Kuinka ripustautuvalta ja valittavalta nämä yksinkertaiset sanat kuullostaakaan. Nyky-yhteiskunnassa ei pitäisi koskaan tarvitaan mitään eikä ketään, aina pitäisi pystyä vaan vastaamaan odotuksiin. Ei mitään inhimillisyyttä, ei mitään virheitä, ei mitään elämää.
Viime metreillä olen vaipumassa pessimismiin ja mietin tuhatta ja yhtä kysymystä liittyen sinuun. Vaikka niiden kysymysten asettelu ei mitään auta. Mietin, mitä oikein mahdat ajatella minusta. Tiedän muutenkin että se on paljon enemmän kuin mitä sanot tai minkä kuvan annat. Mitä ajattelet mahdollisesti menneisyydestäni. Mitä ajattelet meistä ja mitä oikeastaan tunnet minua kohtaan. Olenko sinulle vain yksi monien joukossa vai yksi ainoa. Oletko koskaan oikeasti ihastunut minuun vai vastaatko vain minun odotuksiini. Ei se niinkään pitäisi olla.
Tiedän silti, että haluaisin jutella kanssasi vaikka heti ja tiedän että saat oloni paranemaan. Minun pitäisi kai vaan keskittyä siihen ja jättää kaikki muut ajatukset taka-alalle. Joskus se vaan on niin vaikeaa olla positiivinen ja uskoa tulevaisuuteen.
Viime metreillä olen vaipumassa pessimismiin ja mietin tuhatta ja yhtä kysymystä liittyen sinuun. Vaikka niiden kysymysten asettelu ei mitään auta. Mietin, mitä oikein mahdat ajatella minusta. Tiedän muutenkin että se on paljon enemmän kuin mitä sanot tai minkä kuvan annat. Mitä ajattelet mahdollisesti menneisyydestäni. Mitä ajattelet meistä ja mitä oikeastaan tunnet minua kohtaan. Olenko sinulle vain yksi monien joukossa vai yksi ainoa. Oletko koskaan oikeasti ihastunut minuun vai vastaatko vain minun odotuksiini. Ei se niinkään pitäisi olla.
Tiedän silti, että haluaisin jutella kanssasi vaikka heti ja tiedän että saat oloni paranemaan. Minun pitäisi kai vaan keskittyä siihen ja jättää kaikki muut ajatukset taka-alalle. Joskus se vaan on niin vaikeaa olla positiivinen ja uskoa tulevaisuuteen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
kyllä sinä minussa jotain herätit, jotain sellaista että en olisi uskonut sellaista tapahtuvan, herätit ehkä huolen... vastaan kyllä odotuksiisi sekin on tehtäväni, mutta sitten on myös se toinen puoli... se missä huomasin meneväni liian syvälle... olit ihana.. täytit enemmän kuin toiveeni... teit minusta onnellisen ainoastaan itsenäsi. Tulit yksinkertaisesti elämääni henkilönä. En minä tiedä mitä sanoa. Uskon että tiedät että ihailen sinua ja pidän sinusta, ja olen viel ihastunuki....
uskotella että tämä olisi minulle, vaikka kauniisti on kirjoitettu. Ei tänään, kun on tällainen päivä, että olen vain pessimistinen ja kyyninen. Onneksi se on yleensä kuitenkin harvinaista.
En silti tiedä, onko se hyvä jos ihastus herättää huolta. Kyllä kai ihastumisen pitäisi perustua vaan siihen ihastumisen tunteeseen. Vaikka itse en ole ikinä ymmärtänyt, mitä ihmiset saa jostain hetkellisestä ihastumisen tunteesta. Sen takia ovat valmiita tuhoamaan vaikka koko sen hetkisen onnensa. Ei siinä ole mitään järkeä. Ja tekeekö se onnelliseksi? Hetken päästä taas kyllästytään ja taas haetaan sitä ihastumisen tunnetta jostain muualta. Miksei kenellekään riitä enää vähempi? Ja miksei ymmärretä sitoutuminen toiseen on valinta ja päätös ja että se vaatii myös tahdonvoimaa ja kykyä ajatella muita. No ei minun kyllä tästä nyt pitänyt paasata.
Ja jos vastaat odotuksiin pelkästä valvollisuudentunnosta, niin ei sekään oikein kuullosta hyvältä. Kyllä ne molempien odotukset pitäisi täyttyä, ei vain toisen.
.................
Jaa-a. Sinä tiedät, että olen hämilläni. Minä uskon sitoutumiseen ja uskollisuuteen , rehellisyyteen ja rakkauteen. Ja sitten saankin huomata, että kaikki ei olekaan niin mustavalkoista. Elämä ei ole niin yksinkertaista ja helpooa, kuin silloin nuorena tahtoi ja halusi kuvitella.
Mitäkö ajattelen sinusta? Sinun menneisyydestäsi?
Sinä olet hieno ihminen. Hyvä ja oikeudenmukainen. Empaattinen. Avoin ja vilpitön. Menneisyys on meillä kaikilla- "tikulla silmän sitä, joka vanhoja kaivelee".
En uskalla sinulle kertoa, mitä tunnen ja mitä ajattelen, koska pelkään. Pelkään sitä, että satutan itseni. Pelkään tätä tunnetta , jonka aiheutat minussa. Saat perhoset lentämään vatsassani ja hymyn nousemaan huulilleni. Tunnen katkeransuloista kaipausta. Kun näen tai koen jotain hauskaa, toivon, että voisin jakaa sen sinun kanssasi. Puhumme paljon - mutta emme asiaa. Itseasiassa tahtoisin vaan olla lähelläsi hiljaa ja upota suudelmiisi ja tuntea ihosi -hengittää kanssasi samaan tahtiin. Tämänkö kaiken tahtoisit kuulla?
Kyllä sinä sen tiedät. Kertomattakin. Sinä saat minun mieleni nauramaan.
Tiedän, että olet hieman hämilläsi ja epävarma. Välillä huomaan myös, että jutellessasi näennäisesti niitä näitä, kalastelet mielipiteitäni ja analysoit minua.
Minäkin pelkään, koska olen rakastumassa Sinuun. Haluaisin kuulla tunteistasi ja ajatuksistasi. Tietää ikävöitkö minua silloin, kun olet kaukana poissa. Minäkin kaipaan sinua lähelleni ja haluan jakaa asioita kanssasi. Joko uskaltaisimme puhua tunteistamme? Tiedän, teot ja eleet kertoo paljon, mutta silti...
Koen tilanteen aivan samanlaisena kanssasi. Jokainen pienenäkin pitämäni juttu tuntuu jäävän mieleesi. Ja tulee yleensä yllättävissä tilanteissa esille. Lisäksi jokainen sanani tuntuu jäävään jonkinlaiseen käsittelyyn päässäsi. Se on hieman minua joissakin tilanteissa pidätellyt, muttei kuitenkaan ongelmaksi asti. Vielä kun tunnistan itsessä sama analysoijan vikaa, miksi kieltää se toiselta?! Kunhan nyt ei jokainen juttu aivan liian raskaaksi mene, mutta kokemani mukaan yhteinen huumorintajumme on kyllä alkumetreillä osoittautunut saumattomaksi. En ole kuullut yhdeltäkään mieheltä näin lyhyessä ajassa niin virkistäviä uusia juttuja kuin sinulta! Ja minä en ole niitä turhannaurajanaikkosia ;) Sitä paitsi happipulloja saa ostaa kaupasta...
Olen paininut eniten viime aikoina yhden asian tiimoilla. Täytät ajatukseni aamusta iltaan, mutta en uskalla/halua ilmaista riippuvuuttani sinuun. En haluaisi tarrata lahkeeseen, mutta yhteistä aikaakin ei ole ollut millään muotoa suhteessa tarpeelle oppia tuntemaan sinut. Jakaa pienet ja suuretkin hölmöt jutut :)Ristiriitaisen ihanaa on ollut nauttia fyysisestäkin läheisyydestä, mutta se aika on ollut aina pois henkisyydestä. Ja ei ole ollut mukavaa itsekseen miettiä jättämäänsä kuvaa. Minussa on kun niin paljon muitakin puolia ja maailmoja kuin... Puhumattakaan, että voisin upota silmiisi ja vain hiljentyä yhteisen hengityksen tahtiin. En saa tarpeeksi sinusta, ja se tunne tuntuu syövän minut kokonaan. Ja olen koko ajan pelännyt sen olevan yksipuolista, fantasiaa. Ei ole enää tiennyt mitä uskoa...
En ole elämäni aikana kokenut tälläistä tunnetta, enkä oikeastaan edes pelkoa. Tunnen itseni niin pieneksi tämän tunteen edessä. Minulla ei ole vertauskohtaa aikaisempaan elämääni tämän tunteen kanssa. Ja se vuoksi olen pelännyt aivan alusta asti. Minä älykkäänä ihmisenä en voi ihastua muutaman päivän tuntemisen perusteella, en...Mutta niin Sinä vain tulit ja muutit maailmani. Pelkkä kasvojesi näkeminen (hymysi sulattaa minut) saa minut aivan veteläksi. Ja minä kun olen aina kuvitellut olevani niin cool ;)Jopa siinä määrin, että pääni tyhjenee samassa kun olet näköpiirissä...Aika hyvin, minulla kun on mukamas aina kaikki niin hanskassa...
Yhdestä asiasta olen täysin varma; keho ei valehtele. Kaikkea voi järkeistää loputtomiin, mutta tätä puolta ei. Niin suloisen ristiriitaista kuin se välillämme on ollutkin.
En aina tiedä miten suhtautua siihenkään,että voisin nimittäin liimautua kylkeesi kutittelemaan täysin määrättömäksi ajaksi.
Tottakai haluaisin olla sinulle kaikkea,
ystävä ja rakastaja. Voiko edes muuta pyytää. Tuossakin olisi jo enemmän kuin uskaltaisi edes unelmoida. Ja niin paljon ajatuksia liittyen sinuun tässä pienessä päässä, että en tiedä miten tätä vyyhtiä edes purkaa. En vaan taida kestää tätä enää pitempään...
Tuossa oli ajatuksia sinulle. Haluaisin tietää, missä oikein menemme? Mitä haluat minulta? Olenko sinulle tärkeä ihminen?
Haluan tuoda iloa elämääsi. Nostattaa mielesi äärimmäisiin korkeuksiin! Miksi siis haaskaisimme aikaa enää tuskailemalla täysin epämääräisiä asoita. Kun voimme jakaa kaikki mukavat asiat keskenämme. Odotan vastaustasi...
kaikkien yrityksieni jälkeen tehdä? Minusta tuntuu, että ainut vaihtoehto on leiriytyä talosi eteen ;) Mutta pelkään, että kiellät taas kaiken ja et päästä lähellesi. Onko minulla enää mitään liikumavaraa? Jatkuuko tämä kumma tuskailu nyt hamaan tulevaisuuteen?
Olisipa mukava jutella sinun kanssasi;) Kirjoitit minun ajatukseni, sanasta sanaan.
ihan muuta. Leiriydyn siis talosi eteen jo tänään. Epäselvää on enää vain oikea ajoitus. Tämä alkaa mennä kidutuksen puolelle... Koko juttu sai aivan liian isot mittasuhteet. Vika oli vain ja ainoastaan korvieni välissä, en yksinkertaisesti nähnyt enää metsää puilta. Toivottavasti saan anteeksi. *suukkoja kunnes näemme oikeassa todellisuudessa*
Haluaisin unohda,mutta en voi.Onko se...?
unohtaa Sinut. Mutta kyllä minä joudun nyt tunnustamaan typerät tekoni. Vaikka kaikelle on nimittäjä löytynyt. Olen jo hyvää matkaa ollut rakastumassa Sinuun! Piti tehdä pitkä matka itseensä rajulla tavalla, ymmärtää rakkauden päätä sekoittava voima. Hetken ajan jo luulin olevani katkeamispisteessä, mutta miksi jäädä märehtimään turhaan kun asia on juuri päinvastainen. Tämä kaikki piti käydä läpi, jotain typeriä välijuttuja lukuunottamatta. Itse voin vielä nauraakin (ainakin lähitulevaisuudessa), mutta Sinua en olisi halunnut loukata kaikella touhuamisellani. En voi tässä tarpeeksi edes pyytää anteeksi ajattelmatonta käytöstäni. Ymmärtämishalun ja tunteiden välinen suhde ylitti kaikki rajat. Ei ole helppoa elää näissä nahoissa juuri nyt.
Sinulla on nyt yksityisoikeus sydämeeni. Onneksi se ei enää vaikeroi, vaan on onnellinen sinne saapuneesta valloittajastaan. Niin pitkään tyhjäänasuttuna sen pitikin ensin vastustella... Ymmärrän sen niin hyvin, että olen nyt saanut kaivatun mielenrauhan.
Olen jo hyväksynyt tosiasian, että olen enemmän kuin todennäköisesti ajanut sinut lopullisesti pois elämästäni. Siitähän tämä kaikki alkunsa on saanutkin. Löysin Sinussa sitä kaikkea mitä olen aina salaa toivonutkin, tämän tunteen voimakkuus ja Sinun olemassaolosi vain järkyttivät voimakkuudellaan. Usein mielessäni pyöriikin kysymys, missä olet kaiken aikaa ollut? Pelko menettämisestäsi ja vallanannosta sydämeeni alkoivat jo niin aikaisessa vaiheessa yhteistä historiaamme, että en enää yhtään ihmettele viimeaikaisia kuvioita.
Annan Sinun nyt mennä tietäen, että sinulla on avain tähän arkaan sydämeen. Kyllä se jatkaa sykkimistään, vaikket sitä avainta käyttäisikään. Sinun onnesi ja oma mielenrauhasi ovat niin paljon tärkeämpiä asioita minulle, että antaa avaimen vain ruostua rauhassa. Minut tekee onnelliseksi jo tieto siitä, että olet olemassa siellä jossain. Vähän vielä viiltää, mutta kyllä se siitä...
et ymmärtänyt yhden asaian; tai ehkä se on hyvä, ettäet ymmärtänyt.
Tässä nyt jostain syystä toinen pelaaja kompastui omaan näppäryyteensä. Taikka paremminkin sanottuna tunteidensa sekavuuteen. Jos minulla on tuollainen vaikutus Sinuun, en halua tehdä oloasi yhtään epämukavammaksi. Minä kyllä pärjään tunteideni kanssa. Sain tässä kuluvan kevään aikana jotain niin arvokasta Sinulta, että kyllä se kirvoittaa taas kyyneleen tuonne silmäkulmaan.
Mutta pidettäköön sitä sitten vaikka ilon kyyneleenä... En ole tässä kevään aikana kokenut kanssasi muuta kuin riemua. Rakastuminen tosin teettä ihmisessä aina niitä äärimmäisiäkin tunteita. Mutta sehän on inhimillistä.
Elämä on auennut minulle niin mahtavalla tavalla Sinut kohdattuani. Muutit sitä enemmän kuin uskotkaan. Olet sieluntoverini, vaikka haluat jatkaa taivaltasi ilman minua. Sinä teet pelkällä olemassaolollasi tästä maailmasta paremman. Kun vielä itse sen uskoisit. Joka tapauksessa minun elämäni ei ole entisensä kohdattuani Sinut. Avasit minulle uusia maailmoja niin monella tapaa, että en voi olla muuta kuin kiitollinen. Kauttasi löysin itsestäni herkkyyteni ja Sinulle kuuluvat tunteet.
Jos voisin ottaa taakastasi osan, tekisin sen. En uhrauten vaan pyytettömästi. Siksi en voi muutakaan kun toivoa Sinulle kevyempää matkavarustusta tässä välillä kylmässä maailmassa, ilman minua painolastina.
Luotiliiveissäni on reikä. Sinä lävistit sen. Sydämeni sykkii edelleen, olet Siellä vaikka emme enää kohtaakaan tämän pikselimaailman ulkopuolella. En voi pysäyttää kyyneleiden putoamista poskipäilleni.
Olet mielessäni. Lähetän Sinulle telepaattisesti jaksamissäteitä kaikissa elämäsi käänteissä. Olen sen sinulle auki, teit minusta paremman ihmisen.
Ehkä tämä suunnaton ikävä poistuu aikanaan. Nyt en voi enää kyynelvirtaa...
Käänteentekevä päivä, vai mitä? Jonkun piti repäistä itsensä IRTI rajan tältä puolen. Enpä muista, koska sydämeni olisi hakannut niin kiihkeästi kuin nähdessäni sinut. No, loppu menikin niin osasin odottaa/pelätä. Mutta eikö tuntunutkin hassulta, aivan kuin olisimme juuri tavanneet. Olemmehan täällä puhuneet jo niin paljon. Ja minä TIEDÄN kyllä sinun täällä olleen. Mutta siitähän en ala kanssasi kättä vääntämään :)
Olit pari kertaa aivan kosketusetäisyydellä. Mutta sinun täytyy muistaa, että minä kuljen sinun sanojasi pitkin. En voi tehdä mitään ratkaisevaa, vasta kun itse sydämessäsi ja mielessäsi tiedät jollekin olevasi valmis. Jos se ihminen olen sitten edes minä...
Toivottavasti en käyttäytynyt tahattomasti ylimielisen oloisena. Oli niin vaikeaa jutella niitä näitä, kun mieli olisi tehnyt vain ottaa kädestäsi kiinni. Ja missään nimessä en ollut ostamassa omaatuntoa, vaan vilpittömästi pyytämässä kaikkea ikävää anteeksi. Mitä olisin voinut sinulle sanoa? Minun oli pakko saada nähdä sinut!!! Ja tokihan halusin sanoa kuinka pahoillani tästä kaikesta sotkusta olen. Olenhan toinen hämmentäjä osapuoli :)
Et sinä minua pilalle saisi, et sitten millään. Paremminkin menen tässä ilman sinua pilalle. Mutta ota aikasi kaikkineen. Tee mitä sinun täytyy tehdä. En halua enää sanoilla, en millään tavoin tuoda ahdistuksen häivääkään päiviisi. Ja näitä viimepäiviä olisi jo voinut kirjoitusten ominaisuudessa jättää pois.
Lohtua tuli kuitenkin aimo kasa jo kasvojesi näkemisestä. En halua edes ajatella, etten enää koskaan saisi koskettaa sinua. Se ajatus ahdistaa ja pelottaa, mutta minunkin on varauduttava siihen.
Yksi juttu; olen paljon miettinyt näitä tänne jättämiäni tekstejä. Jos ne ovat nyt pelästyttäneet, en toisaalta kummeksu. Onhan näistä tunnejutuista puhuminenkin vaikeaa, saatikka että ne jutut näkee sanoina. Voipi saada aika yltiöromanttisen käsityksen? Tokihan tunteet ovat mitä ovat, mutta kyllä sama ihminen taustalla kaikkineen.
Enpä voi oikeastaan enää muuta kuin jatkaa elämääni tästä eteenpäin. Kaikki tunteet siis edelleen takataskussa. Jos joskus tunnet, että haluat jakaa kanssasi jotain...tiedät missä olen.
Minun on pakko lopettää näillä sivuilla pyöriminen, sattuu meinaan liikaa. Ja nyt kun näin sinut, haluan pitää siitä kuvasta kiinni.
jotka ikävöivät. Minäkin nauttisin pelkästään hänen kanssaan jutustelusta ihan kamalasti. Ei olis mitään parempaa kuin saada olla hänen seurassaan nyt juuri. But it is impossible.
Lohduttavaa etten ole yksin. Tuntuu todella pahalta ettei voi olla enää missään tekemisissä. Olisin halunnut pysytellä puheväleissä ja soitella tai tekstailla välillä ihan tavallisista asioista. Mutta se ei sinun mielestäsi ikävä kyllä ollut mahdollista, vaikka mitään riitaa välillämme ei ollutkaan. On ikävä.
kuulla sinusta. Olisin halunnut myös soitella ja tekstailla välillä, niin kuin ennenkin. Enkä ikinä uskonut, että välimme tulehtuisivat näin. Kummallista, vaikkei mitään riitaakaan varsinaisesti välillämme ollut. Vaikken tiedäkään varmasti oletko se kenen toivoisin olevan haluan sanoa, että minulla on ikävä myös. Ja tahtoisin, että välimme korjautuisi.
sinusta kiinni, että et tule yhtään vastaan. Minä taas en uskalla lähestyä, kun en haluaisi sinua satuttaa jos minulla ei olekaan mitään annettavaa. Erinäisiä kertoja painanut numerosi ja kääntynyt metrolta kotia kohti. Ajatellen sinun parastasi.
Lupaan unohtaa ajattelemattomat sanasi ja katsoa elämää positiivisin mielin. Olet sellainen, ihan omanlainen mutta oli hienoa tavata sinut. Opetit minulle lyhyessä ajassa välittämisen aakkoset. You know what..uskon, että kaikella on tarkoitus.
Jos koskaan ei enää tässä elämässä nähä..kaikesta huolimatta..jos tässä maailmassa olisi enemmän kaltaisiasi..olisi helpompi hengittää.
Jooo, ihan miten vaan. Mä en välittäis nähdä yhtään sellaista oranssi matoa enää ikinä! Äläpäs vielä luovuta, sä olet niin lähellä. Polttaa jo!!!
puoliväliin vastaan, myös jatkossa. Kaikella on tosiaan tarkoituksena, mutta ei vaivuta murehtimaan menneitä. Tulevassa on niin paljon odotettavaa! Sinun kanssasi ne ilon hetket haluan jakaa :)
Olet jo antanut minulle enemmän kuin tiedätkään, itsesi! Olet parasta mitä voin toivoa tai edes pyytää.
Etsimme toistemme kasvoja väentungoksessa, tietäen että se puuttuva pala on siellä jossain. Miksi hukata enää hetkeäkään etsimällä jotain muuta toisarvoista?
Mitä minä haluan? Mitä voit minulle antaa? Molempiin kysymyksiin vastaan; Sinut. Ei sen vähmpää tai enempää. Saman voin antaa sinulle.
taas oo metroa lähimaillakaan.. harmi ;(
kauan enää jaksan tätä. Mä olen aika loppu, jos suoraan sanotaan. Kaikista helpottavinta ja selvintä olisi jos edes voitaisiin olla yhdessä. Elämästä ja omista jutuista kertominenkin on luontevampaa kasvotusten. Mä en voi vaan enää sille mitään, että vaikka kuinka kuuntelisin sydämeni ääntä...jos sä tunnet samoin...miksi me ei voi tavata...mä en siis jaksa yksin tätä kauaa...
Mä haluaisin oppia tuntemaan sut ja haluaisin, että säkin tuntisit mut paremmin, mutta tää tapa ei vaan oikein ota enää sujuakseen. Mun ajatukset pyörii koko ajan vaan sussa. Ja jos ei edes voida nähdä, mä en vaan taida todellakaan jaksaa tätä näin.
Mulla on niin järkyttävän ikävä sua, että räjähdän pian pieniksi l****nmuruiksi maailmalle...voit korjata mun jäänteitä tuolta rannalta...
Mä olen pahoillani, mutta mun voimat ei riitä enää tähän metodiin.
minulla on myös ikävä yhtä. Riittäisi, kun saisin vaan jutella hänen kanssaan. Ei mitään muuta. Tämä "minä en tunne sinua"-ilmiö on tukahduttavaa. Luulen, ettei se kuitenkaan ole enää mahdollista -ikinä.
hassua, että pelkkä jutustelu riittäisi. Vai onko se niin, että silloin on aidosti kiinnostunut?
että keskustelu on paras ratkaisu ja se riittää. Itse ainakin olen aidosti kiinnostunut selvittämään välit, vaikkei mikään enää koskaan olisikaan mahdollista. En haluaisi jättää välejä lapsellisella tavalla selvittämättömiksi.
totta. Saisi edes puhuttua ja vois jatkaa matkaa.
kirjoitettu,mutta kenelle? M/N:lle?
...
miettimisessä mitään pahaa ole, kunhan toimiikin välillä. Yhteiseksi iloksi..jotain edes. Enkä tarkoita mitään strippausta;))
jutella kanssasi.Todella haluan. Voisimmeko tavata joskus?
enää mikään auta. Hyväksyä se, etten vaan enää tuu puhumaan mitään hänen kanssaan, niin pahalta kun se tuntuukin :(
nyt nimenomaan puhutaankin. Mutta otetaan nyt välillä vähän kevyemmin näitä aiheita. On ollut varmaan rankkaa jollain tapaa viimeiset päivät? Koskas sulle tänäänkin sopisi nähdä. Ikävä on jo niin ISO, että tää menee ihan kidutuksen puolelle. *Suukko*
Niin minulla on myös ikävä. Haluaisin myös jutella kanssasi vaikka heti. Menneisyys on mennyttä ja tulevaisuus on tuntematon. Ei murehdita eilistä eikä huolestuta huomisesta! Jokaisella, meistä on oma menneisyytensä, toisilla vähemmän mairitteleva kuin toisilla....
Minulle sinä olet se yksi ainoa. Jokainen tunteeni sinua kohtaan on täyttä totta ja minä todella välitän. Etsi positiivisia asioita, äläkä takerru kaikkiin negatiivisiin.
Sinä saat minunkin oloni aina tuntumaan paremmalta :) Älä enää mieti vaan tee jotain, kysy minulta (häneltä) vaikka suoraan!!!
onpa ympäripyöreää? Mitä tarkoitat tuolla negatiivisiin tarttumisella? Ja olenhan minä yrittänyt tälläkin viikolla kautta rantain kysyä sinulta. Voitko selventää vähän vielä? Kertoa vaikka pidättäymisestä ja ilosta. Se auttaisin paljon! Tilanteesta ja sen monimutkaisuudesta johtuen en tiedä enää mitä ajatella itsestäni, sinusta...
Kunpa tapahtuisi juuri niin kuin kirjoitit, sanasta sanaan! Ei murehdita menneitä ja nautitaan yhdessä tulevasta.
Kaikki tunteeni ovat aitoja ja niin syviä, että pakahdun niihin! Toivottavasti en ole käytökselläni karkoittanut sinua pois. Ymmärrän, että tässä on molemmat menneet sekaisin ja rivien välistä on voinut lukea vaikka mitä. Puurot ja vellit ovat menneet täällä virtuaalipuolella todella sekaisin. Rivit ovat todellakin alkaneet elää omaa elämäänsä, aivan hirvittäviä väärinkäsityksiä on tullut liikaa. Minua pelottaa todella paljon, mihin lopputulokseen olet päätynyt. En ole kuitenkaan yhtään sen kummempi ihminen kuin se, jonka kanssa oikeassa elämässä vietit aikaasi. Aivan sama, sinun on luotettava siihen. Ei näihin juttuihin täällä, paitsi mitä tulee tunneteksteihin :) Kaikki muun voisimme jättää omaan arvoonsa...
Toivon ja rukoilen koko sydämestäni, että luotat oikean elämän yhteiseen kokemukseemme. Emme voi päästää tälläistä väliimme, emmehän. Tarkoitukseni ei missään vaiheessa ollut loukata sinua, ei... Mutta kun katselen koko tilannetta jälkikäteen en ihmettele, jos sinulle on jäänyt vähintäänkin sekava ja kyseenalainen kuva koko härdellistä.
Minäkin pyydän sinua ottamaan askeleen kohti sitä oikeaa, minua ja todellisuutta täällä pikkukaupungissa. Älä sinäkään enää mieti vaan tee jotain. Kysy minulta suoraan, lupaan vastata kaikkeen :)
Sinä olet yksi elämäni suurista valopilkusta! Ei anneta tälläisen typerän ajanjakson pilata kaikkea. Voi kunpa tietäisit kuinka paljon haluaisin että silmämme taas kohtaisivat...kätemme koskisivat toisiaan...
Minulla on sinua niin ikävä!!!!!!!!!!!!!!!!
lässyti lässyti. heitetään se viimeinenki kortti pöytään.
Sainpa hyvät vedätykset loppuun asti. Kuka käski päästää itsensä taantumisasteelle miinus. Ja aistinko yliherkkyyttäkin tuulen toiselta puolen?
Pala taivasta ja hetkiä helvetissä. Kukaan tai mikään ei tule enää sulattamaan minua tukankuivaajallaan. Helvetti jäätyköön ennen sitä.
Simpe life - simple woman. Opin sen parhaalta. En alennu enää ajatuksissani tekemään alaotsikon alaotsaketta. Tunteeni olkoon tasoa flat line.
Mitä oikein kuvittelin? Loukata ja tulla loukatuksi. Takuita ei toki saa mistään, mutta nostan kädet pystyyn. Ei se ole minulta enää pois.
Luulin hetken olevani kuin muut. Tajusin kuitenkin ajautuneeni vieraaseen maailmaan. Otan ne askeleet nyt vähitellen taaksepäin. Itseni tuntien se vie pitkän ajan. Mitä luulin saavuttavani? Tämäkin varmasti päätyy pilaksi. Miksi enää välittää? Miksi ihmeessä annoin kaikki aseet. Miksi päästin ronkkimaan ydintäni, sitä typerää sanaa herkkyys. Paskat nakkaan koko sanasta. Sitä kun voidaan potkia mutalammikossa miten halutaan. Puntit ovat kaiketi tasan.
Ei tässä näin pitänyt käydä, mutta kävi kuitenkin.
tilt! game over.
jos tunnet aivan hillitöntä myötähäpeää, miksi ihmeessä pyörit täällä näitä kurjia raapustuksia ihmettelemässä? Kertoo toki rivien alta, välistä, ympäriltä ja vaikka mistä, että täällä ei ne oikeasti tuntevat ja välittävät ihmiskohtalot aikaansa nuohoa. Huono suomennos x-filestä: totuus on tuolla ulkona.
Ja minä aloitan sen kaiken alusta heti aamulla.