Ihmiset vois vähän kirjoittaa et mille leiril aikoo mennä kesäl ja minä päivänä, nii voitais tutustuu ehkä vähä, jo ennen leirei. Ite meen luultavast Meriharjuun tai Vuorilahteen Hesaan.
Mille prometheus leiril ootte menos
oNEBOY
12454
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tulisit riparille niin voitas tavata. Pakottaaks sun vanhemmat sut sinne prometheukselle?
Ei mun vanhemmat pakota mua protulle, mut tiedän aika varmast et siel on kivempaa ku riparilla=) oon puhunu useitten riparilla olleitten kanssa ja useimmat ei edes yritä puolustella sitä et siel ei yleesnä oo ollu hirveen hauskaa, mut kukaan protun käyny ei oikeestaan oo viel sanonu sii mitää negatiivista. Protul oppii tuntemaan ihmiset paremmin ja pohditaan oikeita asioita, kuten vaik hummeit, suhteit, elämää muuten vaan ja kaikkee...=) siel saa myös olla oma ittensä ja sut hyväksytään minkälaisena vaan, riparilla yleensä ei... Et kyl mä taidan mennä prometheusleiril=)
Halusin vaan vähän puolustella, että varmaan riippuu vähän riparista ja niitten pitäjistä, millasta siellä on. Niillä ripareilla, missä itse oon ollu mukana, on kyllä puhuttu "oikeista asioista", huumeista (?), suhteista jne. Ja siel on saanu olla oma ittensä, eikä kukaan tod tyrkytä mitään uskoa. Tarkotus on vaan antaa tietoa asioista ja kokemuksia. Että kyllä riparillakin voi olla kivaa, mutta jokainen tehköön omat valintansa! :)
...sinne johkii turun lähelle (sauvoon) taikka nummi-pusulaan...hankala päättää :)
(tekis mieli j´haistatella täs ny vähä mutta hillitten itteni..) nii se on jokaisen oma valinta meneekö PROTULLE vai jonneki rippileirille.. ja voi sitä silti tutustuu ihmisii vaik ite oisit uskos ja toinen ei olis.. eikä ees kuuluis kirkkoo.. mutta ei protus oo mittään vikkaa!!!!!!
Todella hienon päätöksen teit - onnea elämällesi!
Minä itse taas saan katua koko loppuelämäni sitä, että kävin riparin enkä protuleiriä.
Mua taas ei kaduttanu yhtään, että kävin riparin! Siellä oli mahtavaa. Ehkä elämän mahtavinta aikaa, jota muistellaan vieläkin, 3 vuotta myöhemmin.
on kuullu kaikkialta et protul on ollu tosi kivaa ja siel on oppinu oppimaan muita ihmisiä ja sut hyväksytään sellasena ku oot. KAikki tarinat mitä oon lukenu protusta ja riparista on menny näin: Protul on aina ollu tosi siistiä ja kivaa saat olla siel minkälainen haluut ja sut hyväksytään. Riparilla taas ei ole tällaista, siellä puhutaan uskonnosta ja valitetaan jos et ole vielä tullut uskoon. HAuskaa ei myöskään pidetä läheskään samalla tavalla. Tiedon olen saanut kavereilta jotka ovat käyneet riparin tai protun tai molemmat. Katsotaan vaikka näitä kertomuksia täällä: missään ei sanota että riparilla olisi todella hauskaa tai vapauttavaa.
Syy saattaa olla se että, riparilla ei ole pakosti tarkoituskaan olla hauskaa, siellä on tarkoitus oppia Jumalasta ja muusta=) kantaa saa ottaa vapaasti.
No mähän en sanonut protusta mitään, enkä oikein voikaan sanoa, koska ei ole omakohtasia kokemuksia.
Mutta olen ite ollut riparilla, enkä oo ns. uskovainen, vaan pikemminkin perusluterilainen (hyvin vähän mukana kirkon jutuissa). Mun riparilla ainakin oli myös tosi siistiä ja kivaa, ja jokainen hyväksyttiin sellasena kuin on. Uskonnosta tietty puhuttiin, mutta kertaakaan ei kysytty henkilökohtasia ja että ootko tullut uskoon. Esim. yksi tapaus oli, että yks mun kaveri joka oli samassa huoneessa, meni yöllä ikkunasta tupakalle vaikkei ollut kotoa lupaa, ja sitten se jäi kiinni. Kauheesti pelättiin, että nyt se lentää ulos sieltä leiriltä, kun sillee oli sanottu leirin alussa. Mutta seuraavana päivänä se pappi vaan jutteli sen kanssa siitä jutusta ja ihan asiallisesti, ei ollu vihanen tai mitään. Eli kerroin ton jutun esimerkkinä siitä, ettei siellä oltu mitenkään tiukkapipoja tai mitään, vaan otettiin jokainen ihan tosissaan ihmisenä jne, mutta kuitenkin puututtiin tollasiin juttuihin ja ymmärtäähän sen, että pitää olla jotain yhteisiä sääntöjä. Jo senkin takia, että leirikeskus oli metsässä ja siellä olis voinu syttyä metsäpalo tms kun mentiin salaa tupakalle, kuulemma oli edellisenä kesänä meinannu täpahtuu näin.
Ja hauskaa todella pidettiin, meil oli toki niitä oppitunteja, mutta nekin usein toteutettiin esim. askartelemalla jotain tai sit oli jotain rastihommia, jotka ei tod ollut mitenkään verrattavissa koulun tappotylsiin tunteihin :) ja suurin osa ajastahan ei mennyt niihin oppitunteihin vaan kivoihin leikkimielisiin kilpailuihin tai leikkeihin tms (musta leikkejä olis saanu olla vähemmänkin... varsinkin tutustumisleikkejä :)).
Ja oli kyllä silleen vapauttavaa, että kun ennakkoluulo oli just se, että siellä on hirveen tylsää, ja sit siellä ei ollutkaan! Ja jokainen sai mahdollisuuden sillee hiljentymiseen, kun toisetkin jotka ei välttämättä niin uskoneet, kuitenkin kunnioitti esim hartaushetkiä. Ja se oli minusta erityisen mukavaa, että roolit, jotka oli otettu koulussa, ei päteneet riparilla, eli nekin olivat hyviä kavereita, jotka ei koulussa sillee tulleet toimeen keskenään. Esim toinen tyttö, joka oli mun kaa samas kämpäs, oli semmonen hiljanen hissukka, joka ei ollu meidän porukois koulussa ja ei tunnettu sitä ees hyvin, ja siellä leirillä opittiin tuntemaan se, ja se oliki itseasias tosi mukava.
Ja hauskinta oli tietty leirikepposet, joita harrastettiin oikein urakalla :) eikä ohjaajat ottaneet niitäkään vakavasti, vaan päinvastoin osallistuivat jopa itse kepposiin!
Ja mä oon kuullu kyllä paljon enemmän tällasia tarinoita riparista, kuin negatiivisia. Sehän voi tosin johtua joko siitä, että meilläpäin on kivempia leiriohjaajia, tai sitten siitä, että mun tutut on ottanu sen positiivisemmin.
Ootko myös aatellut sitä vaihtoehtoa, että kun ne joitten kanssa oot jutellu riparista, tietää sun negatiivisen asenteen, niin ne ei uskalla sanoa mitä ne todella ajattelee? Uskonasiat on kuiteskin arkoja, niistä ei viitti ihan kelle tahansa puhua, ei välttämättä ees parhaille kavereille... mieleen jäi yks sukulainen, joka oli ohjaajana riparilla, ja sano, että se on hassua, kun antaa niille leiriläisille mahdollisuuden kirjottaa nimettömänä omia ajatuksiaan, niin monet sanoo, että kyllä mä uskon Jumalaan ja rukoilen jne, mutta en kyllä viitti sanoo kavereille, kun en tiiä mitä ne ajattelis siitä. Monet toki sanoo, ettei usko niin kovasti, sitäkään ei viitti välttämättä päin naamaa sanoa ohjaajille, mutta suurempi osa sanoo just tolla ekalla lailla.
En mäkään oo kyllä montaa kertaa kavereitten kanssa uskosta puhunut :) mieluummin vaik niistä pojista ja ens viikonlopun suunnitelmista.
negatiivistä asennetta.
sori jos kirjotin askön, niin kuin olisin ripareja vastaan. Mut oon kuullu ainakin viidest eri leirist ja vaan yhest kuulin samaa ku sulta.
Mutta et kokenut Prometheusleiriä. Sääli homma. Siellä olisi saattanut olla vielä hauskempaa.
Joo siis olen luultavasti menos tonne Kangasalan Vallittuun kakkosvaihtoehtona oli Tampereen Antaverkka. Sit tost ripari jutust, olen kuullut vain parilta ihmiseltä et riparil ois hauskaa ja nekin on ollut uskovaisia (en tarkoita millään pahalla...). Protulla oleilta en ole koskaan kuullut mitää negatiivista protusta.. Mut kyl kai riparillakin voi olla ihan hauskaa, mut meidän kunnan ripari on vähän mitä on (pappi todella vanhoollinen, leiripaikat tosi huonos kunnos etc.)