Mikä siinä on kun odottavaa naista ei ystävien asiat enää kiinnosta pätkääkään, eikä ystävien kanssa ajan vietto? Ja käyttäydytään niin ku huvittaa, ystävän tunteista piittaamatta. Kertaakaan ei enää kysytä takaisin, että mitä itsellesi kuuluu.
Ja kyllä, olen ollut kuunteleva ja kiinnostunut, vaikka ei omakohtaista kokemusta raskaudesta olekaan. Nyt riitti. Jatkakoot kotileikkiään miehensä kanssa, kun ei ystävien seura näytä enää kelpaavan. Varmasti ystävän huono kohtelu tulee vielä vastaan, kun vauva on pyllistetty ulos ja normaali elämä alkaa taas kiinnostamaan.
Ja kyllä, olen ollut kuunteleva ja kiinnostunut, vaikka ei omakohtaista kokemusta raskaudesta olekaan. Nyt riitti. Jatkakoot kotileikkiään miehensä kanssa, kun ei ystävien seura näytä enää kelpaavan. Varmasti ystävän huono kohtelu tulee vielä vastaan, kun vauva on pyllistetty ulos ja normaali elämä alkaa taas kiinnostamaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä se normaalielämä jää taakse aika totaalisesti vaikka mukulan kuinka "pyllistäs". osa parhaista ystävistä itselläni ovat sellaisia joiden kanssa on ollut pitkiäkin välejä tapaamisissa/yhteydenpidossa erilaisten elämäntilanteiden vuoksi. lasten saantia tai esim joidenkin pariutuneiden ystäviksi ei kelpaa sinkut jne. sitten kun elämäntilanne on samanlaisempi voi "palata vanhaan" ja on kiva kun toinen tuntee historian eikä tartte ihan kaikkea selittää alusta alkaen. kaksi äitiä viettämässä ravintolailtaa on hieman eri tilanne kuin jos toinen on lapseton tai vallan sinkku...
Itselläni ainakin on toisentyyppiset kokemukset.
Kaverit vaan kaataisivat mun päälle kaikki ongelmansa, oli se sitten mies-, seksi, raha- tai mitä trahansa ongelmia. Kukaan ei koskaan vaivaudu multa kysymään että miten minä voin, tai mitä kuuluu että mitä oon touhunnut. Enkä trakoita että pitäisi keskustella mun raskaudesta tai esikoisesta tai perhe-elämästä, vaan että ihan yksinkertainen miten voit tai mitä kuuluu olisi ihanaa sen sijaan että heti aletaan vaahtoomaan vaan omista ongelmista jotka useasti on anteeksi vaan hyvinkin tylsää kuunneltavaa kun aina sama virsi ja samat aiheet.
Lähinnä eron huomaa siinä, että kun ihminen tulee raskaaksi elämään tulee muutakin sisältöä kuin se mitä aiemmin on ollut, ja varsinkin esikoista odottaessa kaikki on uutta ja ihmeellistä ja suurin osa varmaan tahtoo puhua raskaudestaan ja kaikesta siihen liittyvästä. Ehkäpä osaltaan sama ailmiötä on se, että synnytyksen jälkeen puhutaan maidon tulosta ja sen riittävyydestä, kiinteiden aloittamisesta, miten lapsi nukkuu tai syö, onko alkanut konttamaan tai kävelemään jne jne.
Mutta mielestäni ei suinkaan ole että vainb raskaana olevat unohtavat "muut" kaverinsa tai että unohtavat jutella heidän kanssaan muista asioista, valitettavasti myös teidän muiden osalta raskaana olevat joutuu kokemaan aivan sama akuin josta kirjoitit. Ainakin näin omasta kokemuksesta. ja silloinhan on aivan luonnollista että sitä siirtyy sellaisten ihmisten seuraav joita sinun ajatukset kiinnostaa etkä ole vaan kaatopaikka jonne jätteet kaadetaan ja jatketaan matkaa tyytväisenä.
Että ihan puolin ja toisin peiliin katsomista.
Musta tuntuu myös, että mun niskaan kaadetaan kamalasti asioista ns. ystävien toimesta. Siis mun pitäisi ratkaista kaikki niiden huolet yms eivätkä muista ajatella, että voin ehkä huonosti tai jotain. Mutta yritän sitten sanoa siitä ja asettaa terveitä rajoja. Otan vastaan sen verran kuin itse jaksan ja autan ystäviäni kuten ennenkin mutta en rupea heidän äidikseen mutta jos minulta ei vaivauduta edes kysymään "miten voit?" niin sitten ilmoitan heillekin, että en ole heidän roskakorinsa... tasapainon löytäminen on kyllä välillä vaikeaa, kun eikös kaikki halua purkaa niitä omia tuntojaan välillä mutta pitää vaan yrittää puhua suoraan eikä stressata liikaa...näin mä ainakin ajattelen. :)
kaverit kaikkosivat ihan itse kun raskaaksi tulin.Ei soita,ei kysele kuulumisia tai tule käymään.Jos pyydän kahville kaupungille,niin aina perutaan jonkun tekosyyn nojalla.Ne kaverit,joilla itse lapsia,jäi.Nyt mietinkin,keitä kummiksi.Yhtään Tyttökaveriani en siihen hommaan halua,kun ei heitä kiinnosta koko lapsi.
Mulla sama juttu..kun raskaaksi tulin niin huomasin että se olen MINÄ joka yhteyttä ottaa. Tai siis yrittää ottaa, mutta kun ei edes puheluihin viitsitä vastata. Ja tällei toimivat siis naispuoliset "kaverit". Miespuoliset kaverit jäivät ja kovasti kyselevät vointia jne..kuten minäkin heiltä!
Kaikkein paras oli kun nämä naiset suoraan sanoivat että "kun et enää polta etkä juo niin sullahan olis tota rahaa, viittisitkö "lainata" jotta pääsisin baariin". Öhöm...juu aivan varmasti. Ja nekin rahat jotka erehdyin joskus raskauden alkuaikoina (nyt rv 37 1) "lainaamaan" ovat edellen teillä tietymättömillä.
Että peiliin katsomista vois harrastaa muutkin kuin vain raskaana olevat, tai jo lapsen synnyttäneet!
Hyvää kevään jatkoa kaikille!
Onhan se iso juttu saada lapsi mutta itsellä ainakin olen huomannut, että olen ihan yhtä lailla kiinnostunut ystävieni elämästä ja tekemisestä. Jos oikeasti noin paljon haittaa ja loukkaa niin otapa puheeksi ystäväsi kanssa, että hän käyttäytyy noin sinua kohtaan... siis itsekkyys on aina itsekkyyttä, ei raskaus ole syy olla olematta täysipainoinen ystävä toiselle.