Kasvattajan vastuu?

mitä sovitte. Koko on aika vaikea niillä roduilla joilla määrätty säkäkorkeus.
Sydänvikoja kun on niin erilaisia. Eivät kaikki perintönä tule.
Kasvattajana olen itse sitä mieltä että synnynnäinen häntämutka korvataan. Outoa vain ellei sitä luovutusikäisellä pennulla näy.
Kaikki ei ole kasvattajan vallassa.
Kauppasopimus ja mitä siihen on merkitty on aika painava.
Mielestäni kauppasopimuksessa jonka ostaja ja myyjä ovat allekirjoittaneet koskien kohtaa kolme, niin siihen jatkoksi että näistä vioista olette keskustelleet. Sopimuksessa pitäisi myös mainita ovatko vanhemmat tutkittu rodun jalostusohjesäännön mukaisesti ja tulokset. Ellei ole tutkittu, sekin pitäisi mainita.

Kohta neljä on myös hyvin tärkeä. Se kannattaa lukea huolella.

Kaikesta eivät kasvattajat sentään korvausvelvollisia ole. Ostajalla on myös vastuu.
Kasvattaja kohtaista myös pitkälti.

Mikäli koet tulleesi väärin kohdelluksi laita asia kuluttajasuojaan.

Itse olen korvannut legg calve perthesin, eli tarjoutunut maksamaan leikkauksen. Omistaja vain ei huolinnut korvausta.

minulla on papillon/phalene, jonka kanssa olisin alkanut näytelyitä harrastamaan, mutta toinen korva "tipahti" muistaakseni puolen vuoden ikäisenä.Nyt on toinen korva pysy, toinen luppa.persoonallisen näköinen, mutta ne näytelyt saivat siten jäädä.Kasvattaja tietää tästä, mutta ei ole korvannut tästä mitään, tosin en ole pyytänytkään, en ole oikeastaan ajatellut edes asiaa...olisiko kasvattaja korvausvelvollinen jälkeenpäin?

Mulla on yksi koira jonka ostin korkealla hinnalla tunnetulta suomalaiselta kasvattajalta,
mutta koirasta ei tullut näyttelykoiraa, vähän mua harmittaa, mutta....ei ole tullut mieleenkään, että menisin kasvattajalle ruikuttamaan korvausta...hitto kun se raha ei poista sitä vikaa koirasta.

Hei hei, kyllä häntämutka huomataan heti jo syntymähetkellä..mitähä sä taas yriität.

Ensinnäkin kannattaa muistaa,että koira on elävä olento,ei esine.Kukaan kasvattaja ei pysty kloonaamaan täydellistä koiraa,vaikka kuinka parhaansa yrittäisi.Ostaja ottaa aina jonkinmoisen " riskin",kun pennun ottaa,koska ei siitä kukaan pysty mitään takamaan.

Jos kasvattaja kertoo rehellisesti koiristaan ja antaa tarkkaa tietoa rodusta,sen erityispiirteistä,sairauksista ym.( Kannattaa tehdä ne vielä kirjallisesti) ,tarkat hoito-ym.ohjeet kirjallisesti ( se onkin sitten toinen juttu,noudattaako ne pennun ostajat niitä...),EIKÄ myy pentua mihinkään tarkoitukseen esim.näyttelykoiraksi (jos myy,niin mielestäni kasvattajan korvausvastuu kasvaa silloin,kun on " luvannut" koiran tiettyä tarkoitusta varten),niin olen sitä mieltä,että korvattavia ei ole kuin ne perinteiset Kennelliiton suosittelemat.
Ostajan velvollisuus on tarkoin miettiä,minkä rodun valitsee ja ottaako yleensä " riskin" ja sen pennun,kun monennäköistä voi tulla vastaan,kun on elävistä olennoista kyse.

Häntämutka useinmiten todetaan viimeistää luovutusiässä eläinlääkärin tarkastuksessa.Siksikin itse kannatan pentutarkastusta,koska kyllä siinä aina jotain tietoa saa mm.edellinen.Selkeät sydänoireet kyllä yleensä myös kuulee siinä.

Jos koirasta ei tule harrastuskoiraa jonkun vian takia ( terveydellisen),niin oleellista korvausvastuussa on mielestäni se, että onko kasvattaja nimenomaan myynyt harrastuskoiran,koska se on sitten jonkinmoinen tae.Samoin esim.jos koirasta ei ole näyttelyyn tai jalostukseen.

Jos varman päälle haluaa ottaa,niin sitten pitää ostaa aikuinen koira,millä on jo näyttöä...

Minusta siis oleellinen asia on ostajan asemassa,että tietää mitä on saamassa ja mitä kaikkea voi tulla vastaan valitsemansa rodun kanssa.Kuin myös yleensäkin miettiä,ottaako elävän pienen alun,mistä ei kukaan pysty sanomaan vielä mitään.
Kasvattajan tehtävä sitten kertoa näistä niin hyvin kuin taitaa.

Joskus vaan tuntuu,että se maalaisjärki on pahasti kadoksissa mm.koiraa hankittaessa, hmm...