...Uskossa eläminen?
Miten se näkyy päivittäisessä elämässänne?
Pystyttekö antamaan anteeksi ja unohtamaan lopullisesti?
Mikä mielestänne on tärkeintä? Onkoä tärkeää mielestänne myös hoitaa maallisia ja yhteiskunnallisia asioita? Onko sallittua etsiä ja nostaa maallista hyvinvointia?
Onko Jumala mukananne kaikessa tekemisessänne?
Miten mielestäsi eroat ihmisestä joka ei elä uskossa?
Minusta nimittäin joskus tuntuu että olen paljon pahempi kuin moni joka ei usko.
Asetan itselleni tavoitteita joita en voi hengellisesti saavuttaa, ja olen pettynyt usein itseeni.
Tuntuuko jostakusta samalta? Kaikesta suuresta Kristuksen sovitukesta huolimatta tuntuu että ei ole maan matosta kummempi ja vielä pahempikin.
Hermostun turhaan lapsille ja miehelleni, ja koen sitten syyllisyyttä kun minulla ei ole tarpeeksi malttia ja sävyisyyttä.
joskus pelottaa että jotain otetaan minulta pois kun en osaa olla tarpeeksi kiitollinen saamastani.
JOtenkin synnin taakka on suuri enkä pysty tavoittamaan armahdetun tunnetta. Rukoilen rukoilemasta päästyäni että saisin tuntea vapautuksen synnin taakasta ja itseni soimaaminen loppuisi.
Uskon että se ihana päivä vielä koittaa jolloin armo tulee osakseni, enkä enää tunne huonommuutta kaikesta tekemisestäni.
Miksikö tällainen vuodatus?
No, haluan tietää olenko ainoa, ja miten te olette tulleet tuntemaan vapauttavan armon?
Siunausta!
Miten se näkyy päivittäisessä elämässänne?
Pystyttekö antamaan anteeksi ja unohtamaan lopullisesti?
Mikä mielestänne on tärkeintä? Onkoä tärkeää mielestänne myös hoitaa maallisia ja yhteiskunnallisia asioita? Onko sallittua etsiä ja nostaa maallista hyvinvointia?
Onko Jumala mukananne kaikessa tekemisessänne?
Miten mielestäsi eroat ihmisestä joka ei elä uskossa?
Minusta nimittäin joskus tuntuu että olen paljon pahempi kuin moni joka ei usko.
Asetan itselleni tavoitteita joita en voi hengellisesti saavuttaa, ja olen pettynyt usein itseeni.
Tuntuuko jostakusta samalta? Kaikesta suuresta Kristuksen sovitukesta huolimatta tuntuu että ei ole maan matosta kummempi ja vielä pahempikin.
Hermostun turhaan lapsille ja miehelleni, ja koen sitten syyllisyyttä kun minulla ei ole tarpeeksi malttia ja sävyisyyttä.
joskus pelottaa että jotain otetaan minulta pois kun en osaa olla tarpeeksi kiitollinen saamastani.
JOtenkin synnin taakka on suuri enkä pysty tavoittamaan armahdetun tunnetta. Rukoilen rukoilemasta päästyäni että saisin tuntea vapautuksen synnin taakasta ja itseni soimaaminen loppuisi.
Uskon että se ihana päivä vielä koittaa jolloin armo tulee osakseni, enkä enää tunne huonommuutta kaikesta tekemisestäni.
Miksikö tällainen vuodatus?
No, haluan tietää olenko ainoa, ja miten te olette tulleet tuntemaan vapauttavan armon?
Siunausta!
Vastaukset 30
Vanhimmat
Luottamista Jumalan pettämättömiin armolupauksiin.
Anteeksianto ei ole aina helppoa.
Maalliset asiat uskova hoitaa tunnollisesti
ja lakien mukaan. Tekee sitä työtä mitä on, parhaan kykynsä mukaan. Jollekin rahaa kertyy, toiselle ei.
Onko Jumala mukana kaikessa mitä teen?
Uskon että on. Hänen tahtonsa täyttyy VAIN Kristuksessa, ja siksi uskovan elämä onkin uskon kautta Jeesuksessa kristuksessa elämistä.
Miten uskovana eroan muista ihmisistä?
Kyllähän minäkin jaan tuon kokemuksen kanssasi, että aina ei elo suju sillä tavalla, kun sen odottaisi sujuvan. Tuo liha, eli vanha aasi, kun se kulkee mukana. Mutta Jumala näkee minut tarkemmin kuin minä itse, silti hän rakastaa minua huolimatta juuri tällaisena heikkona ja erehtyvänä, kun olen.
Tavoitteet elämän uhteen ovat aina hyviä, kunhan niistä ei kasva ehtoa uskomiselle.
Ihan totta monesti sitä joutuu pettymään kun asetettu tavoite ei täyty. Mutta niin kuin isä armahtaa lapsiansa, niin armahtaa Herrakin pelkääväisiänsä.
Aivan on kaikki tuttua puhetta Sanna. Usko nyt kaikki syntisi ja heikkoutesi anteeksi, Herran Jeesuksen nimessä ja kalliissa sovintoveressä.
Rohkaise sydämesi uskomaan armosta itsesi autuaaksi, juuri sellaisena sellaisena kun ole.
Siinä on sinulle palanen elämän leipää sanna. Ota ja syö vapaasti.
Ef. 2:4-9 mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
kuin oman kokmuksei kautta. Minusta pitää muistaa että olemme ihmisiä ja ihmisille on luontaista välillä ärsyyntyä ja äksyillä. Ilman tällaista käytöstä ihminen tukehtuisi ihmisyyteensä.
Ei Jumala rankaise ihmistä ihmisyydestään. Kuulin kerran vertauksen jossa ihmistä kuvattiin hyttyseksi ja Jumalaa ihmiseksi. Miten Jumala voi rankaista niin heiveröistä luontokappaletta tappamatta häntä.
Maaliset ja yhteiskunnalliset asiat kuuluvat ihmisen elämään, kristityn elämään. Emme ole amisheja.
"Miten mielestäsi eroat ihmisestä joka ei elä uskossa?" -elän mielestäni vapaammin, koska uskolla pelastumme. Ei uskovan tulisi täyttää Mooseksen laki, jotta olisi Jumalalle kelpaava.
Ryöväri ristillä oli varmasti pahemmin kuin "ei uskovat", mutta usko pelasti hänetkin.
Ajatteletko syntiäsi oikeutena? Kenelläkään ei ole mitään oikeutta tehdä syntiä. Valvova kristitty ei puhu koskaan noin kun sinä nyt.
Synti on synti, ja toista ihmistä vastaan tehtyä syntiä pyydetään anteeksi heiltä, lapsilta puolisolta ja lähimmäisiltä. Niiltä joita vastaan on rikottu.
Meillä kaikilla on taipumus pahaan ja syntiin, sillä olemme "synnin alle myydyt" Paavalikin sanoo "kuka pelastaa minut tästä kuoleman ikeestä" ja "pistin on minun lihasani"Meillä uskovaisillakin on synnin pistin lihassa, sillä liha ei ole tehnut eikä tee parannusta.Se on uusi ihminen meissä joka tekee parannusta synneistä. Se on sitä ,että kun tunnemme omassatunnossa Jumalan äänen joka kehottaa meitä parannukseen synneistämme, tottelemme sitä. Meillä onkin täysi oikeus Kristuksen lunastustyön vuoksi uskoa kaikki synnit ja se epäusko joka meitä kahlitsee anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.Saamme olla kaltaisemme, usko ei olekaan tuntemisessa vaan Jumalan armolupauksissa, joihin luotamme.
Miettisitkö tätä asiaa omalle kohdallesi?
Miten paljon sinä haavoitat toista tuntematta mitään katumusta?
Osaisitko edes kerran mennä lähimmäisesi asemnaan?
Ei muuta kuin amen.
siitä, että teemmekö syntiä loukkaamalla lähimmäisiämme ja vaikka teemmekin niin, se ei siltikään koskaan ole oikein ja suotavaa. Synti on aina ayntiä vaikka siihen joudummekin.Se on vihollisen ansa jos alamme hakemaan puollustusta pahantekemiselle turmeltuneesta osastamme. Me emme voi puolustautua millään, vaan öyrästi tunnustaa olevamme syntisiä ja viallisia, silloin meidät armahdetaan.
Sellaista nöyryyttä ei ole näkynyt, on vain hirveä vastustus ja iva.
Sitten väännetään puukkoa haavassa ja kirjoitetaan päälle hi, hi, hi
Itse ahkeroin omasa sosiaalisessa yhteisössäni, perheen ja lähimmäisteni keskellä tehdä parannusta omista synneistäni.
Pilkkaajani ovat täällä itse ilkeiltyään ja minut helvettiin tuomittuaan, alkaneet vaatimaan minulta parannusta itse tekemistään synneistä.
Heihin on sattunut parannussaarna omasta vanhurskaudesta niin kovin, se on loukkannut heidän hengellistä ylpeyttään, kun heidän pitää luopua kaikesta omasta vanhurskaudestaan, ja saavutetusta armoedusta, tulemalla tyhjäksi armon kerjäläiseksi.
Ja samaan aikaan armahdetut syntiset kuten minäkin olen, pitävät hauskaa vapaina iloisina Jumalan lapsina. Vanhempi veli on aina suuttunut niille joille vanhurskaus annetaan lahjana ilman omia ansioita.
Eihän siinä oikein voi silloin muuta tehdä, kun nauraa Kristuksen lunastamana ja kaikesta synnistä vapaana Jumalan lapsena.
Nimittäin kun kuvitellun armoedun menettänyt kiristelee raivoissaan hampaitaan, ja yrittää kaikin valheen keinoin risua minulta Jeesukselta lahjaksi samaani vanhurskautta. Se tuo valtavan ilon kun huomaa kuinka hampaaton saatana on Kristuksen verellä lunastettuja repiessään.
Kiitos Jeesukselle vaan kaikesta suojasta ja huolenpidosta.
!!! Kiitos Jeesus kun pidät lampaistasi hyvän huolen!!!
Siihen se näyttää aina jäävänkin.
Kumminkin anteeksipyytämisestä puhutaan. Olisi saarnaajan hyvä lukea oma saarnansa ja asettua edes kerran lähimmäisensä asemaan.
Koska me saamme lukea synnintunnustuksesi kaikesta siitä sonnasta valheesta ja häpeällisestä puheesta mitä olet luterilaisesta kirkosta muista uskovista täällä levittänyt, häpeäksi seurakunnallesi jonka jäseneksi olet nimimerkin kautta tunnustautunut.
Minua nolottaa kun joskus karjun ja komennan lapsiamme pihalla... Minua sitten nolottaa että mitähän nuo naapuritkin ajattelevat. he eivät sitten ole näkemässä sitä kun pyydän lapsiltani myöhemmin anteeksi..
Olen aina silti yrittänyt selittää läheisilleni ihmisyyttäni ja sitä syyllisyyttä mitä tunnen jos olen pahalla tuulella tai hermostun jostain.
Uskon että en ole normaalia äksympi, en esim. lyö lapsiani, niinkuin monet tekevät kurittaakseen. Tukkapölly on ainoa keinoni jos sanat ei mene perille.
Onko se teistä oikeanlaista synnintuntoa?
No joo, meni vähän sivuraiteelle...
Ehkä piankin. Kunhan luettelet.
Sinun parannustasi emme näe koskaan.
Sinähän teet omista synneistäsi parannuksen.
Minä olen tehnyt omista synneistäni parannuksen.
Kristuksen julistamisesta syntisten ainoaksi pelastukseksi en kadu koskaan, ja omasta vanhurskaudesta ei voi koskaan edes kylliksi saarnata parannusta, sellainen veikkonen se on.
Että Herra lisää voimia ja rohkeutta antakoon siihen työhön.
Totta kai teen.
Ero meillä on siinä, että minä en saarnaa muille siitä, mitä en itse suostu edes näkemään.
Mikä tekopyhyys sinusta loistaakaan.
Pelkästään muiden oletetuista (sinun keksimistäsi) synneistä olet tehnyt
parannusta täällä. Siitä löytyy kirjalliset todisteet.
Kaikki muut syntiset tietävät olevansa kokosyntisiä, mutta uskovat syntien anteeksiantamusen. Sinä sen sijaan kerroit tekeväsi parannustakin vasta sitten, kun joku pystyy osoittamaan sinussa syntiä. Näinhän se omavanhurskaus korottaa, ettei omia syntejä löydy lopulta katumavertaa. Mutta kaikki muut Jeesuksen verellä synneistään vapaiksi ostetut kristityt sinun täytyy tuomita omien valheiden ja luulojen perusteella.
Valvova kristitty tietää sen joka hetki, että jos Jumala ei häntä armahda, niin taivaaseen ei pääse. Siksi kristitty uskoo syntien anteeksiantamukseen.
Onneksi Jeesus on tullut tällaisia syntisiä vatten kun minäkin olen ja armahti minut. Nyt olen vanhurskas pyhä ja puhdas, koska Kristus lahjoitti minulle oman vahurskautensa. Kiitos sinulle Jeesus.
Kehotan sinua lukemaan Raamatusta kuinka armottomalle palvelijalle kävi. Itse hän oli saanut suuret syntinsä anteeksi, mutta puristeli kanssamatkaajaansa kurkusta pienen velan tähden.
Jumala on hyvyydessään ottanut kaikilta ihmisiltä pois toinen toisensa syyteoikeuden
ja pidättänyt sen kokonaan itselleen. Tämä totuus ei ole vielä kaikille avautunut!
Room. 8:29-30 Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Room. 8:31 Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Room. 8:32 Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Room. 8:33 Kuka voi syyttää Jumalan valittuja?
Jumala on se, joka vanhurskauttaa.
Room. 8:34 Kuka voi tuomita kadotukseen?
Kristus Jeesus on se, joka on kuollut, onpa vielä herätettykin, ja hän on Jumalan oikealla puolella, ja hän myös rukoilee meidän edestämme.
Room. 8:35 Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?
Room. 8:36-39 Niinkuin kirjoitettu on: "Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina." Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut. Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Kiitos sinulle Jeesus. Paula on rikki ja lintu on vapaa. Aamen.
Jos sallit Sanna, niin otetaan tämä, meille kaikille niin tuiki tavallinen ilmiö, vähän yksityiskohtaisempaan käsittelyyn.
Kerroit rehellisesti että sinua nolottaa, (tulkitsen että hävettää), - naapurien tähden. ".. mitähän nuo naapuritkin ajattelevat." Uskon että tilanne on meille jokaiselle tuttu omasta elämästämme.
No aivan oikein pyydät anteeksi lapsiltasi, koska heitä vastaan siinä tuli rikottuakin,
ei suinkaan naapureita vastaan. Mutta se on metkaa että tosiaan häpeämme itseämme naapurin tähden. Siinä meni minun oma kunniani, näin me koemme. Haluamme säilyttää OMAT "kasvomme".
No joskus ihmisestä voi tulla melkoinen näyttelijä, jotta hän onnistuisi säilyttämään omat kasvonsa. Lopulta hän saattaa elää kuin vieras ihminen itsensä sisällä, pelossa ja häpeässä, uskaltamatta tulla omaksi itsekseen, kaikkine niine tunteineen, joita hänellä on.
Tunteethan ovat spontaaneja. Ne tulevat ja menevät, eivätkä ne kysy meiltä lupaa.
Tunteet ovat Jumalan luomia, eivätkä ne ole oikeita taikka vääriä. Tunteet ovat sisäinen viestijärjestelmämme, ne kertovat meille sen, mitä minussa juuri tällä hetkellä tapahtuu.
Usein kuulee uskovien sanovan että viha on syntiä. Näinhän ei ole. Vihallakin on Jumalan luoma oma tehtävänsä.
Yksi vihan keskeisiä tehtäviä on vartioida oman persoonallisuutemme rajoja "rajaloukkauksilta".
Viha on tuo aseistettu "sotilaskone" joka nousee välittömästi ilmaan kun tutkamme havaitsee rajanylityksen.
Sen tehtävänä on suojata, että emme päästä "sisikuntaamme" vieraita mellastamaan.
Tämähän on hyvin tyypillistä, että ihmistä pyritään hallitsemaan ulkopuolelta toisen ihmisen toimesta, ilman hänen omaa lupaansa. Vihan tehtävä on estää persoonallisuuden valtausyritykset manipulaatioilta.
"Tuo oli sinun mielipiteesi, mutta se ei pidä paikkaansa". "Tuo loukkasi minua, mitä sinä sillä tarkoitit". Näin asetetaan muille rajat, jonka yli hän ei pääse luvatta. Ja tarkentavien kysymyksien kautta ilmoitetaan myös toiselle, luvattomasta rajanylityksestä.
Näin hän saa turvallisen tilaisuuden, ja voi ottaa vastuun rikkomuksestaan välittömästi.
Useinhan saatamme loukata toista, aivan tietämättämme. Jos toinen ei kerro siitä meille, vaan kertoo vasta naapurilleen, niin siitä tulee lopulta Loukatulle itselleen lihava synti, joka elää pitkään.
Näin loukatuksi tullut ihminen joutuukin itse synnin pauloihin, kun ei vihastunut terveellä tavalla, josta apostoli Paavali meille puhuu, ja ilmoittanut loukkaajalle hänen virheestään.
Ef. 4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa, sillä me olemme toinen toisemme jäseniä.
Ef. 4:26 "Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö." Älkää antako auringon laskea vihanne yli,
Ef. 4:27 älkääkä antako perkeleelle sijaa.
Jumalan sana on paljon viisaampaa Sanaa, kun moni osaisi edes kuvitella. Käsittelemättömänä lukkiutunut viha alkaa tuottaa valtavasti sellaisia tekoja ja ajatuksia jotka ovat syntiä.
Ef. 4:25 Pankaa sentähden pois valhe ja puhukaa totta, kukin lähimmäisensä kanssa,...
-------------------------------------------
Sellainen ihminen joka sanoo verisesti loukatuksi tultuaan, että - "ei se mitään", valehtelee sekä itselleen että toiselle, ja hylkää näin itsensä.
Tällaisessa valheessa eläminen on vaarallista ja syntiä itseä vastaan.
Synti on hyvin sitovaa. Ja häpeä verhoaa ihmisen kuin sumu. Sumussa ei paljon näe.
Ihmiset pitävät tällaista teeskentelyä toisten edessä, jopa jumalallisena hyveenä. Tämä on kuitenkin itsetuhoista valheessa elämistä.
Kaikki väärinteot itseä kohtaan painetaan sisikuntaan. Lopulta ihminen on tukossa kuin köntti. On suurin piirtein vai yksi "tunne", on "ainainen paha ja epävarma olo", tyyliin; "en tiedä mikä minua oikein vaivaa"?
Mutta ei se mitään, olenhan kaiken tämän ansainnut, minähän olen se paha.
Ei se mitään vaikka ihmiset kävelevätkin minun ylitseni, minä kätken ihmisten pahat teot minua kohtaan sisikuntani syövereihin. Minä "annan anteeksi". Toisin sanoen kätken ne häpeään ja pelkoon.
Ei se ihme ole että tällainen väärä "kainostelu" tuottaa paljon lihavia virtahepoja ihmisten olohuoneisiin.
Ei se mitään, vaikka mies hakkaa lapsia ja ryyppääkin, ei se mitään, "annoin anteeksi".
Ei se mitään. Minähän olen vaan....
Juuri niin tuo kavala saatana rikkoo ihmisen.
Et muistanut taaskaan sitä, että Jumala loi sinut omaksi kuvakseen. Et tiennyt, että vihollinen rikkoi sinut jo hamassa lapsuudessasi, josta et muista mitään. Joku joutui jo kohdussa väkivallan ja murhayritysten kohteeksi.
Ei sinua silloinkaan kunnioitettu eikä rakastettu, sillä vihollinen oli rikkonut jo sitä ennen sinun omat vanhempasi, ja siksi he tekivät sinulle syntiä.
Sinusta tuli kuitenkin se itse paha, sinähän teit pahaa josta sinua syytettiin, vaikka olit emotionaalisesti täysi raakile. Kaikki sinulle tehty synti tunkeutui sisikuntaasi esteettä.
Eiväthän isä ja äiti olleet pahoja vaan sinä.
"He tarkoittivat kaikessa vain sinun parastasi."
Raamattu sanoo: "Kunnioita isääsi ja äitiäsi", mutta se kääntyykin syntiin langennen päässä sanoiksi; "kunnioita isäsi ja äitisi sinulle tekemiä syntejä".
Mitä ne ovat, jotka eivät koskaan voi myäntää haavoittaneensa toista? Pilkkaavat vain, jos toivotaan parannusta?
"Vanhurskas" kyllä sinä annat hyviä neuvoja anteeksi pyytämisestä ja lähes synnittömästä elämästä, mutta kuka meistä siihen pystyy.Sinä itse jatkuvasti loukkaat suurin piirtein jokaista kirjoittajaa ja mitätöit sanomalla, olet tyhmä, et ymmärrä mitään tms. , joka ei ole Jumalan mielenmukaista puhetta lähimmäiselle. Mitä sanoo raamattu sanonnasta" olet tyhmä " Suora voi olla muutenkin.
että saarnaaja sanoo saarnaavansa ensimmäisenä itselleen, näin varmaan tässäkin tapahtuu, mutta myös me kaikki hyödymme niistä. On muuten valtavan hyviä neuvoja ja pohdintoja. Kiitos kun olet jaksanut kirjoittaa, vanhurskas.
Sen vuoksi minäkin teen parannusta vain omista synneistäni.
Synnit saa anteeksi Jeesuksen uhriveren kautta USKOMALLA.
Kristuksen verellä pesty on KOKONAAN PUHDAS, ei vain osittain, kuten monet kristinopin perusasioita tuntemattomat tälläkin sivulla yhä luulevat.
Syy on se että he eivät TUNNE JEESUSTA. He eivät ole vielä käsittäneen sitä vanhurskautta jonka Jeesus syntisille lahjoittaa. Siksi he myöskin suuttuvat joka kerta, kun Kristuksessa vanhurskautetut ihmiset kehottavat heitä uskomaan Jeesukseen. Ei ole kahta pelastustietä edelleenkään. On vain yksi ja se on Jeesus Kristus.
Se on aivan uskomaton kokemus ihmiselle, kun hänelle kirkastuu se, että hän onkin vanhurskas VAIN Jeesuksen teon vuoksi.
Hän löytää levon sielulleen, koska voi lopettaa kokonaan ne kaikki työt ja ponnistukset joilla on yrittänyt ehkä jo vuosikymmeniä vanhurskautua, eli tulla vihaisen Jumalan hyväksymäksi, = lainvanhurskaus.
Ei viuhu silloin enää lain vaativa ruoska selässä. Kristuksen vapautta olen täällä julistanut.
Ihmiset raivostuvat samalla tavalla kun Jeesuksenkin ajan fariseukset. He olivat mielestään kelvollisia kilvoittelijoita, eivätkä tarvinneet Jeesusta(armoa) syntiensä sovittajaksi.
Siis usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut. Ja ne siunaukset sinun USKOSTASI tulevat pakanain terveydeksi,
niin kuin Ilmestyskirjassa mainitun puun lehdet.
Omahyväinen ja lakihenkinen känkkäränkkä kristillisyys, joka osoittelee syntiä sormella, ei kasva terveellisiä lehtiä. Se ei nimittäin turvaa kokonaan Kristuksen ansioon, vaan pyrkii lammastarhaan itse rakentamistaan luukuista, eikä ovesta joka on usko Jeesukseen.
Jumalan valtakunta on AINA pukeutunut uskossa Kristuksen lahjoittamaan vanhurskauteen. On turha pettää itseään, ja kuvitella pääsevänsä taivaaseen jollakin muulla, itse oikeutetulla tavalla. (Itse askartelemalla).
Autuus on yksin armosta, se on mahdollinen yksin uskosta ja yksin Kristuksen tähden.
Siksi Jumalan palvelijana ja hänen käskystään kehotan jokaista joka luet tämän, ota vastaan tässä ja nyt synninpäästö, omista synneistäsi, Jeesuksen nimessä ja veressä.
Luovu sinä kaikista kanteistasi, koska sinulle ja minulla ei ole kanneoikeutta, se on annettu Jeesukselle. Heitä murheesi Jeesukselle ja ota hänen vahurskautensa lahjana vastaan. Herra Jeesus ole kiitetty!
Aivan, mutta mikä kovettaa sydämen noin?
Anteeksi pyytäminen on ihmissuhteen vastuullista huoltoa.
Terve ja tasapainoinen ihminen haluaa asettua myös haavoitetun lähimmäisen ja uhrin asemaan.
Silloin ei ole halua kieltäytyä korjaamasta.
Jos oma sydämesi on kovettunut. Sinähän sen itse tiedät.
Toisen sydämen tilaa ei kukaan voi arvioida
internetissä, eikä se olisi tarpeenkaan.
Esimerkiksi minusta puhutaan internetissä aivan täyttä hölynpölyä, päivittäin.
Tällaiset konstit, nähdä omat syntinsä muissa, on yksi keino paeta omaa todellisuutta.
Yksi selkeä esimerkki on tämä omavanhurskaus.
Kun ei uskalleta nähdä itsessä vikoja, niin nähdään esimerkiksi kirkossa, sen opetuksissa ja yleensäkin luterilaisissa uskovissa.
Nyt kun lähtee heidän joukkoonsa tutustumaan siihen mikä on totuus, niin se osoittautuu päinvastaiseksi mitä esimerkiksi tällä sivulla julistetaan suulla suuremmalla. Näin toimii manipulaatio. Muita uskovia mustataan ja itseä kehutaan.
Kuitenkin kun lestadiolaiseen elämäntapaan on tutustunut itse lestadiolaisena jo useita vuosikymmeniä, niin sielläkin on sekä Jeesukseen uskovia, että niitä jotka eivät vielä tunne Jeesusta, vaan yrittävät omin ponnistuksin edetä "uskon tiellä". Ja tämä joukko on juuri se joka vahtaa koko ajan mitä syntejä muut tekevät. Näin he pyrkivät peittämään omat syntinsä kohtaamatta ja katumatta niitä.
He eivät tunnista kateuttaan, pahansuopaisuuttaan ilkeyttään ahneuttaan ja epäuskoaan, eivät ilkeitä puheitaan ja vilpillisyyttään ihmisten ja Jumalan edessä. Eivät tunnista haureellisia vaikutteitaan.
Sulkevat silmänsä itsensä ja puolisoidensa väärältä ja armottomalta kohtelulta. He harjoittavat estoitta itsensä mitätöintiä, itsensä ja muiden halveksuntaa, valheellista tekopyhää elämäänsä, jonka toiset voivat helposti havaita.
Eivät tekopyhät tunnista rakkaudettomuuttaan muita ihmisiä kohtaan, ja omahyväisyyttään, joka estää kokonaan heikkojen ja syntisten kohtaamisen. Seurakunnat ovat muutamien vahvojen bunkkereita joista syntisiä kytätään ja ammutaan alas kun näkyy.
Tällainen omavanhurskaus on kamalaa, kun se saa rauhassa pesiä seurakunnan keskellä.
Sitten vahdataan jos jollakin on vaikkapa televisio, niin voi kamalaa. Jos jollakin naisella ei ole pitkä tukka, niin siitä riittää saarnojen aihetta vuosikausiksi. Tällainen puhe ei hyödytä näitä omassa vanhurskaudessaan vahvoina eläviä ihmisiä itseään tippaakaan, vaan he saavat vain lisää vettä myllyynsä. Saavat entistä kirkkaammat silmät tuomitsemaan uskovia veljiään ja sisariaan.
Ja tässä on myöskin se todellinen syy siihen miksi lestadiolaisuus on pilkkoutunut 18 eri joukoksi jotka tuomitsevat toinen toisensa helvettiin. Se on omavanhurskaus ja lakihenkisyys. Ja vain harvat näihin synteihin syylliset osaavat edes hävetä tällaista syntiä, saati että nöyrtyisivät parannukseen sellaisesta muiden uskovien tuomitsemisesta.
Luuletko, että omavanhurskaus on vain muiden synti?
Ongelmaksi muodostuu se, jos sitä ei tunnista synniksi.
Ahdistavaa tekstiä.
Jos ihminen on kyvytön ottamaan vastuuta omista teoistaan ja sanoistaan, on jotakin pahasti vialla.
Siitä anteeksipyytäminen lähtee, vastuun ottamisesta.
Ei sitä "Vanhurskaalta" vaadita.
On ihmetelty, mistä lähtee into opettaa muita, jos omat asiat ovat noinkin pahasti hakusessa?
minun elämässäni. Tiedoksi vain. Kiitos Herralle joka on minulle kaiken valmiiksi tehnyt, ja minä olen sen lahjkaksi saanut.
Mutta kun sinulla on ilmeisesti m0oni asia vielä hakusessa, niin en yhtään ihmettele että todellisuus ahdistaa.
kyllä, kovanaaman lähellä ei ole hyvä olla!
katumattomuus ahdistaa.
Jos katumattomuutesi ahdistaa sinua, niin mikä sinua estää katumasta?
Et ole ikinä lähelläni ollut, kuinka sinä voit tuollaisia hölistä julkisilla nettipalstoilla?
Kysy niiltä jotka lähelläni elävät!