Kelmit ovat kohdanneet viimeisen päivänsä. James on kuollut. Kuollut turhaan. Kuollut tuskallisesti. Sirius.Sirius kuollut.Turhaan.Miksi?
Juuri kun Remus tapasi hänet kahteentoistaan vuoteen.
Peter ja Remus.Elossa.Mutteivat suinkaan ystäviä.
Viholliset. Kelmit ovat kohdanneet viimeisen päivänsä. Ennen parhaat ystävät nyt hajonneet.
Remus tuijotteli hajamielisesti mutta surullisesti Feeniksin killan päämajan ikkunasta. Hän ajatteli kaikkea tätä kuolemaa. Tuskaa. Turhuutta. Vihollisia. Hän muisti Peterin lapsena. Se pulska pieni poika oli nyt paha Voldemortin käskyläinen.-Kaikki turhaan... Remus mutisi ja kyyneleet valuivat hänen poskiltaan rispaantuneeseen, monesti paikattuun kaapuun.
Samaan aikaan toisaalla Peter ajatteli aika samoja asioita. Kelmejä. Miksi ensisistä ystävistä piti tulla veri viholliset? Miksi kaikki kuolevat-kuolevat turhaan. Kelmit olisivat nytkin ystäviä, ilman Voldemortia.
Peter nyyhkäisi hiljaa ja kääntyi kannoiltaan. Hän asteli pois päin isännästään, Lordi Voldemortista, ja istahti erään hautakiven päälle. Kyynelet senkuin tulivat vuolaana virtana. Kumpikaat elossa olevista eivät tienneet olevansa juuri nyt niin lähellä mutta silti niin kaukana. Toistensa ajatuksissa. Kummankin elämä pelkkää surua. tämä on kunnian osoitus kelmeille!
_________________________________________________
Juuri kun Remus tapasi hänet kahteentoistaan vuoteen.
Peter ja Remus.Elossa.Mutteivat suinkaan ystäviä.
Viholliset. Kelmit ovat kohdanneet viimeisen päivänsä. Ennen parhaat ystävät nyt hajonneet.
Remus tuijotteli hajamielisesti mutta surullisesti Feeniksin killan päämajan ikkunasta. Hän ajatteli kaikkea tätä kuolemaa. Tuskaa. Turhuutta. Vihollisia. Hän muisti Peterin lapsena. Se pulska pieni poika oli nyt paha Voldemortin käskyläinen.-Kaikki turhaan... Remus mutisi ja kyyneleet valuivat hänen poskiltaan rispaantuneeseen, monesti paikattuun kaapuun.
Samaan aikaan toisaalla Peter ajatteli aika samoja asioita. Kelmejä. Miksi ensisistä ystävistä piti tulla veri viholliset? Miksi kaikki kuolevat-kuolevat turhaan. Kelmit olisivat nytkin ystäviä, ilman Voldemortia.
Peter nyyhkäisi hiljaa ja kääntyi kannoiltaan. Hän asteli pois päin isännästään, Lordi Voldemortista, ja istahti erään hautakiven päälle. Kyynelet senkuin tulivat vuolaana virtana. Kumpikaat elossa olevista eivät tienneet olevansa juuri nyt niin lähellä mutta silti niin kaukana. Toistensa ajatuksissa. Kummankin elämä pelkkää surua. tämä on kunnian osoitus kelmeille!
_________________________________________________
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.