Meillä on 2,5 vuotias tyttö. Parin viikon ajan tyttö on alkanut saada tajuttomia raivokohtauksia. Viime yönäki kaks kertaa ja tänään kolme kertaa. Alkaa ihan yhtäkkiä huutamaan ja huutaa et äitin/isin syliin. Sit mennään ottamaan syliin,ei tulekaan vaan menee pakoon. Kohta toistuu sama. Huutaa kurkku suorana koko ajan ja yrittää komennella meitä. Mikään ei auta, ei hyssyttely,ei mikään! Kohtaus kestää viidestä minuutista varttiin. Joskus jopa pidempään. Voiko olla näin pahaa uhmaikää? Ja mikä olisi neuvoksi tuossa tilanteessa.
Raivokohtauksia
apua kaipaava
61196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kyllä on uhmaikää. Eikä kuulosta edes kovin pahalta ;)
Jos taas kohtauksia tulee enimmäkseen/paljon öisin voisi ajatella että ehkä lapsi näkee pahoja unia? Tuon ikäisen mielikuvitus alkaa tuottamaan kaikennäköistä, ja lapsi ei välttämättä osaa vielä erotella unen ja toden rajaa.
Jos on kysymys pahoista unista lapselle voi vaivihkaa yrittää selittää miten unet eroavat oikeista asioista. Ja kun jaksatte käydä lohduttamassa pientä yöllä herätessään tuo vilkkaampi univaihe varmaankin menee nopeasti ohi. Ainakin lapsi oppii suhtautumaan niihin rauhallisemmin kun tietää että turvaa on saatavilla.
vaan yöllisiä noi kohtaukset,mut ku niitä on päivälläki. Äskenki huusi suoraa huutoa ja raivosi tunnin. Et ei varmaan ainoastaan unien takia huuda. No,sattuu vaan nyt oleen niin et meidän tytöllä on paha uhmaikä ja sille ei voi mitään. Ajattelin vaan että voisko olla mitään pahempaa. Mut tuskin. Tää on elämää:)
Meillä kanssa oli esikoisella suunnilleen samanikäisenä aivan kamalia raivokohtauksia, niin päivällä kuin myös yöllä. Tyttö heräsi yöllä huutamaan ja ei auttanut syli tai lohduttelu, päinvastoin, tyttö huusi kahta kauheammin.Joskus auttoi kun laittoi valot ja yritti herätellä tyttöä, mutta aina neiti ei edes herännyt kunnolla ja huuto vain jatkui...Huutaessaan tyttö potki kamalasti jalkojaan sängyn reunaan.Ja päivisin neiti heittäytyi lattialle makaamaan ja huusi ja raivosi siinä aikansa.Mikään ei auttanut, joten ei auttanut kuin antaa neidin huutaa. Kuitenkin piti valvoa, ettei satuttanut itseään. Että et ole ainoa...Se on onneksi ohimenevä vaihe...
Saat hetken henkäistä ja noin viisivuotiaana seuraava uhma ((josta kyllä puhutaan vähän). Meidän lapsilla niihin aikoihin kun alkaa maitohampaat vaihtua pysyviin.)
Ja sitten taas murkkuikä...
Vanha kansanviisaus sanoo : Jokainen lapsi koettelee äitiään kerran.
Eli jos uhmat on alle kouluikäisenä olleet rajuja niin murkkuikä on sitten vastavasti helpompi. Minä allekirjoitan tämän niin omasta kuin jokaisen lapseni puolesta...
Kuitenkin kehityskriisit pitää ratkaista, eli rajat asettaa uhmaajalle muutoin sitä ei saa loppumaan ja kättä saa vääntää vilä kolmikymppisenäkin.
Meidän seitsemän vuotia saa vieläkin pahoja raivareita. Nykyään ei onneksi öisin. Nimittäin kahden tunnin huutokohtaus yöllä ei pahemmin naurata. Olemme yrittäneet kakkia konsteja ja parhaaksi havainneet, sen että jättää lapsen rauhaan. Käymme vain sanomasa, että nyt on yö ja pitää nukkua, kerromme olevamme toisessa huoneessa. Ihan turha siinä on alkaa väittelemään. Näyttää nyt rauhoittuneen tuo luonne, kun kouluikä on saavutettu. Monesti on pinna ollut kireällä. Pääasia, ettei anna lapsen vahingoittaa itseään tai itse vahingoita lasta. Jälkeenpäin voi tietenkin yrittää puhua tilannetta auki.
..iltaisin, aamuisin ja päivällä saattoi tulla valtava raivo- ja huutokohtaus. Tämä pahnanpohjimmainen on ihan erilainen kuin kolme vanhempaa sisarusta.
Vanhan hyväksi havaitun keinon otin käyttöön, eli lapsi syliin istumaan johonkin rauhalliseen paikkaan, ei esim, tv:n lähelle vaan meillä se oli keittiössä. Tuolilla istuimme niin kauan että lapsi hiljeni. Rauhallisella mutta jämäkällä äänellä kerroin että nyt istutaan tässä niin kauan että huuto ja potkiminen lakkaa.
Ja sitten istuttiin...aluksi meni vartti mutta kyllä se aika lyheni kunnes ei enää tarvinnutkaan istuskella.