Onko kenelläkään mitään käytännö niksejä, jotka auttavat rentoutumaan ennen esiintymistä? Muita, kun syvään hengittäminen. Olisi huomenna esitelmä luokan edessä, ja pelkään, että henki salpaantuu ja ääni alkaa väristä. Eli mitä voisi "tehdä", jotta keho rentoutuisi, eikä sitten jännitys iskisi, ainakaan niin helposti? Ei siis mitään lääkkeitä, vaan jotain käytännön juttuja. Esim. auttaisiko jooga?
Esiintymisjännitykseen
apukeinoja?
104690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
'Jännityslääke' Propral alentaa sykettä. Huonona puolena se aiheuttaa suun kuivumista ja huimauksen tunnetta. Lääkäri/psykiatri kirjoittaa reseptin.
Minulla ainakin esiintymisjännitystä lievittää harjoittelu, eli lukee esitystä itsekseen/perheelle/kavereille ääneen moneen kertaan. Näin saa varmuutta, että ainakin osaa asiansa, josta kertoo. Myös minulla meinaa esitelmien aikana ääni rueta värisemään ja tulee tunne että happi loppuu, mutta silloin kannattaa pitää pieni tauko, henkäistä syvään ja jatkaa vaan vähän rauhallisemmin. Ei kuuntelijat pieniä taukoja huomaa, parempi vain, jos ei koko ajan papata kuin papupata.
Ennen esiintymistä tosiaan tuo syvään hengittäminen auttaa. Yritä myös rentoutua ennen esitystä, esim. nostamalla hartiat korviin ja sitten laskemalla ne alas.
Eli rennosti ja rauhallisesti vaan, niin hyvin se menee! Muista että jännittäminen tavallaan kuuluu asiaan, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Sulla on vaivana erittäin yleinen ja normaali jännittäminen, mikä sun täytyy koittaa itsesi kanssa vaan koittaa hallita. Jos nyt alat lääkkeillä helpottaa oloasi, niin miten luulet pärjääväsi aikuisenpana tai ylipäänsä myöhemmässä elämässä? Lääkkeillä et opi hillitsemään pelkojasi ja tunnustelemaan aidosti itseäsi ja jännitystäsi, mikä on ihan normaalia ihmiselle.
Tekemällä oppii näissäkin asioissa. Eli rohkeasti vaan esitelmän pitoon! Juuri tämän takia kouluissa pidetään esitelmiä, että jokainen oppisi tulevaisuutta varten esitelmöimään.
Ajattele rauhallisesti, hengitä syvään ja valmistele esitelmäsi (mieti mitä sanot jne) hyvin.
Kaikki hyvin. :)
niin huonosti kun olla ja voi. ei ollut oikeastaan ilmasta kyse, että sitä oli ihan tarpeeksi, mutta suu oli aivan kuiva ja ääni värisi, kuin viimeistä päivää. kaverikin sanoi, että kuulosti melko kamalalta.
Harjoiteltu oli monet kerrat, muistiinpanot oli selkeät jne.
Ja pitää sanoa, etten edes harkinnut lääkkeitä, mutta tämän jälkeen kyllä harkitsen toden teolla.
Hei
Työväenopistoissa ja muissa vastaavissa koulutuspaikoissa järjestetään esiintymistaidon kursseja. Hinta ei päätä huimaa.
Siellä saat sekä jannittää että mokailla aivan vapaasti. Ja saat hyvää ja rakentavaa palautetta.
Tapaat muita vastaavassa tilanteessa olevia henkilöitä ja huomaat, kuinka hauskaa teillä onkaan tämän "ongelman" kanssa.
Ei lääkkeitä vaan harjoittelua.
Kärsin aikoinaan varsinkin kouluaikoina tuosta jännittämisestä....edelleen jos joutuisin pitämään esitelmän se olisi kauheinta mitä tiedän. Kaikenmaailman neuvot ja niksit on yleensä ihan huttua! Ei auta mikään, jos oikein paljon jännittää! Minusta se onkin kauheaa rääkkäystä laittaa väkisin ujoja ja jännittäviä lapsia luokan eteen puhumaan. Sellainen joka ei kärsi tästä vaivasta, ei MILLÄÄN pysty ymmärtämään sitä tunnetta eikä näin ollen voi jakaa minkäänlaisia neuvoja. Ainoa hyvä neuvo tuossa edellä oli se, että menisi ryhmään, jossa kaikki kärsisivät esiintymispelosta, ja vielä eritasoisille jännittäjille olisi omat ryhmät.
Moi. Minäpä kerron hieman omasta tapauksesta. Olen itse vitkuttanut lopputyön esittämistä pari vuotta, koska mulla on aivan älytön esiintymisjännitys. Jos ajattelenkin esiintymistä, syke kimpoaa pitkälle toista sataa, ja rintakehää anhdistaa. Pidin joskus muutama vuosi sitten puheviestinnän kurssilla esitelmän joka videoitiin. Kun aloin esittämään tunne oli ihan ok, jännitti kuitenkin. Esityksen aikana tuntu että ääni tärisee, ei saa happea, kaikki tuijottaa, mietin vaan, että meneepä huonosti kun nuo töllöttää.. Tuntui kuin olisi itse katsellut omaa esitelmäänsä. No ei se sitten videolta näyttänyt ollenkaan noin pahalta, toki usein lopussa ääni nousi välillä.
Trauma tuosta kuitenkin jäi, joten valmistuminen on venynyt. Nyt hiljattain pidin esitelmän lääkkeitten avulla: 10mg diapamia ja 40mg propralia kolme tuntia ennen esitelmää, ja tunti ennen vielä 5mg pamia ja 20 mg propralia. Aikaisempana yönä syke oli 110 kun jännitti, normaali leposyke kuitenkin n.50, aamulla syke taas yli sata. Esitelmä meni pirun hyvin, en sekoillut, ei ollut tokkurainen olo, ajatus kulki kuin junan vessa. Eli minulla oli jopa mukavaa esittäessä, nautin tilanteesta, katselin yleisöä, ja ajattelin että onpa ne kiinnostuneita, kun tuijottavat. Kaverikaan ei huomannut minussa mitään outoa.
Vaikka noista lääkkeistä aina varoitellaan, niin en usko, että olisin itse tuohon muuten kyennyt. aamulla mietin vielä ennen lääkkeen ottoa, että millä tekosyyllä jään pois, mutta ajatus rauhoittui, kun lääkkeet alkoivat tehoamaan.
Toki noihin voi joku jäädä koukkuunkin, ja uskon että tulen tarvitsemaan noita vieläkin esiintyessäni. mukavaa on se, että tiedän, että nyt on edes olemassa tapa esiintyä. ja vaikka mulla on tuota pamia varmaan 100mg ja opamoxia 200mg jemmassa, niin ei minun niitä tee mieli ottaa muuten, tosin ei kyllä muitakaan päihteitä.
olisi tähän ongelmaan varmaan voinut saada apua noilla esiintymisjännityskurseilla, ja homeopatioilla, ja pitkällä terapialla, mulla ei tosin kolme vuotta juurikaan auttanut.
Voimia.
Mulla iskee jännitys esityksen edellisenä päivänä ja sitten hetkellä, jolla tietää olevansa seuraava. tässä jotain tapoja miten lievittää jännitystä:
Kannattaa vain ajatella, että on hyvä esiintyjä ja se menee hyvin. Voit myös ajatella, että ehkä muutkin samalla luokalla olevat kokevat samoin. Vedät vain esityksen parhaasi mukaan. Kyllä saa mokailla! Ja sitten itseäni auttaa, jos yrittää olla ajattelematta esitystä muulloin, kuin sen aikana. Harjoittelu juuri koeyleisön kanssa on hyvä myös. Sitten kun on oma vuoronsa niin sitten vain antaa palaa. Ei se ihan maailmanloppu ole vaikka mokaisikin. Tietenkin on aika vaikeaa ajatella että hyvä tulee, jos jännittää ihan sikana. Sitten voi myös kysyä opettajalta voisiko sinne luokan eteen ottaa jonkun tukihenkilön lievittämään jännitystä, esim. kaverin, joka tulisi siihen viereen seisomaan. Tukihenkilö mahdollisuus tietenkin riippuu tilanteesta.
Jos mikään muu ei auta niin sitten vain selkä suoraksi ja esitelmää pitämään. Tee vain parhaasi. Ei meiltä voi enempää pyytää. Joskus menee hyvin ja joskus mokaa täydellisesti.
Hihii moni noista on ainakin mua auttanut.
Se tuntuu hetken pahalta, mutta pian se on ohi!! :-)
Mulla alkaa koko kroppa täristä kun pitää esiintyä luokan edessä...naamallekin tulee sellainen outo virne jota ei pysty hallitsemaan. Ääni muuttuu aina puheen edetessä ensin väriseväksi, sitten alkaa katkeilla ja lopulta ei meinaa ääntä lähteä ollenkaan. Sinällään esiintyminen ei olis paha, mutta nuo fyysiset oireet ottaa väkisellä vallan ja tottahan se esitys siitä kärsii. Enkä haluais mitään lääkkeitä. Tähän asti on pärjänny ihan ok, kun ei ole yksin ikinä tarvinu mitään esittää, mutta nyt on tulossa puheen pitäminen. Yksin. Luokan edessä. Pelkkä tukisanalista apuna. Palaute tulee opettajalta, joltai luokkakaverilta ja itseltä. En oo kuitenkaan ainoa, jota jännittää se. Yksi jopa aikoo kysyä opettajalta saako puheen pitää pelkästään hänelle. Pitäisiköhän itsekin tehä samoin?