsoa peiliin!
Mutta tunnen itseni todella rumaksi kaikin puolin, ulkopuolen lisäksi myös sisältä. En ole murrosikäinen, mutta yhtäkkiä olen alkanut vihaamaan, häpeämään vartaloani uudestaan samalla tavalla kuin silloin. Olen henkisesti varsin mielenkiinnoton, en kovin menevä persoona ja sitä epäkohtaa en kykene peittämään edes kauniilla ulkomuodolla. Olen siis kaikin puolin huono ja turha.
Harrastan lenkkeilyä ja käyn salilla pari kertaa viikossa, olen siis hoikka ja kiinteä. En silti koskaan ole tyytyväinen vartalooni. Haluan olla hoikka mutta muodokas, eihän sellainen onnistu ja peilikuvani oksettaa minua. Rintani ovat inhottavat ja liian pienet. Olen 163cm, eli varsin lyhyt ja näin ollen lantionikin näyttää hieman leveältä, etenkin takaa päin. Kyllä, olen peilannut joka puolelta.
Kokeilin eilen uusia bikineitäni ja olen niin vastenmielinen vaikka mitä tekisin. Vajosin synkkyyteen vain sen takia. En haluakaan mennä kesällä rannalle, olen inhottava. Tajuan, että ihminen ei voi koskaan näyttää samalta kuin elokuvissa ja etenkään lehtien kansissa, mutta sitten näen jossain oikeassa elämässä juuri sellaisia kauniita, kiinteitä mutta muodokkaita, tyädellisiä naisia ja ajattelen, että ihminen siis voi olla tuollainen ihan oikeasti.
Tämä meni ihan paskanjauhannaksi enkä saanut ilmaistua itseäni niin kuin halusin, mutta pointti on se, että vaikka tekisin mitä en ole koskaan hyvä. Olen aina ruma ja ulkona on niin kauniita nuoria naisia. Ei auta uusi kampaus, ei kuntosali, olen aina vain niin helvetin ruma ja vastenmielinen etten halua edes katsoa peiliin!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi että, pois tuollainen synkkyys. Et ole varmasti vastenmielinen.Yritä iloita asioista, jotka ovat elämässäsi hyvin. Ulkonäkö ei ole tärkeintä. Hyväksy itsesi niin elämästä tulee paljon helpompaa. Kukaan ei ole täydellinen.
Itse olen 55 vuotias. Eipä juuri mitään ole enää jäljellä siitä kauneudesta, jota minulla sentään oli nuorempana. On ryppyjä, maksaläiskiä ja kaulalluomia, raskauksien venyttämä ja arpeuttama vatsanahka ja riippuvat rinnat. Lantioni on leveä sekä edestä että takaa katsottuna. Laskimot pullottavat säärissä, lisäksi niissä näkyy katkenneita verisuonia. Varsinaisia suonikohjuja minulla ei kuitenkaan ole. Mitä minun pitäisi tehdä, että kehtaisin mennä ottamaan rannalle aurinkoa edes kokopuimapuvussa? Olisiko meidän molempien parempi jättää tänä kesänä koko uimapukukausi väliin ja pysyä kotona, missä kukaan ei pääse näkemään meidän ihan hirveitä vartaloitamme? :P
Saanen puuttua tärkeämpään seikkaan. Sanoit, ettet ole kaunis sisältä. Oletpas! Kirjoitit, että ulkona näet kauniita nuoria naisia. Minusta tuo kommentti on merkki siitä, että sinä ajattelet kauniisti. Luulenpa, ettet ole syvästi kateellinen kauniille naisille vaan kaipaat sisarta kanssasi hymyilemään.
Ei tarvitse olla menevä ollakseen mielenkiintoinen. Hiljaiset ja pohdiskelevat ihmiset ainakin kiehtovat minua, kunhan heidän sydämensä iloitsee. Sinussa on varmasti joku ihana piirre, joka on vain unessa, mutta herää jos vaalit sitä. Luultavasti useampikin. Pidätkö muista ihmisistä? Aistitko muiden tunteita? Saako pikkuiset asiat sinut nauramaan? Jos, niin ainakin minä haluaisin tutustua sinuun.
Ja tuohon ulkonäköseikkaan. Olen itse pidempi kuin sinä, mutta mielestäni lyhyet naiset ovat älyttömän söpöjä, ja olisin itsekin mieluusti lyhyt. Lantio naisella kuuluu ollakin. Minullakin on pienet rinnat, ja olen erittäin tyytyväinen! Pienet rinnat ovat oikein vallan mainiot. Ja sinä harrastat liikuntaa, et voi olla ruma -kunhan muistat hymyillä!
Iloa ja auringonpaistetta sinulle! Luulen, että olet tällä hetkellä vain surumielinen. Kyllä se siitä!
....samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, kuulostat varsin kauniilta ja herkältä ihmiseltä.
Itse pidän kiehtovimpana juuri hiljaisempia ja mietteliäämpiä ihmisiä, kuin sellaisia jotka ovat kovasti äänessä ja tuovat itseään kokoajan esille.
Tietoa ja sen tuomaa varmuutta sinulta vaan puuttuu.
Tämän on kaikkina tulevina aikoina kumoamaton fakta:
Tällä planeetalla elää VAIN ja AINOASTAAN avaruusolentoja.
Mikroskooppisista ötököistä sinivalaisiin, ihminen siinä välissä.
Virtaa sinun pitää saada! Hyvistä harrastuksista sitä alkaa tulemaan.
Kun mulle selitettiin tämä; elämäni muuttui.
Ei nopeasti, mutta ehdottoman vääjäämättömästi, ajan kanssa.
Ulkonäöllä ei ole MITÄÄN jakoa mielenrauhan saavuttamisen suhteen.
Kuitenkin sitä loppujen lopuksi kaikki maailman mahtavatkin etsivät.
tiedän TASAN miltä suste tuntuu... iteltä juuri samalta... "tiedän" olevani kaunis yms., mutta itse en sitä voi hyväksyä millään... vaikka muut niin sanovatkin.. en vain pysty ;( koskaaan ... tahdon vain olla laiha, mutta sekään onnistu ;( vituttaa... ;(