kokevat oman asemansa vl-liikkeessä?
Käsitykseni vl-liikkeestä on sellainen, että liikettä johtavat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet, joiden asenne naisiin on alistava.
Onko naisten asemassa tapahtunut parantumista niistä ajoista, jolloin itse kuuluin vielä yhteisöön eli viimeisten 30 vuoden aikana. Silloin tilanne oli kuvaamani kaltainen. Onko naisen asema parantunut?
Käsitykseni vl-liikkeestä on sellainen, että liikettä johtavat keski-ikäiset ja sitä vanhemmat miehet, joiden asenne naisiin on alistava.
Onko naisten asemassa tapahtunut parantumista niistä ajoista, jolloin itse kuuluin vielä yhteisöön eli viimeisten 30 vuoden aikana. Silloin tilanne oli kuvaamani kaltainen. Onko naisen asema parantunut?
Vastaukset 20
Vanhimmat
kukaan ei johda eikä pakota mihinkään. eikä äitiänikään kukaan pakota eikä alista.
No kerrotaanpa sitten!
Olen nelikymppinen naimaton nainen, hyvin koulutettu ja hyvässä ammatissa.
En oikein löytänyt sopivaa kumppania uskovaisten joukosta silloin nuorena, ja oikeastaan panostinkin silloin enemmän opintoihin. Ikäiseni nuoret miehet tuntuuivat lisäksi aika kypsymättömiltä, lapsellisilta...
Lisäksi kotona olin nähnyt miten naiselle käy jos menee vain tuosta vaan nuorena naimisiin: ei saa itselleen ammattia. Hetkessä on suuri perhe ympärillä ja pallo jalassa. Mies menee mutta nainen ei.
Niinpä aloin miettiä avioliittoa vasta kun olin 26 ja sen jälkeen. Mutta ikäiseni uskovaiset miehet olivat jo silloin kaikki avioituneet, ja ne jotka olivat jäljelle jääneet eivät olleet ns. "tyypiäni".
Niin ei ole tullut sen jälkeen vapaata uskovaista miestä vastaan. Ikäisilläni miehillä on jo suuret perheet...
Kärsin tästä kovin, sillä haluaisin tietysti puolison ja perheen minäkin.
Meikäläisyydessä ei sinkkunaisena ole välttämättä erityisen herkkua elellä.
Onkohan täällä toisia kohtalotovereita??
Kaikki järjestyy. Odota! Seurakuntamme järjestää asiat.
tuokin.Juuri niin siinä käy kun suunnittelee liian tarkasti.Se on mielestäni myös ehkäisyä toki myös sallittua.
Tiedät varmasti, sirkka, että nainen ei voi perheenperustamista odottaa loputtomiin. 4-kymppisenä ne päivät ovat jo ohi. Avioitua voi tietysti periaatteessa milloin vain, mutta nelivitosena olen viettänyt kumminkin (yli)puolet elämästäni yksin.
Miten minulle järjestyy perhe, kun olen odottaessani päässyt vanhenemaan yli hedelmällisyysiän?
Miten seurakunta(nne/mme) järjestää tämän
asian?
Mitä kehoitat minua ja muita 4-kymppisiä naisia odottamaan?
Miten seurakunta(mme/nne) järjestää sen weepparin mainitseman tosiasian, että naisten ja miesten lukumäärä ei vastaa toisiaan, ja samasta joukosta pitäisi mies löytää?
Odotan vastaustasi, sirkka! Miten kauan vielä minun ja weepparin mielestäsi pitää odottaa, että "kaikki järjestyy" -eli perhe, joka on puheenaiheenamme?
Nykyisin on mahdollisuus ottaa itse omatoimisesti yhteytta kaikin keinoin. Tiedan onnellisia tapaamisia, joita on netin ja kirjeenvaihdon kautta tullut. Kunhan ei sulje pois mitaan kunnollista vaihtoehtoa. Hyvia miehia on muuallakin kuin ns. siionissa. Siella on puutetta ja yksipuolisuutta, ehka vain leskia sinulle. Joudut kilpailemaan ison perheen rinnalla puolisostasi etka saa kuin vierautta ja oudoksuntaa kun haluat rakastaa miestasi kuin nuorikko rakastaa... Eronneet ja lesket ovat kylla parempia kuin yksinjattaytyneet poikamiehet. He voivat olla ihmeolioita.
Pida kanavat auki ja etsi rukoillen. Kylla niita on, jotka odottavat sinunlaistasi kunnon naista.
vaan miestä etsimään. Ei siinä odottelu ja seurakunnan syyttely auta. Ei ole minullekaan seurakunta miestä hommannut. Odottaa kyllä saa hamaan hautaan asti jos ei itse ole aktiivinen. Uskovaisissa on liikaaki sitä asennetta, että kyllä se Taivaan Isä oikean puolison osoittaa ja sitten odotellaan ja ihmetellään kun ei näy eikä kuulu miestä. Ja ollaan katkeria. Itse täytyy olla aktiivinen, innostua, kiinnostua ja uskoa rakkauteen.
Oletpa sinä röyhkeä ja halpamainen, kun leimaat omasta asiastaan tänne avoimesti kirjoittaneen Weepparin vielä kaiken päälle ilkeämielisesti syntiä tehneeksi "ehkäisijäksi"!!
Ennenkuulumatonta julmuutta, mutta kaipa olet omasta mimelestäsi kovastikin onnistunut Jumalan Lapsi.
Surullista mutta totta: on tavallista että meikäläisyydessä esiintyy sinun kaltainen ilkeä asennoituminen yleisesti meitä yksinäisiä naisia kohtaan.
Omahyväisyytesi oksettaa.
Mitä tarkoitat aktiivisuudella? Mihin sen aktiivisuuden voi kohdistaa, kun vapaita uskovaisia miehiä ei vain ole? Ei tule kysymykseen muu kuin uskovainen mies, se on selvä, ja heitä ei ole. :-(
Sitten saat tyytya kohtaloosi, jos et pida muita uskovaisina kuin vanhoillisia. Oma on syysi, jos et miesta saa, kun et edes yrita.
Ylpeys on esteena, ryhmaylpeys.
sinulle kannustuksesta! Täytyypä koettaa aukoa niitä kanavia ja laajentaa näkökenttää.
jos samanikäisiä miehiä ei ole, ei aktiivisuuskaan auta. Neuvoksi nuoremmille: ei kannata odottaa sitä miestä vaan olla nuorempana aktiivinen, ettei jää sit ilman. Ei kannata pelätä sitä isoo perhettäkään. Parempi se on sekin kuin kokonaan ilman. Vai mitä. Myöhästä se ehkä on nelikymppisenä sitte. Vaikka hakeehan jotku miehiä ulkomailtakin myös uskovaiset. Siitä varmaan tulee vain ongelmia, luulisin.
myönteisistä ajatuksistasi. Taidat olla oikeassa reippaine asenteinesi. Virpin viestiin viitaten se merkitsee kuitenkin, että huomioon on otettava myös ei-uskovaiset.
tarkoitettu keskustelun herättäjäksi. Jos syy siihen ettei halua mennä naimisiin nuorena on se ettei halua lapsia. Onko siinä eroa siihen, jos aviopari ei siksi harrasta seksiä, kun eivät halua lapsia. sitä edellisessäkin ehkä tarkoitettiin. Voihan syy siihen että elää yksin olla joku muukin kuin se ettei olisi halunnut lapsia, esim ettei sopivaa miestä ole kohdalle sattunut. Sittenhän kyse ei olisi "ehkäisystä".
Ei sitä kannata odottaa ja odottaa. Ensi töiksesi ilmoitus lehteen. Älä ole turhan nirso koska täydellisiä miehiä ei ole olemassakaan. Harvempia kiinnostaa esim, kotityöt. Kannattaa nyt olla tosissaan sillä kumppani on parasta mitä tiedän.
NAISTEN ASEMA vl-piireissä on juuri nin kuin kuvasit: alistettu. keski-ikäiset ja sen jo ylittäneet MIEHET määräävät kaikesta ja kaikista, pitävät saarnat, kokoukset, päättävät mihin vedetään raja mikä syntiä, mikä sopimatonta. kaikki tämä sillä välin ku naiset synnyttää ja ramppaa sairaalassa synnyttämässä ja siivoaa kodin, ja hoitaalapset! ihan sairasta!!!!!!!!!!!!!!!111
asenteesta. Toiset rakastavat sitä kun saavat tehdä päivätyönsä (äidit) kotona perheensä parissa, kun taas toisille se olisi kauhistus. On se myös riippuvainen luonteesta, kaikkia ei vain ole luotu "äitityypeiksi". Sekin olisi hyväksyttävä ja toimittava sen mukaan.
Ihailen niitä äitejä, jotka nauttivat tehdessään päivätyönsä kotona hoitaen lapsia (aivan sama onko lapsia 1 vai 13), riippumatta siitä, onko kyseinen äiti vl vai ei.
Henkilökohtaisesti taas voin todeta, että minulle suuri perhe on kauhistus. Eli on luonteesta kiinni. Sitä vaan ei hyväksytä vl piireissä, jonka takia minäkin jouduin sieltä lähtemään. Homma on ota tai jätä.
samaa mieltä.