Istuin pyörätuolissa ja olin aivan erinäköinen kuin todellisuudessa, tukkakin oli tumma ja olin hoikka. Siskoni, hänkin aivan erinäköinen kuin todellisuudessa, toimi jonkinlaisena hoitajana minulle. Hän vei minut peilin eteen ja halusi meikata minut, oli ostanut tummanruskeaa huulipunaa ja aikoi laittaa sitä huuliini. Sanoin, ettei se ole minun värini ja otin esiin vanhan loppuun kuluneen punaisemman huulipunan ja maalasin sillä huuleni. Se oli minun tapani sanoa, että teen niin kuin minua itseäni huvittaa. Tosielämässä hän ei sekaannu asioihini eikä ohjaile minua eikä ainakaan hoida minua enkä minäkään häntä.
Sitten katsoin nuorempaa itseäni peilistä, olin vaaleatukkainen, nuori ja viehättävä, voimakkaasti vaaleansinisin ja –punaisin sävyin meikattu tyttö. Siskoni sanoi, että joku asiantuntija oli suositellut vaaleanpunaista peittämään alaluomelle levinnyttä ripsiväriä, nauroimme moiselle. Olin menossa naimisiin ja seisoin tulevan mieheni kanssa (ihan kuin Brad Pitt) alttarin edessä, häävaatteita ei ollut kummallakaan. Pappia ei ollut, alttari oli meidän molempien työpaikalla ja papin ääni tuli nauhalta ja siihen piti vastata englanniksi oikeassa kohdassa ”I will”. Mies vastasi ensin ja sitten minä, mutta sanoin ”tahdon”. Katsoimme työpaikkaamme, olimme töissä vankilassa ja vankeja oli sidottuna sänkyihin ja muihin paikkoihin. Kysyin oliko vihkiminen virallinen, kun ei ollut todistajiakaan. Mies sanoi, että eihän niistä vangeista ole todistajiksi.
Sitten olimme miehen kanssa vuosia tuon jälkeen eronneina jossakin juhlassa ja seisoimme rinnakkain ja lauloimme seisaaltaan yhteislaulua, joka oli ollut häissämmekin. Laulussa oli sanat, että elämme vielä 14 vuotta ja sitten, että lapsi syntyy 1915. Sitten mies suuteli minua ja pian heräsin. Voisiko joku ystävällisesti tulkita?
Sitten katsoin nuorempaa itseäni peilistä, olin vaaleatukkainen, nuori ja viehättävä, voimakkaasti vaaleansinisin ja –punaisin sävyin meikattu tyttö. Siskoni sanoi, että joku asiantuntija oli suositellut vaaleanpunaista peittämään alaluomelle levinnyttä ripsiväriä, nauroimme moiselle. Olin menossa naimisiin ja seisoin tulevan mieheni kanssa (ihan kuin Brad Pitt) alttarin edessä, häävaatteita ei ollut kummallakaan. Pappia ei ollut, alttari oli meidän molempien työpaikalla ja papin ääni tuli nauhalta ja siihen piti vastata englanniksi oikeassa kohdassa ”I will”. Mies vastasi ensin ja sitten minä, mutta sanoin ”tahdon”. Katsoimme työpaikkaamme, olimme töissä vankilassa ja vankeja oli sidottuna sänkyihin ja muihin paikkoihin. Kysyin oliko vihkiminen virallinen, kun ei ollut todistajiakaan. Mies sanoi, että eihän niistä vangeista ole todistajiksi.
Sitten olimme miehen kanssa vuosia tuon jälkeen eronneina jossakin juhlassa ja seisoimme rinnakkain ja lauloimme seisaaltaan yhteislaulua, joka oli ollut häissämmekin. Laulussa oli sanat, että elämme vielä 14 vuotta ja sitten, että lapsi syntyy 1915. Sitten mies suuteli minua ja pian heräsin. Voisiko joku ystävällisesti tulkita?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.