Onkohan julkisen puolen psykiatrian poliklinikoiden työntekijöillä millaset velvollisuudet pistää asiakkaitaan jonkulaiseen pakkohoitoon, jos potilaalta kovinki huolestuttavaa juttua alkaa tulemaan? Aloin vaan miettimään, että olisko parempi pitää kaikenmaailman itsari-jutut omana tietona jos ei erityistä halua joutua "pakkopaitaan" juurikaan ole...
Velvollisuudet?
Raksu
4282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
laittaa pakkohoitoon, mutta ei psykiatrian poliklinikan työntekijät. Kyllä pitää kertoa kaikki tuntemukset miltä olo tuntuu ja itsaristakin puhua ei se aina pakkohoitoon johda. Sinä, psykiatri ja mielenterveyshoitaja yhdessä keskustelette ongelmistasi ja siinä sovitaan mikä ratkaisu on Su¨lle Paras. Ei nykyään ole mitään pakkopaitaa. Ja psykiatriselle osastolle meneminen on ihan niinkuin muidenkin sairaala-osastojen hoito. Potilaan terveyden hoito. Turhaan olet moisesta asiasta huolestunut. Olen ollut vierailijana psykiatrisella osastol ja siel ihmiset saa liikkua ihan vapaasti. Mielisairaaloist en sitten tiedä? ja onhan jollain paikkakunnilla ns. päiväosastoja jois ollaan n.6h päiväs siel on keskustelua, erilaisia ryhmiä, taide/musiikkiterapiaa, askartelua ja liikuntaa. Vaihtoehtoja siis löytyy, nyt vain rohkeasti kertomaan omalle terapeutillesi mitä mielessäsi liikkuu. He ovat kyllä kuulleet itsemurhajutut usein ja osaavat arvioida tilanteesi/hoitotarpeesi!
... psykiatrian polin muija musta yrittäny päästä eroon ja passittaa eteenpäin jollekki toiselle psykolle (mistä joutuis ite maksaa ekat arviointikerrat), mutta jostain syystä asia ei vaan innosta.
Itseasiassa tuntuu että parempi lopettaa tää polikikkailukiki koska se on viimekuukausina alkanu tuntua vähintäänki turhalta käynnit on vaan pilanneet kummankin päivän. Johan siellä on yli puol vuotta käyty ja tuntuu että haaskaan vaan niiden aikaa ja yhteiskunnan varoja. Alusta asti tosin vähä tuntunu ettei ole sen työntekijän kanssa ollu "kemiaa" mutta eihän sitä ole saanu mitenkään sanottua. Ja ihanku se muijaki olis mua ihan täynnä ku vihjailee kaikkee "ei sun ole täällä mikään pakko käydä" yms. Siitä sitte tuumin että lopetetaan perkele, ku senkään sais sanottua.
Psykiatria on melko tarkoituspertöntä. Päiväosastolla käy se huonovointisin porukka, jolle ei onnistu edes lenkkipolku. Sairaalassa saatetaan hoitaa perheen poliittisten mietintöjen mukaisesti, ei siis mielenterveyslain mukaisesti. Jokin aika sitten erään ihmisen mukaan pelkkä tatuonti oikeuttaa mielisairaalaan tai kertoo siitä, että ihminen on ollut vankeudessa. Hoito päiväosastolla on vain ajan kulutusta = yhdessäoloa ja askartelua ja ruokailu jne... Sairaala on kuin sairaala, mutta siellä ei tapahdu sen enempää kuin kotonakaan joskin hulluin porukka viihtyy siellä ja on joko potilaita tai hoitajia = sama asia. Lääkkeillä pyritään nujertamaan oireita, joita ei juurikaan esiinny muuta kuin hoitajien päässä. Mielenterveyden hoito ei pysty vastaamaan päivän tarpaita. Suurin osa pikkumurheistä häviäisi esim. näin kesäaikaan päivisin ulkoilemalla ja miksi ei talvisinkin. Siinähän ei ole mitään vikaa jos sen ulkoilun tekee sairaalan ohjatussa toiminnassa.
Pakkohoidon kriteerit ovat tiukat ja vain asianmukaiset lääkärit voivat pakkohoitoa määrätä. Toisinaan itsemurha yrittänyt käännytetään suoraan kotiin terveyskeskuksesta ja toisinaan pakkohoidon kriteereitä keksimällä keksitään ja hakemalla haetaan. Pakkohoito on isolta osin kiusaa.