ELÄMÄN TARKOITUS... On tässä pitkään työttömänä ollessa ollut aikaa ajatella ja pohdiskella syntyjä syviäkin, esimerkiksi elämästä ja sen tarkoituksesta. Niinpä päivänä muutamana, moniaana huomenena pälkähtipä päähäni seuraava ajatuksenpoikanen, jonka päätin panna myös paperille, tarjotakseni lodutukseksi toisillekin laman lannistamille ja elämän tarkoitusta etsiville synkille sieluparoille: Onkohan niitä ufoja aivan oikeasti olemassa, vai eikö ole? Ja mitä ne oikeastaan ovat? Mutta miksipä ei oikeastaan voisi ollakin, oli ne nyt sitten mitä hyvänsä? Onhan suuressa maailmassa niin monta muutakin ihmeellistä asiaa, mikä pientä kulkijaa kummastuttaa ja hämmästyttää. Esimerkiksi siilin piikit ja linnun höyhömet! Eikö se voisi yhtä hyvin olla toisinkin päin?
Mutta niistä ufoista: Olen semmoisen kerran itsekin nähnyt! - Jouluaattona aurigon, tai auringon kaltaisen, 200 km. napapiirin pohjoispuolella. Eikä sitä ole nähty ennen sitä, eikä sen jälkeen, joten sen täytyi siis olla ufo! Katselimme sitä äitini kanssa kamarin ikkunasta, ja aikamme ihmeteltyämme, päätti hän soittaa, myös naapurin emännän sitä ihmettä katsomaan. Mutta, kun naapurin emäntä oli ehtinyt ikkunaan, olikin se jo kadonnut, ja hän luuli koko juttua vain aprillipilaksi, vaikka aprillipäivään oli aikaa vielä yli 4 kuukautta! Ufojen kieltäjät ovatkin eräänlaisia nykyajan skolastikkoja, joilla myös on aivan varma ja selvä aikansa tieteen ja uskonnon muovailema maailmankuva, jonka mukaan pyrkivät kaiken tieteellisesti selittämään, ihan niinkuin keskiaikaiset virkaveljensäkin. Ja mikä ei sitten siihen kaavaan sovellu, sitä ei ole olemassakaan, koska kerran kirjoissa näin selvästi sanotaan! Mutta maailma muuttuu. On muuttunut keskiajan skolastikkojen päivistä ja muuttuu vieläkin. Mikä oli mahdotonta silloin, on mahdollista, jopa luonnollista nykyään. Ja mikä tuntuu mahdottomalta nyt, voikin olla joskus ja jossakin mahdollista. Ja mikä oli ”lopullinen totuus” silloin, on naurunaihe nykyään. Näin myös meidän tämänpäivän totuutemme voi ola jo huomenna historiaa! Vaikka valon nopeus olisikin vakio ja ylittämätön, ovat aika ja välimatkat suhteellisia. ”Isossa Kirjassakin” sanotaan, että tuhat vuotta on yksi päivä Herralle. Niinpä yksi maan vuosikin, jopa valovuosi, voi olla humanoideille vain pieni ”punainen minuutti”! Eikä niitä silloin välttämättä koske mitkään muutkan ihmisen fysiikan rajoitukset. Koska galakseja on paljon, (kuinka paljon niitä ollenkaan onkaan?) ja niissä ”pikku aurinkokuntia” vielä enemmän, joissa taas ”pikku planeettoja” sitäkin enemmän, ja kaikki samassa alkuräjähdyksessä syntyneitä, (mikä sitten lie räjähtikään, kun ei vielä mitään ollut!?) Miksei siellä jossakin silloin voisi olla myös ”pikku ihmisiä”, älyllisiä olentoja, onhan täälläkin? - Vaikka ei sitä aina uskois! Mitäpä ne sitten meistä tahtoisivat? ”Korkeaa” teknologiaammeko? Vai sivistyksen sivilisaatiota? - Vielä mitä! - vaan tuoretta lihaa! Olemmehan heille vain lihavarasto, nii, in, pelkkä lihavarasto, tai karjatarha. Niin herrat, kuin narritkin! Elävä lihavarasto, jonka he aikanaan tänne istuttivat, tarkoituksella: Lisääntykää ja täyttäkää maa, niin käymme sitten syksyllä korjaamassa sadon! Ihan niinkuin ihminenkin tekee, vaikkapa teho metsätaloudessa: Kaikki kerralla pois, ja uusi kylvetään tilalle. Ainahan osa taimista tuhoutuu ennenaikojaan, mutta kokonais kuutiomäärä kuiten lisääntyy, eikä harsintahakkuu kannata. Vasta sitten, kun kyseinen palsta ei pysty enempää tuottamaan, avo- hakataan se ja kylvetään taas uusi sato. Sillävälin hakataan sitten muita palstoja samalla periaatteella, kukin vuorollaan. Samoin kasvatetaan myös kaloja sumpussa ja poroja metsässä. Aina osa kuolee, mutta uusia syntyy ja kokonaiskilomäärä lisääntyy. Näinhän on laita myös maapallon ihmisten. Eikä edes korvamerkkiä tarvita, koska kaikki ovat omassa tarhassa, mistä ei karata! Osasivat vielä ruokaakin järjestää, niin ettei tartte käydä välillä syöttämässä. Oli ne vain niin viisaita! Tosin joiltakin alueilta voi loppua ”jäkälä”, ja osa kuolee nälkäänkin, mutta kokonaismäärä kuiten lisääntyy. Myös poro metsässä luulee olevansa vapaa ja toimittavansa ties kuinka tärkeää tehtävää, eikä osaa edes aavistaa, että jo syksyllä se aitaukseen ajetaan, missä saa sitten roukuen kirnua ympäri kirmata, kunnes julma käsi jalkaan tarttuu, tai sarveen ja teuraaksi taluttaa, ja siinä se oli se suuri vapaus!! Tai hyvässä lykyssä vielä vuodeksi lihomaan laskee, ja taas poroparka saa kuvitella vapaa olevansa... Niin käy myös ihmisille, kun maa ei pysty enää enämpää elättämään, silloin tullaan korjaamaan sato parempiin suihin ja kylvetään uusi tilalle! Niinhän sanoo myös suuri viisas ja usein siteerattu Kahlil Gipran runoelmassaan ”Maan jumalat”, Kaarina Turjan suomentamana, että:
”ihminen on jumalan ruokaa
ja ihminen saavuttaa kunnian silloin,
kun jumalan pyhät huulet
siemaisevat hänen elämänsä.
Ja niin kuin äänetön jyvä muuttuu rakkauslauluksi
satakielen nielaistua sen
niin myös ihminen
tulee osalliseksi jumalallisuudesta
jumalten leipänä.
Kyllä, ihminen on jumalten ruoka!
Ja kaikki mikä on ihmistä päätyy jumalan ikuiselle pöydälle!”...
Ja sehän on nähty jo Raamatussakin, Ilmestys- ja Hesekielin kirjoissa, miten tässä tulee käymään. Esimerkiksi Ilm. 14 : 14 - 20: ”Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli enkeli, joka huusi kovalla äänellä pilvenpäällä istujalle: Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi! Silloin se, joka istui pilvenpäällä, heitti sirppinsä maanpäälle, ja niin korjattiin maan sato!” Sitten se ”ihmissato” saatettiin suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. Ehkäpä hän oli vähän vihainen, kun satoa tulikin niin vähän, vaikka oli paljon enempää odotettu ja toivottu? Niinhän käy usein ihmisellekin! Siinä altaassa ”saalista” sitten survottiin ja poljettiin niin että veri purskui, ja ulottui vielä tuhannen kuudensadan vakomitan päässä hevosen kuolaimiin! Mahtaapa siitä tulla mahtavaa muhennosta!? Mutta ei kaikki saalis kuitenkaan pyytäjille itselleen kelpaa, vain parhaat palat. Niinhän ihminenkin, kalamies katiskoa kokiessaan heittää särjet ja seivet ja pikkusintit harakoille. Niin silloinkin osansa saavat myös riutat. Hes. 39 : 17 - 20 : ”Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teuras-uhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan!” Myös hevoset syötetään harakoille, ja pahanmakuiset sitkeät ja hikiset ja likasiset sotilaat, koskapa vielä sanotaan: ”Tulkaa kylläiseksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista ja kaikenlaisista (kaikenkarvasista) sotamiehistä”...
Heillä on lihakarjaa myös muilla samankaltaislla planeetoilla, joista korjataan sato sillä välin, kun maassa vielä kasvatetaan! Viimeaikaiset lisääntyneet ufohavainnot johtuvatkin siitä, että myös maassa sadonkorjuu aika lähestyy, ja ovat nämä ”pyytömiehet” täällä päin kulkiessaan muita pyytöjä kokemassa, jotka on jo ennemmin kylvetty, niin käväisevät samalla reissulla vähän maatakin vilkaisemassa, jokohan täällä olisi sato korjattavissa? Tai sitten siellä jossakin on tullut myös lama- ja pula-aika, ja kannattaa hakea lihaa vähän kauempaakin ja vähän huonompaakin, vaikkei sumppu vielä ihan täynnä olisikaan, esimerkiksi paikalliseen työttömien ruokalaan!
Mutta niistä ufoista: Olen semmoisen kerran itsekin nähnyt! - Jouluaattona aurigon, tai auringon kaltaisen, 200 km. napapiirin pohjoispuolella. Eikä sitä ole nähty ennen sitä, eikä sen jälkeen, joten sen täytyi siis olla ufo! Katselimme sitä äitini kanssa kamarin ikkunasta, ja aikamme ihmeteltyämme, päätti hän soittaa, myös naapurin emännän sitä ihmettä katsomaan. Mutta, kun naapurin emäntä oli ehtinyt ikkunaan, olikin se jo kadonnut, ja hän luuli koko juttua vain aprillipilaksi, vaikka aprillipäivään oli aikaa vielä yli 4 kuukautta! Ufojen kieltäjät ovatkin eräänlaisia nykyajan skolastikkoja, joilla myös on aivan varma ja selvä aikansa tieteen ja uskonnon muovailema maailmankuva, jonka mukaan pyrkivät kaiken tieteellisesti selittämään, ihan niinkuin keskiaikaiset virkaveljensäkin. Ja mikä ei sitten siihen kaavaan sovellu, sitä ei ole olemassakaan, koska kerran kirjoissa näin selvästi sanotaan! Mutta maailma muuttuu. On muuttunut keskiajan skolastikkojen päivistä ja muuttuu vieläkin. Mikä oli mahdotonta silloin, on mahdollista, jopa luonnollista nykyään. Ja mikä tuntuu mahdottomalta nyt, voikin olla joskus ja jossakin mahdollista. Ja mikä oli ”lopullinen totuus” silloin, on naurunaihe nykyään. Näin myös meidän tämänpäivän totuutemme voi ola jo huomenna historiaa! Vaikka valon nopeus olisikin vakio ja ylittämätön, ovat aika ja välimatkat suhteellisia. ”Isossa Kirjassakin” sanotaan, että tuhat vuotta on yksi päivä Herralle. Niinpä yksi maan vuosikin, jopa valovuosi, voi olla humanoideille vain pieni ”punainen minuutti”! Eikä niitä silloin välttämättä koske mitkään muutkan ihmisen fysiikan rajoitukset. Koska galakseja on paljon, (kuinka paljon niitä ollenkaan onkaan?) ja niissä ”pikku aurinkokuntia” vielä enemmän, joissa taas ”pikku planeettoja” sitäkin enemmän, ja kaikki samassa alkuräjähdyksessä syntyneitä, (mikä sitten lie räjähtikään, kun ei vielä mitään ollut!?) Miksei siellä jossakin silloin voisi olla myös ”pikku ihmisiä”, älyllisiä olentoja, onhan täälläkin? - Vaikka ei sitä aina uskois! Mitäpä ne sitten meistä tahtoisivat? ”Korkeaa” teknologiaammeko? Vai sivistyksen sivilisaatiota? - Vielä mitä! - vaan tuoretta lihaa! Olemmehan heille vain lihavarasto, nii, in, pelkkä lihavarasto, tai karjatarha. Niin herrat, kuin narritkin! Elävä lihavarasto, jonka he aikanaan tänne istuttivat, tarkoituksella: Lisääntykää ja täyttäkää maa, niin käymme sitten syksyllä korjaamassa sadon! Ihan niinkuin ihminenkin tekee, vaikkapa teho metsätaloudessa: Kaikki kerralla pois, ja uusi kylvetään tilalle. Ainahan osa taimista tuhoutuu ennenaikojaan, mutta kokonais kuutiomäärä kuiten lisääntyy, eikä harsintahakkuu kannata. Vasta sitten, kun kyseinen palsta ei pysty enempää tuottamaan, avo- hakataan se ja kylvetään taas uusi sato. Sillävälin hakataan sitten muita palstoja samalla periaatteella, kukin vuorollaan. Samoin kasvatetaan myös kaloja sumpussa ja poroja metsässä. Aina osa kuolee, mutta uusia syntyy ja kokonaiskilomäärä lisääntyy. Näinhän on laita myös maapallon ihmisten. Eikä edes korvamerkkiä tarvita, koska kaikki ovat omassa tarhassa, mistä ei karata! Osasivat vielä ruokaakin järjestää, niin ettei tartte käydä välillä syöttämässä. Oli ne vain niin viisaita! Tosin joiltakin alueilta voi loppua ”jäkälä”, ja osa kuolee nälkäänkin, mutta kokonaismäärä kuiten lisääntyy. Myös poro metsässä luulee olevansa vapaa ja toimittavansa ties kuinka tärkeää tehtävää, eikä osaa edes aavistaa, että jo syksyllä se aitaukseen ajetaan, missä saa sitten roukuen kirnua ympäri kirmata, kunnes julma käsi jalkaan tarttuu, tai sarveen ja teuraaksi taluttaa, ja siinä se oli se suuri vapaus!! Tai hyvässä lykyssä vielä vuodeksi lihomaan laskee, ja taas poroparka saa kuvitella vapaa olevansa... Niin käy myös ihmisille, kun maa ei pysty enää enämpää elättämään, silloin tullaan korjaamaan sato parempiin suihin ja kylvetään uusi tilalle! Niinhän sanoo myös suuri viisas ja usein siteerattu Kahlil Gipran runoelmassaan ”Maan jumalat”, Kaarina Turjan suomentamana, että:
”ihminen on jumalan ruokaa
ja ihminen saavuttaa kunnian silloin,
kun jumalan pyhät huulet
siemaisevat hänen elämänsä.
Ja niin kuin äänetön jyvä muuttuu rakkauslauluksi
satakielen nielaistua sen
niin myös ihminen
tulee osalliseksi jumalallisuudesta
jumalten leipänä.
Kyllä, ihminen on jumalten ruoka!
Ja kaikki mikä on ihmistä päätyy jumalan ikuiselle pöydälle!”...
Ja sehän on nähty jo Raamatussakin, Ilmestys- ja Hesekielin kirjoissa, miten tässä tulee käymään. Esimerkiksi Ilm. 14 : 14 - 20: ”Oli valkoinen pilvi, ja pilven päällä istui joku ihmisen kaltainen, jolla oli päässään kultainen seppele ja kädessään terävä sirppi. Temppelistä tuli enkeli, joka huusi kovalla äänellä pilvenpäällä istujalle: Pane sirppisi työhön ja leikkaa, nyt on sadonkorjuun aika. Maan sato on kypsä korjattavaksi! Silloin se, joka istui pilvenpäällä, heitti sirppinsä maanpäälle, ja niin korjattiin maan sato!” Sitten se ”ihmissato” saatettiin suureen altaaseen, Jumalan vihan viinikuurnaan. Ehkäpä hän oli vähän vihainen, kun satoa tulikin niin vähän, vaikka oli paljon enempää odotettu ja toivottu? Niinhän käy usein ihmisellekin! Siinä altaassa ”saalista” sitten survottiin ja poljettiin niin että veri purskui, ja ulottui vielä tuhannen kuudensadan vakomitan päässä hevosen kuolaimiin! Mahtaapa siitä tulla mahtavaa muhennosta!? Mutta ei kaikki saalis kuitenkaan pyytäjille itselleen kelpaa, vain parhaat palat. Niinhän ihminenkin, kalamies katiskoa kokiessaan heittää särjet ja seivet ja pikkusintit harakoille. Niin silloinkin osansa saavat myös riutat. Hes. 39 : 17 - 20 : ”Käske lintuja, kaikkia siivekkäitä ja kaikkia metsän eläimiä: Kokoontukaa, tulkaa, yhtykää joka taholta minun teuras-uhrilleni, jonka minä teitä varten uhraan!” Myös hevoset syötetään harakoille, ja pahanmakuiset sitkeät ja hikiset ja likasiset sotilaat, koskapa vielä sanotaan: ”Tulkaa kylläiseksi minun pöydässäni ratsuista ja vaunuhevosista ja kaikenlaisista (kaikenkarvasista) sotamiehistä”...
Heillä on lihakarjaa myös muilla samankaltaislla planeetoilla, joista korjataan sato sillä välin, kun maassa vielä kasvatetaan! Viimeaikaiset lisääntyneet ufohavainnot johtuvatkin siitä, että myös maassa sadonkorjuu aika lähestyy, ja ovat nämä ”pyytömiehet” täällä päin kulkiessaan muita pyytöjä kokemassa, jotka on jo ennemmin kylvetty, niin käväisevät samalla reissulla vähän maatakin vilkaisemassa, jokohan täällä olisi sato korjattavissa? Tai sitten siellä jossakin on tullut myös lama- ja pula-aika, ja kannattaa hakea lihaa vähän kauempaakin ja vähän huonompaakin, vaikkei sumppu vielä ihan täynnä olisikaan, esimerkiksi paikalliseen työttömien ruokalaan!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Voisikko laittaa kappaleenjaon tuohon että minäkin jaksaisin lukea tuommosta. Ei erkkikään jaksa tuommosta raskasta tekstiä lukea, se sais sydärin ku lukis.
Kappaleenjako Kiitos.
Ollut olemassa, koska jos ei olisi ei olisi jumalaakaan!
"Niinpä yksi maan vuosikin, jopa valovuosi, voi olla humanoideille vain pieni ”punainen minuutti”!"
Tiedätkös, että valovuosi on pituuden, eikä ajan yksikkö?
"Vaikka valon nopeus olisikin vakio ja ylittämätön, ovat aika ja välimatkat suhteellisia."
Totta. Muuten teoriassasi ei olekaan päätä eikä häntää.
nämä "humanoidit" ovat itse asiassa AUTTAMASSA meitä täällä maassa.Siis antakaamme heidän tehdä työnsä täällä,mitä se sitten onkin.Ainakin siihen liittyy maan tasapainon ylläpitäminen,jota ihminen ei todellakaan edesauta.Heitä on tuolla avaruudessa valatava määrä,jotka koko ajan ovat työssään maan hyväksi.
ovat avaruusystävämme. Avun laatu ja määrä on ollut alle kaiken arvostelun.
Tiedän kylllä mitä valovuosi tarkoittaa, se on mmyös ajan määre, eli matkan taittamiseen kuluu valolta vuosi, mutta näille olioille se voi olla vain "punainen minuutti".
että ihmisellä täysin vapaa tahto tehdä,mitä se haluaa ja se näköjään haluaa ainakin tuhota vihollisvaltioiden asukit,sekä koko planeetan.
Ketä heidän erityisesti pitäisi auttaa???
Pitäisikö heidän mielestäsi ottaa ihmiseltä pois hänen oma vapaa tahtonsa???
Kaikilla asukeilla maailmankaikkeudessa on vapaa tahto tehdä,mitä haluaa ja ihminen on nyt valinnut tällaisen tien.
on tahto, mutta ei voimaa, ei ainakaan enimmäkseen. Ehkä sieltä toisaalta tuleem sitten sellaisia, jotka näyttävät "taivaanmerkit" myös vomamiehille?
on oppia ymmärtämään,mitä elämä on.
No mitä se sitten on!?