Allekirjoita vetoomus uraaniteollisuuden vastustamiseksi

---

Tässä itsekirjoittamani teksti (hieman lyhennettynä) ranskalaisen ympäristölakimiehen Antoine Gatet´n vierailun jälkeen 25.4 Kontiolahdella, jonne suunnitellaan uraanikaivosta. Hän korosti olevansa puolueeton asiantuntija, joka on seurannut uraanikaivostoiminnan tuhoja Ranskassa jo 20 vuoden ajan!!! Tiivistetysti: kilo uraania --> tonni jätettä --> maa-alue käyttökelvoton jälkeen päin

Ranskalainen Cogema-yhtiö on hakenut valtauskirjaa Enon ja Kontiolahden kuntien alueella sijaitseville 57 neliökilometrin suuruisille valtausvarauksille.

Tilaisuuteen oli kutsuttu ranskalaisen ympäristölakimies Antoine Gatet´n lisäksi myös Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen edustaja DI Mari Heikkinen, dosentti Heikki Simola Joensuun yliopistosta ja Cogema-yhtiön edustaja. Cogema-yhtiön Suomen toimintojen edustaja oli kieltäytynyt tulemasta tilaisuuteen, jossa käsitellään ”terveys, saaste ynnä muita kaiken maailman murheita”. Keskustelua johti TT Pauliina Kainulainen.

Tilaisuuden ensimmäisen tunnin aikana ranskalainen ympäristölakimies Antoine Gatet kertoi ranskalaisten Limousin-maakunnan asukkaiden 20-vuotisesta taistelusta Cogema-yhtiötä vastaan. Hän konkretisoi kuulijoille uraaninlouhinnan todellisuuden puolueettomilla tutkimustuloksilla ja pysäyttävällä kuvasarjalla Limousinin alueen uraanikaivosten nykytilasta. Ranskassa ei ole louhittu uraania enää vuoden 2001 jälkeen.

Uraanin louhintaa ei pitäisi vähätellä pelkäksi louhintatoiminnaksi esimerkiksi vuolukiven louhinnan tapaan, sillä siihen kuuluu myös uraanin ensimmäisen vaiheen kemiallinen rikastaminen malmista. Uraanin rikastamisen ensimmäinen vaihe toteutetaan aina uraanilouhoksen yhteydessä, sillä tarvittavia suunnattomia kivimääriä on mahdotonta kuljettaa minnekään. Käytännössä ensimmäisessä vaiheessa kiveä kaivetaan kalliosta ja murskataan. Siitä erotellaan muut metallit. Kivimurska on jo sinällään radioaktiivista. Lisäksi kaivettaessa ilmaan vapautuu radon-kaasua, joka on uraanin ja radiumin hajoamistuote ja myös erittäin radioaktiivista. Murskaamisen jälkeen kiviaines jauhetaan jauhoksi, josta uraani, ”yellowcake”, erotellaan kivimassasta raskasmetallien ja kemikaalien avulla. Erottelua varten perustettu teollisuuslaitos sijaitsee aina louhoksen välittömässä läheisyydessä. Yhdestä tonnista kiveä saadaan noin yksi kilo uraania. Ja tästä uraanikilosta vain pieni osa voidaan hyödyntää jatkokäsittelyssä polttoaineena tai ydinasemateriaalina. Jätteen määrä on valtava. Yhtä uraanikiloa kohden syntyy saman verran radioaktiivista jätettä, joka on lisäksi kyllästetty raskasmetallein ja kemikaalein.

Kun haluttu uraani on saatu maasta, kaikki myrkyllisen maa-aineksen kanssa kosketuksissa ollut jätetään niille sijoilleen. Mitään kulkuneuvoja, kuorma-autoja, koneita, teollisuuslaitosta tai mitään muutakaan ei voida käyttää enää uudelleen. Kaikki tämä radioaktiivinen jäte jää siis luontoon. Alueen maa-aines jää myös radioaktiiviseksi ja sitä on vartioitava ikuisesti. Ikuisuus on pitkä aika, mutta varmasti voidaan sanoa, että ainakaan 75 000 vuoteen alueelle ei voi mennä liian suurien radioaktiivisuuspitoisuuksien vuoksi. Aluetta ei voi hyödyntää enää mitenkään, ei edes polttopuiden kasvattamiseen maisemointityön jälkeen.

Suomessa uraaniesiintymät ovat laihoja, eli pientä uraanimäärää varten on tehtävä suuria louhoksia. Dosentti Simolan mukaan Enon ja Kontiolahden kuntien alueelle suunniteltujen kaivosten koko olisi todennäköisesti useita neliökilometrejä. Siis suunnattoman laajoja alueita, joilta luonto on pilattu ikuisiksi ajoiksi.

Vaikka alueita vartioitaisiinkin asianmukaisesti, ongelma leviää. Vesi on tehokas kuljettaja ja myös radioaktiivinen maa-aines kulkeutuu veden mukana mahdollisuuden saadessaan. Gatet kertoi esimerkin Ranskasta, jossa kaivosten läheisyydessä oleva tekojärvi on jouduttu tyhjentämään veteen kulkeutuneen radioaktiivisen lietteen vuoksi. Liete poistetaan tekojärven pohjasta ja vesi lasketaan takaisin. Tekojärven kohdalla tämä on vielä mahdollista. Luonnon järvien kanssa sama olisi mahdotonta toteuttaa. Limousinin alueelta otetaan myös juomavettä, jonka saastumisesta Cogema on viime vuosina joutunut kantamaan vastuuta.

Uraanilouhoksen työllistävät vaikutukset ovat varsinkin ympäristöriskeihin suhteutettuna pienet. Cogema-yhtiö käyttää omia työntekijöitä kaikessa muussa, paitsi varsinaisessa kaivostoiminnassa. He tuovat mukanaan jopa omat lääkärit. Louhostoiminta ei tuo mukanaan mitään synergiaetuja alueen yritystoiminnalle.

Cogema yhtiö on ranskalaisen Areva-ydinvoimayhtiön tytäryritys. Areva vastaa mm. Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Ranskalaisen yhtiön loppukäsittelylaitoksessa muualta tuodusta uraanista rikastetaan polttoainetta tai mahdollisesti myös ydinasemateriaalia. Meillä kenties tulevana lähdemaana ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kumpaan tarkoitukseen maastamme louhittu uraani käytetään.

Gatet korosti tilaisuudessa puolueetonta rooliaan. Hän pitää tärkeänä, että demokraattisuuden nimissä koko yhteiskunnan tulisi tietää etukäteen, mistä uraanin louhinnassa oikein on kyse. Valtauskirjaa hakeneesta Cogema-yhtiöstä hän huomauttaa, ettei se olisi tiedottanut mistään ympäristöriskeistä tai toiminnastaan tai tehnyt yhtään maisemointi- tai puhdistustöitä ilman oikeustoimia. Ranskassa oikeustoimet ovat käsitelleet luontorikoksia, sillä kaikki työntekijöiden terveyteen liittyvä materiaali on salaista.

uraanin louhinnan vaaroista kirjoitti:

Tässä itsekirjoittamani teksti (hieman lyhennettynä) ranskalaisen ympäristölakimiehen Antoine Gatet´n vierailun jälkeen 25.4 Kontiolahdella, jonne suunnitellaan uraanikaivosta. Hän korosti olevansa puolueeton asiantuntija, joka on seurannut uraanikaivostoiminnan tuhoja Ranskassa jo 20 vuoden ajan!!! Tiivistetysti: kilo uraania --> tonni jätettä --> maa-alue käyttökelvoton jälkeen päin

Ranskalainen Cogema-yhtiö on hakenut valtauskirjaa Enon ja Kontiolahden kuntien alueella sijaitseville 57 neliökilometrin suuruisille valtausvarauksille.

Tilaisuuteen oli kutsuttu ranskalaisen ympäristölakimies Antoine Gatet´n lisäksi myös Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen edustaja DI Mari Heikkinen, dosentti Heikki Simola Joensuun yliopistosta ja Cogema-yhtiön edustaja. Cogema-yhtiön Suomen toimintojen edustaja oli kieltäytynyt tulemasta tilaisuuteen, jossa käsitellään ”terveys, saaste ynnä muita kaiken maailman murheita”. Keskustelua johti TT Pauliina Kainulainen.

Tilaisuuden ensimmäisen tunnin aikana ranskalainen ympäristölakimies Antoine Gatet kertoi ranskalaisten Limousin-maakunnan asukkaiden 20-vuotisesta taistelusta Cogema-yhtiötä vastaan. Hän konkretisoi kuulijoille uraaninlouhinnan todellisuuden puolueettomilla tutkimustuloksilla ja pysäyttävällä kuvasarjalla Limousinin alueen uraanikaivosten nykytilasta. Ranskassa ei ole louhittu uraania enää vuoden 2001 jälkeen.

Uraanin louhintaa ei pitäisi vähätellä pelkäksi louhintatoiminnaksi esimerkiksi vuolukiven louhinnan tapaan, sillä siihen kuuluu myös uraanin ensimmäisen vaiheen kemiallinen rikastaminen malmista. Uraanin rikastamisen ensimmäinen vaihe toteutetaan aina uraanilouhoksen yhteydessä, sillä tarvittavia suunnattomia kivimääriä on mahdotonta kuljettaa minnekään. Käytännössä ensimmäisessä vaiheessa kiveä kaivetaan kalliosta ja murskataan. Siitä erotellaan muut metallit. Kivimurska on jo sinällään radioaktiivista. Lisäksi kaivettaessa ilmaan vapautuu radon-kaasua, joka on uraanin ja radiumin hajoamistuote ja myös erittäin radioaktiivista. Murskaamisen jälkeen kiviaines jauhetaan jauhoksi, josta uraani, ”yellowcake”, erotellaan kivimassasta raskasmetallien ja kemikaalien avulla. Erottelua varten perustettu teollisuuslaitos sijaitsee aina louhoksen välittömässä läheisyydessä. Yhdestä tonnista kiveä saadaan noin yksi kilo uraania. Ja tästä uraanikilosta vain pieni osa voidaan hyödyntää jatkokäsittelyssä polttoaineena tai ydinasemateriaalina. Jätteen määrä on valtava. Yhtä uraanikiloa kohden syntyy saman verran radioaktiivista jätettä, joka on lisäksi kyllästetty raskasmetallein ja kemikaalein.

Kun haluttu uraani on saatu maasta, kaikki myrkyllisen maa-aineksen kanssa kosketuksissa ollut jätetään niille sijoilleen. Mitään kulkuneuvoja, kuorma-autoja, koneita, teollisuuslaitosta tai mitään muutakaan ei voida käyttää enää uudelleen. Kaikki tämä radioaktiivinen jäte jää siis luontoon. Alueen maa-aines jää myös radioaktiiviseksi ja sitä on vartioitava ikuisesti. Ikuisuus on pitkä aika, mutta varmasti voidaan sanoa, että ainakaan 75 000 vuoteen alueelle ei voi mennä liian suurien radioaktiivisuuspitoisuuksien vuoksi. Aluetta ei voi hyödyntää enää mitenkään, ei edes polttopuiden kasvattamiseen maisemointityön jälkeen.

Suomessa uraaniesiintymät ovat laihoja, eli pientä uraanimäärää varten on tehtävä suuria louhoksia. Dosentti Simolan mukaan Enon ja Kontiolahden kuntien alueelle suunniteltujen kaivosten koko olisi todennäköisesti useita neliökilometrejä. Siis suunnattoman laajoja alueita, joilta luonto on pilattu ikuisiksi ajoiksi.

Vaikka alueita vartioitaisiinkin asianmukaisesti, ongelma leviää. Vesi on tehokas kuljettaja ja myös radioaktiivinen maa-aines kulkeutuu veden mukana mahdollisuuden saadessaan. Gatet kertoi esimerkin Ranskasta, jossa kaivosten läheisyydessä oleva tekojärvi on jouduttu tyhjentämään veteen kulkeutuneen radioaktiivisen lietteen vuoksi. Liete poistetaan tekojärven pohjasta ja vesi lasketaan takaisin. Tekojärven kohdalla tämä on vielä mahdollista. Luonnon järvien kanssa sama olisi mahdotonta toteuttaa. Limousinin alueelta otetaan myös juomavettä, jonka saastumisesta Cogema on viime vuosina joutunut kantamaan vastuuta.

Uraanilouhoksen työllistävät vaikutukset ovat varsinkin ympäristöriskeihin suhteutettuna pienet. Cogema-yhtiö käyttää omia työntekijöitä kaikessa muussa, paitsi varsinaisessa kaivostoiminnassa. He tuovat mukanaan jopa omat lääkärit. Louhostoiminta ei tuo mukanaan mitään synergiaetuja alueen yritystoiminnalle.

Cogema yhtiö on ranskalaisen Areva-ydinvoimayhtiön tytäryritys. Areva vastaa mm. Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Ranskalaisen yhtiön loppukäsittelylaitoksessa muualta tuodusta uraanista rikastetaan polttoainetta tai mahdollisesti myös ydinasemateriaalia. Meillä kenties tulevana lähdemaana ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kumpaan tarkoitukseen maastamme louhittu uraani käytetään.

Gatet korosti tilaisuudessa puolueetonta rooliaan. Hän pitää tärkeänä, että demokraattisuuden nimissä koko yhteiskunnan tulisi tietää etukäteen, mistä uraanin louhinnassa oikein on kyse. Valtauskirjaa hakeneesta Cogema-yhtiöstä hän huomauttaa, ettei se olisi tiedottanut mistään ympäristöriskeistä tai toiminnastaan tai tehnyt yhtään maisemointi- tai puhdistustöitä ilman oikeustoimia. Ranskassa oikeustoimet ovat käsitelleet luontorikoksia, sillä kaikki työntekijöiden terveyteen liittyvä materiaali on salaista.

Piiitkä viesti piti sisällään sen tosiasian, että suomessa olevat esiintymät ovat niin heikkolaatuisia, ettei niitä oikeasti hyödynnetä. Varaukset on nyt sellaista.. no touhuilua.

uraanin louhinnan vaaroista kirjoitti:

Tässä itsekirjoittamani teksti (hieman lyhennettynä) ranskalaisen ympäristölakimiehen Antoine Gatet´n vierailun jälkeen 25.4 Kontiolahdella, jonne suunnitellaan uraanikaivosta. Hän korosti olevansa puolueeton asiantuntija, joka on seurannut uraanikaivostoiminnan tuhoja Ranskassa jo 20 vuoden ajan!!! Tiivistetysti: kilo uraania --> tonni jätettä --> maa-alue käyttökelvoton jälkeen päin

Ranskalainen Cogema-yhtiö on hakenut valtauskirjaa Enon ja Kontiolahden kuntien alueella sijaitseville 57 neliökilometrin suuruisille valtausvarauksille.

Tilaisuuteen oli kutsuttu ranskalaisen ympäristölakimies Antoine Gatet´n lisäksi myös Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen edustaja DI Mari Heikkinen, dosentti Heikki Simola Joensuun yliopistosta ja Cogema-yhtiön edustaja. Cogema-yhtiön Suomen toimintojen edustaja oli kieltäytynyt tulemasta tilaisuuteen, jossa käsitellään ”terveys, saaste ynnä muita kaiken maailman murheita”. Keskustelua johti TT Pauliina Kainulainen.

Tilaisuuden ensimmäisen tunnin aikana ranskalainen ympäristölakimies Antoine Gatet kertoi ranskalaisten Limousin-maakunnan asukkaiden 20-vuotisesta taistelusta Cogema-yhtiötä vastaan. Hän konkretisoi kuulijoille uraaninlouhinnan todellisuuden puolueettomilla tutkimustuloksilla ja pysäyttävällä kuvasarjalla Limousinin alueen uraanikaivosten nykytilasta. Ranskassa ei ole louhittu uraania enää vuoden 2001 jälkeen.

Uraanin louhintaa ei pitäisi vähätellä pelkäksi louhintatoiminnaksi esimerkiksi vuolukiven louhinnan tapaan, sillä siihen kuuluu myös uraanin ensimmäisen vaiheen kemiallinen rikastaminen malmista. Uraanin rikastamisen ensimmäinen vaihe toteutetaan aina uraanilouhoksen yhteydessä, sillä tarvittavia suunnattomia kivimääriä on mahdotonta kuljettaa minnekään. Käytännössä ensimmäisessä vaiheessa kiveä kaivetaan kalliosta ja murskataan. Siitä erotellaan muut metallit. Kivimurska on jo sinällään radioaktiivista. Lisäksi kaivettaessa ilmaan vapautuu radon-kaasua, joka on uraanin ja radiumin hajoamistuote ja myös erittäin radioaktiivista. Murskaamisen jälkeen kiviaines jauhetaan jauhoksi, josta uraani, ”yellowcake”, erotellaan kivimassasta raskasmetallien ja kemikaalien avulla. Erottelua varten perustettu teollisuuslaitos sijaitsee aina louhoksen välittömässä läheisyydessä. Yhdestä tonnista kiveä saadaan noin yksi kilo uraania. Ja tästä uraanikilosta vain pieni osa voidaan hyödyntää jatkokäsittelyssä polttoaineena tai ydinasemateriaalina. Jätteen määrä on valtava. Yhtä uraanikiloa kohden syntyy saman verran radioaktiivista jätettä, joka on lisäksi kyllästetty raskasmetallein ja kemikaalein.

Kun haluttu uraani on saatu maasta, kaikki myrkyllisen maa-aineksen kanssa kosketuksissa ollut jätetään niille sijoilleen. Mitään kulkuneuvoja, kuorma-autoja, koneita, teollisuuslaitosta tai mitään muutakaan ei voida käyttää enää uudelleen. Kaikki tämä radioaktiivinen jäte jää siis luontoon. Alueen maa-aines jää myös radioaktiiviseksi ja sitä on vartioitava ikuisesti. Ikuisuus on pitkä aika, mutta varmasti voidaan sanoa, että ainakaan 75 000 vuoteen alueelle ei voi mennä liian suurien radioaktiivisuuspitoisuuksien vuoksi. Aluetta ei voi hyödyntää enää mitenkään, ei edes polttopuiden kasvattamiseen maisemointityön jälkeen.

Suomessa uraaniesiintymät ovat laihoja, eli pientä uraanimäärää varten on tehtävä suuria louhoksia. Dosentti Simolan mukaan Enon ja Kontiolahden kuntien alueelle suunniteltujen kaivosten koko olisi todennäköisesti useita neliökilometrejä. Siis suunnattoman laajoja alueita, joilta luonto on pilattu ikuisiksi ajoiksi.

Vaikka alueita vartioitaisiinkin asianmukaisesti, ongelma leviää. Vesi on tehokas kuljettaja ja myös radioaktiivinen maa-aines kulkeutuu veden mukana mahdollisuuden saadessaan. Gatet kertoi esimerkin Ranskasta, jossa kaivosten läheisyydessä oleva tekojärvi on jouduttu tyhjentämään veteen kulkeutuneen radioaktiivisen lietteen vuoksi. Liete poistetaan tekojärven pohjasta ja vesi lasketaan takaisin. Tekojärven kohdalla tämä on vielä mahdollista. Luonnon järvien kanssa sama olisi mahdotonta toteuttaa. Limousinin alueelta otetaan myös juomavettä, jonka saastumisesta Cogema on viime vuosina joutunut kantamaan vastuuta.

Uraanilouhoksen työllistävät vaikutukset ovat varsinkin ympäristöriskeihin suhteutettuna pienet. Cogema-yhtiö käyttää omia työntekijöitä kaikessa muussa, paitsi varsinaisessa kaivostoiminnassa. He tuovat mukanaan jopa omat lääkärit. Louhostoiminta ei tuo mukanaan mitään synergiaetuja alueen yritystoiminnalle.

Cogema yhtiö on ranskalaisen Areva-ydinvoimayhtiön tytäryritys. Areva vastaa mm. Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Ranskalaisen yhtiön loppukäsittelylaitoksessa muualta tuodusta uraanista rikastetaan polttoainetta tai mahdollisesti myös ydinasemateriaalia. Meillä kenties tulevana lähdemaana ei ole mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kumpaan tarkoitukseen maastamme louhittu uraani käytetään.

Gatet korosti tilaisuudessa puolueetonta rooliaan. Hän pitää tärkeänä, että demokraattisuuden nimissä koko yhteiskunnan tulisi tietää etukäteen, mistä uraanin louhinnassa oikein on kyse. Valtauskirjaa hakeneesta Cogema-yhtiöstä hän huomauttaa, ettei se olisi tiedottanut mistään ympäristöriskeistä tai toiminnastaan tai tehnyt yhtään maisemointi- tai puhdistustöitä ilman oikeustoimia. Ranskassa oikeustoimet ovat käsitelleet luontorikoksia, sillä kaikki työntekijöiden terveyteen liittyvä materiaali on salaista.

Puhuit 75000 vuodesta. Miten on mahdollista, että ydinpommien saastuttamilla alueilla voidaan elää jo nyt? Esim. new mexicossa, jossa posautettiin ensimmäinen ydinpommi nimeltään Trinity, voi vierailla ilman pelkoa(kävin viime syksynä). Hiekkakin on lasittunut nätisti. Väitätkö että louhinta saastuttaa enemmän?

Ensinnäkään ydinenergia ei ole saasteetonta nykyisellä teknologialla tuotettuna. Täytyyhän ydinvoimaloiden käytetty polttoaine johonkin loppusijoittaa, ja se ei olekaan aivan yksinkertainen homma. Eikä parhaasta loppusijoitustavastakaan ole yksimielisyyttä. Päästöjä syntyy myös ennen kuin polttoaine saadaan edes ydinvoimalaan asti.
Mielestäni uusiutuvat energialähteet ovat paras vaihtoehto, etenkin kotimaiset sellaiset. En myöskään koe, että tuulivoimalat rumentaisivat maisemaa pahasti. Itsestäni esimerkiksi tehtaan piiput ja kännyköiden tukiasemien mastot ovat rumempia maisemassa kuin tuuliturbiini. Tuulivoima ei myöskään ole erityisen meluisa vaihtoehto. Melu 150 metrin päässä tuuliturbiinista vastaa maantien melua kilometrin päässä.
Energian säästäminen olisi myös järkevä vaihtoehto. Tai ainakin sähkönkulutuksen kasvun pysäyttäminen, kuten esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa on tehty jo 1980-luvun lopulla. Voitaisiin sitten lopettaa puheet kuudennesta ydinvoimalasta ja keskittyä kotimaisten uusiutuvien energialähteiden suosimiseen.