miksi ihmisen pitää olla niin estynyt ja herkkä, että se estää suhteen aloittamisen. puhun itsestäni. historiassani on asioita jotka ovat saaneet minussa huonot puolet kasvamaan ja nyt kun minulla olisi mahdollisuus parempaan niin en pysty siihen. en tiedä mitä haluan ja toisaalta tiedän mutta ne mitä haluan on mahdottonta täyttää.
synkkiä ajatuksia... mutta kun en osaa päättää niin olen vihainen itselleni.
mies jota luulen edelleen rakastavani tuskin koskaan haluaa suhdetta kanssani. toinen mies joka saa minun positiiviset tunteet esille, ei mielestäni tunne minua tarpeeksi jotta voisimme aloittaa suhteen. kolmas mies joka poistaisi historiassani olleet ongelmat, ei saa minua syttymään.
tuskallista... kun mietin mitä tekisin en pääse puusta pitkälle, jumiudun täysin eli pysyn ongelmassa kun en tee mitään ja taas tuskastuttaa.
annanko vallan järjelle vai tunteelle vai huomioinko molemmat.
...
Lapsuuteni kesät
sumuun vajonneet,
palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin
paksuin rukkasin,
ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.
En unta saanut ja näin
jäin miettimään
Kaiken minkä muistan
aika kutistaa,
mä sitä pelkään,
sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen
kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen,
kaiken siirtyvän
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Oli mielessäni elämäni olemattomuus,
kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä,
vain tämän hetken voi nähdä peilistä
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Valovuosiensa takaa
tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen
hiljaa ilkkuen
Tiedänhän
että pieni oon,
kun siltä tuntuu
mahdun hyvin kainaloon
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Aamu sarastaa,
öiset hetket varastaa,
meidät valoon hukuttaa,
meidät nukuttaa
synkkiä ajatuksia... mutta kun en osaa päättää niin olen vihainen itselleni.
mies jota luulen edelleen rakastavani tuskin koskaan haluaa suhdetta kanssani. toinen mies joka saa minun positiiviset tunteet esille, ei mielestäni tunne minua tarpeeksi jotta voisimme aloittaa suhteen. kolmas mies joka poistaisi historiassani olleet ongelmat, ei saa minua syttymään.
tuskallista... kun mietin mitä tekisin en pääse puusta pitkälle, jumiudun täysin eli pysyn ongelmassa kun en tee mitään ja taas tuskastuttaa.
annanko vallan järjelle vai tunteelle vai huomioinko molemmat.
...
Lapsuuteni kesät
sumuun vajonneet,
palasiksi muistojeni läjään hajonneet
Palapelin kokosin
paksuin rukkasin,
ihmetellen minne kaikki palat hukkasin.
En unta saanut ja näin
jäin miettimään
Kaiken minkä muistan
aika kutistaa,
mä sitä pelkään,
sua tahdon rutistaa
Kuullut olen ikuisuuteen
kaiken piirtyvän
ja kaiken suhteen,
kaiken siirtyvän
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Oli mielessäni elämäni olemattomuus,
kuun takaa mulle nauroi ikuisuus
Ei huomista, ei eilistä,
vain tämän hetken voi nähdä peilistä
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Valovuosiensa takaa
tähdet vilkkuen
Unelmille ihmisen
hiljaa ilkkuen
Tiedänhän
että pieni oon,
kun siltä tuntuu
mahdun hyvin kainaloon
Niinkuin kuuluu asiaan
kaikki tähdet,
kuu ja kaikki muu,
aikakin
Niin myös aikanaan
sinä lähdet
pois häipyy taikakin,
siksi rakastan sua nyt
Aamu sarastaa,
öiset hetket varastaa,
meidät valoon hukuttaa,
meidät nukuttaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi, eikö kukaan kommentoi..
laittakaa minut miettimään asiaa erilaisista näkökulmista.
kertokaa omia kokemuksia.
ehdottakaa ratkaisua.
jotain.
siis pistäkää minut ratkaisemaan tämä, please
Jos noihin ongelmiin tietäisin ratkaisun, niin olisipa omakin elämä vähän helpompaa.
Lyhykäisyydessään tilanne on tämä - kaikki tapaamani miehet ( ja pojat ) ovat järjestään olleet jotenkin vääriä. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Ja kun on koko elämänsä tottunut torjumaan, keksii aina vain lisää tekosyitä, miksi ei tämänkään kanssa... Helpointa olisi, jos saisi koota kaikista palasista yhden kokonaisen ihmisen. Mutta, kaipa kaikki valinnat ovat kompromisseja.
(Minä taidan - pelkuruuttani jälleen kerran - valita elämän yksin.)
Muistoistaan ei pääse eroon, mutta ne voi yrittää tehokkaasti unohtaa. Ainakin siihen asti, kun ne taas hyökkäävät pintaan pilaamaan jotakin parempaa, ja taas mennään...
noinpa minullekin taitaa nyt käydä:
"pelkuruuttani jälleen kerran - valita elämän yksin."
Mietin tismallleen samoja ajatuksia. Haluaisin uskaltaa mutta toisaalta tiedän, että se mitä haluan on mahdotonta. Miksi aina kun syttyy ja haluaa ei voi luottaa? Kuinka voi luottaa ettei hänkin lähde? Riittääkö sopiva järkiratkaisu vai pakenenko taas ahdistusta ja läheisyyttä?
Ratkaisut ovat omiamme. Pelkään että valintani on jälleen sama: yksin.
samaa tässä pohdin. Nuorena kaikki oli toisin...asiat menivät omalla painollaan, iän karttuessa poltettiin näppejä ihan urakalla. Nyt keski-iässä, tavattuani mukavan miehen, koen olevani ihan törppö, kommunikaatio tökkii ajatuksen juoksu siirappisen tahmeaa etc. Jatkuvaa itsensä analysointia, miksi tein näin tai sanoin noin. Pohdintaa akateemisen ja duunarin pariutumisesta...hyväksyykö, osaanko.
Ja kuitenkin päätin antaa itselleni tämä mahdollisuuden rakastaa ja olla rakastettu...itketään sitten jos siihen on tarvetta...elämää tämä on ja monesti liian lyhyt.