Taisin yllättää, vaikka peititkin sen jälleen kerran erinomaisesti tylyn ja etäisen kuoresi alla. Tällä kertaa asiat menivät kuitenkin paljon paremmin kuin pelkäsin ja rauha säilyi toistaiseksi maassa, vaikka tunnelma pinnan alla kai kuohuu itse kullakin.
Tämä tilanne on kuitenkin kamala. En voi muuta kuin vetäytyä oman kuoreni ja roolini taakse ja jättää kaikki auki. En saa sinusta selkoa enkä tiedä mihin itsekään kykenen. Kiehdot, koska olet outo ja erilainen kuin muut. En kuitenkaan pysty tekemään mitään päätelmiä siitä, millainen oikeasti ihmisenä olet (siis oletko muutakin kuin se mitä näytät ulospäin) ja voisiko tästä koskaan tulla mitään (muuta kuin kissan ja koiran tappelua). Voisit opettaa minulle paljon uutta ja ehkä minäkin sinulle jotain.
Mutta voinko luottaa sinuun? Ehkä vain ärsyttäisin etkä pitäisi minusta kaikkine ongelmineni. En saisi hätäillä enkä yrittää miellyttää kaikkia, koska se on mahdotonta. En kuitenkaan halua loukata ketään enkä tulla loukatuksi.
Tämä tilanne on kuitenkin kamala. En voi muuta kuin vetäytyä oman kuoreni ja roolini taakse ja jättää kaikki auki. En saa sinusta selkoa enkä tiedä mihin itsekään kykenen. Kiehdot, koska olet outo ja erilainen kuin muut. En kuitenkaan pysty tekemään mitään päätelmiä siitä, millainen oikeasti ihmisenä olet (siis oletko muutakin kuin se mitä näytät ulospäin) ja voisiko tästä koskaan tulla mitään (muuta kuin kissan ja koiran tappelua). Voisit opettaa minulle paljon uutta ja ehkä minäkin sinulle jotain.
Mutta voinko luottaa sinuun? Ehkä vain ärsyttäisin etkä pitäisi minusta kaikkine ongelmineni. En saisi hätäillä enkä yrittää miellyttää kaikkia, koska se on mahdotonta. En kuitenkaan halua loukata ketään enkä tulla loukatuksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
tappeluksi se helposti menee, sinulla kun on kaikki valta särkeä sydämeni.
Olen outo, tiedostan sen itsekin. Löytyy minusta myös valoisa puoli. Kautta ikäni minusta on ihme kyllä pidetty, joskus olin suorastaan suosittu, mutta se ahdisti minua. Vetäydyin enemmän kuoreeni. Muutenkin tuolloin tapahtui ikäviä.
Mitä opettamiseen tulee, olen jo oppinut sinulta paljon. Ehkä se kovin panssarikerros on sortunut ja uskallan taas enemmän olla aito itseni!!
En pidä siitä vallasta, koska en halua käyttää sitä väärin. Monet pitävät minustakin, mutta he eivät tunne minua. Tiedän herättäväni kiinnostusta, mutta en voi ottaa sitä tosissani. Täytän kai pinnallisesti monen kriteerit, mutta olemukseni valehtelee pahan kerran. Oikeasti olen todella outo, vaikea ja kuoreeni sulkeutunut. Ehkä siksi tunnenkin kanssasi tiettyä yhteenkuuluvuutta... Luurangot kuitenkin kopisevat kaapissa eivätkä meinaa siellä aina pysyä.
Ihastun yleensä ihmisen olemukseen, joka kuitenkin usein pettää ja tunne haihtuu. Haluaisin tutustua sinuun ihmisenä ja kokea ehkä jotain erilaista ja aidompaa, mutta se ei näytä olevan mahdollista.
se aika mahdotonta, toisaalta miksi ei voisi tutustua ystävänä, tosi ystäviä ei koskaan ole liikaa. Minulla on niitä vain yksi. Kavereita ja tuttuja sitäkin enemmän.
En edes kiinnostunut sinusta, koska olet meikattuna tyrmäävä (ilman meikkejä ihan kuten kuka tahansa, en yleensä kiinnostu "mainoslehtimalleista"), vaan koska olit mysteeri jonka halusin selvittää. Pinta on vain pintaa. Onnea!
se mitä haluat? Se selittäisi paljon... Ystäviä minullakin on vähän ja se olisi välttämätöntä, mutta ei riittävästi.
Osaan pitää tunteet kurissa jos tarve vaatii... On minulla siis syvempiäkin tunteita kuin pelkkä ystävyys.
Älä pelkää minua. Aikaa on maailman tappiin asti...Whatever it takes....
ettetkö pystyisi. Kurinalaisuutta jos jotakin sinulta löytyy... Siksi sinua onkin vaikea tulkita. Arvostan sitä, että olet kohdellut minua korrektisti kaikesta huolimatta. Pari kertaa kuoresi on pettänyt hetkeksi, mutta et ole painostanut minua kertaakaan. Ymmärrän, että sinullakin on syysi ja kunniasi. Omat ajatukseni ja tunteeni ovat sekaisin tilanteen vaikeudesta johtuen.
Tässä on joka tapauksessa edettävä varovasti päivä kerrallaan, joten ehkä on parasta vain tutustua toiseen hiljalleen ja katsoa mihin se aikaa myöten johtaa. Minä en ainakaan halua ryhtyä mihinkään peleihin ja leikkeihin ihmisten suhteen. Sitä muuta en voi itse ottaa vakavasti, vaikka tiedän sinun ajattelevan muuta.
Pinta on vain pintaa oli sitten tyrmäävä tai mitäänsanomaton. Kauneudella on kuitenkin vain välinearvoa, ja siitä voi tulla haittakin. Meikattuna sinä et ole minua onneksi nähnyt. Se tästä nyt vielä puuttuisi.
Itsekin aina välillä ihmettelin, että what a f***. Mä vaan kuuntelen kaikki heittoja ihan lunkisti ja pystyn vielä ymmärtämään, mistä se kaikki tulee. Kyllähän mä jollain tapaa uskalsin alitajunnassa jotain elätellä. Mutta mä olin NIIN varma, että ton kanssa puhutaan niistä leikkeleistä veemäiseen sävyyn just kun sille herralle itselleen sopii niistä huomauttaa. No, mä en kyllä ole loppujen loputtua hämännyt missään, mutten mä mikään geishatytskäkään ole ;) Joillekin raisummat jutut samalla mitalla takaisin, ja joistakin vaan huokuu jokin ihan jokin muu. Mitä mä voin sanoa? Tapa jolla ne ilmaistiin paljasti enemmän kuin mitkään sanat. Jotain hyötyä kenties aikaisemmasta elämästä. Juu never nou. Mikä asijjantuntijja ;)
etukirjain?
risti kannettavanaan, niin myös minulla ...
risti on väärinpäin
A? Haluan keskustella asioista kanssasi lisää. Ota rohkeasti yhteyttä. Terveisin, kaikkea muuta kuin normaali sopuli ;)
Miksi haluat sulkea minut ulkopuolelle kaikesta? Toivottavasti olen osoittanut olevani luottamuksesi arvoinen. En ole teeskennellyt mitään. Tottakai olen joutunut harjoittamaan itsekuria, mutta sillä on syynsä. En minäkään halua pelailla tunteillasi, enkä varsinkaan loukata. Välillä tilanteet ja sanat yllättävät, eikä heti oikeaa reaktiota tunnu löytyvän. Läheisyyteni on kuitenkin tainnut pelästyttää sinut pois luotani? Kerroin sinulle, etten halua sinua elämästäni pois. En enää kaiken yhdessä koetun jälkeen todellakaan. Toivottavasti ystävyytemme jatkuu. Minulla on sinulta paljon opittavaa, ja uskon myös pystyväni antamaan sinullekin paljon. Päivä kerrallaan ja hätäilemättä. Et sinä minua ole menettänyt, päinvastoin. Tunnen olevani kanssasi yhtä... Ehkä se tässä tilanteessa pelottaa molempia?
Ehkä. Mieli tekisi. Näppäinsormet eivät vain toimi. Hyvä ettet ole normaali. Normaalit sopulit menevät joukkopsykoosissa vaikka mereen. Uimataidosta viis.
Psykoosista herättyään nousee merestä ja sen tyrskyistä. Lähtee rantaa pitkin kulkemaan, yksin... Kaipaa kuitenkin toista puoltaan...sen joka voisi uimataidon opettaa...
olla minusta kirjoitettua textiä..
mutta ei minusta voi kukaan kirjoittaa
..ei
- n-
Mitäpäs tähän sanoisin? Täällä mä istun näppiksen ääressä ja raapustelen tyyliin jotain kolmanteen/neljänteen viestithreadiin. Vähän niin kuin olisin maratoonia vetänyt. Vetäsen välillä henkeä, ja käyn röökilläkin et jaksais etsiä lisää vinkkejä. Tää nyt taitaa olla eka mahdollinen, jonka luet. Ja lisää löydät kun etsit. Ja sitä mukaa silmäsi aukeavat. Eikä mun oikeastaan tarvitse lähteä tässä enempää varmaan purkamaan. Koska jotenkin musta tuntuu, että (toivottavasti) jo seuraavan vrk:n aikana napitetaan lumoutuneina (uskaltaako moista toivoa) taikka tylysti jos vanha kaava pätee ;)) toisiamme ja ihmetellään tätä maailman ihmeellisintä asiaa. Jos olisin rohkea... Liittyy jotenkin siihen yhteen rintalastan alla lepäävään elimeen, joka sykkii sykkimistään SULLE!
Mutsi on tykittänyt mua sanalla kohtalo varmaan viimeiset 33 vuotta, mutta enhän mä skeptikkona koskaan ottanut sitä kuuleeviin korviini. Enhän mä...Mutta now I'am believer! Ja vielä kun eilen jonain ihmeen taivaan merkkinä tuli Cat Stevensin "wirld world" radiosta yöllä kahdesti. Ja se biisi kertoo mulle SUSTA. Vaikka yhteinen historia onkin lyhyt. Mutta ei se määrä, vaan se laatu. Ja kuinka monta kertaa mä lankesin vääriin paikkoihin ja siihen maailman kuuluisimpaan juttuun. Kaikki puskat käänsin läpi, ja jokin ihme vimma toi mut vasta tänä yönä oikeille jäljille. Enhän mä voi oikeastaan muuta kuin todellakin nöyrtyä tän kaiken edessä.
Mut eipä silti, munkin sydämmeni on pelokasta laatua. Ei mua ole tässä karussa maailmassa ennen vienyt kuin pelkkä järki. Tiedä oliko se edes oma, mutta niin paljon musta hajosi tuonne maailmalle aikoinaan, että samaa vanhaa systeemia oli pakko käyttää pakon sanelemana ihan viimeisiin päiviin asti. Nytkin se yrittää tuolta aina välistä pumpsahdella esiin. Mutta jokin suurempi voima työntää sitä aika lahjakkaasti pois tieltään :)
Mun luotiliiveissä on järjettömän iso reikä. Nakkaan noi liivit rodeen...