mun vanhemmista.

sanoa että ite oon alkkisperheestä mutta ei nyt ihan noin pahasti asiat oo menny. Mut ilmeisesti oot päässy pois sieltä ja saamas asiat kuntoon? Uskohan tällänen homma että ajan myötä, kun vanhenet niin huomaat että tuo kaikki on vahvistanu sua henkisesti tosi paljon, se on siltä kantilta hyvä, itelle käyny monesti niin että huomannu miten sitä sietääkin paljon verrattuna muihin jotka valittaa joka asiasta. Mutta voimia sulle, pärjäilehän, enemmänki olis ollu kiva vaihdella ajatuksia.. :)

Kurjaa luettavaa ja olen todella pahoillani siitä mitä sinulle on tapahtunut. Olen ite äiti kahdelle lapselle. Molemmilla on sama isä. Lapset muuttivat eron (11 vuotta sitten) jälkeen minun kanssani asumaan.
Uuden miesystävän kanssa he ovat tulleet toimeen ja olen ymmärtänyt että he ovat ajatelleet olevansa myös numero 2 "isäpuolen" jälkeen. Näin ei koskaan kuitenkaan ollut. He olivat aina ensimmäsiä. Käytännön kuviot olivat vain vaikeita ja järjestelyt näyttivät joskus sellaisiltä, että heidän oli kuunneltava ja tehtävä asiat vanhempien käskyn mukaan. Äidin rakkaus on ääretön, taisteluista huolimatta.

Tiedän, että on vanhempia, jotka eivät osaa huolehtia lapsistaan ja eivätkä osaa näyttää rakkauttaan.

Uskon vahvasti kuitenkin, että äitisi on asettanut sinut ja sisaresi omassa mielessään aina etusijalle. Vaikka tilanteet vaatisivat joskus väärältä vaikuttavia ratkaisuja, hän ei taatusti ole hyljännyt, eikä unohda sinua. Pidä yhteyttä äitiisi, hän ihan varmasti ajattelee sinua ja sisartasi jatkuvasti.

isä alkoholisti, äitipuoli alkoholisti, äiti on pahasti sairas ja asun isän kanssa.
äitipuoli on kuristanut, uhannut vetää turpaan, haukkunut huoraksi,lehmäksi ja vielä kaiken lisäks haukkunut mun äitiä.
näiitten seinien sisällä on niin paljon paskaa... Ja kerran soitin poliisille ku tunnelma kävi tosi sotaiseks. 10 vuotta toi ämmä on täällä ollut ja en vieläkään tuu toimeen sen kanssa. No mutta hei, eihän faijaa kiinnosta jos mua hakataan (mun faija ei siis lyö mua).
Noo mutta on se kiva ku ainakin ite tietää tän kaiken. Kavereille sitä sitten nauretaan ja esitetään jotain "koton amenee aina niin hyvin".
että tällästä täälläpäin

Tuohan on aivan sairasta ollu... Itselläni on isä ja äiti eronneet kun olin 3v. isä on ökyrikas ja eipä tuo ole meitä auttanut. Siis ei koskaan, eikä synttäri lahjojakaan ole tullut, enää en tarvitse niitä, mutta pienempänä odotin isältä jotain lahjaa (lelua tms) mutta eipä tullut. Soitto tuli ja jotain krääsää on nyt vanhempana tullut, jolla en tee mitään. Siis 14 vuotiaana sain jonkin lentokone kirjan, jonka suositus ikä oli 6-8 vuotta, joten se siitä. Asun äitini kanssa, äiti huutaa ja sillä on masennus ollut ja kaikkea. Sillä on myös herkkä pinna, 2 vuotta huutanut lähes joka asiasta, jopa tyhjästä (joita en jaksa luetella) jota se joskus suree ja suorastaan anoo anteeksi. Ja kun se on anteeksi ruinannut, huuto alkaa sillä sekunnilla. Nytten äitille on saapunut mies. Se valitsi mielummin sen kun mut, joten muutan omaan kämppään ja olen 15 vuotias.

Joo no mun kummatkin vanhemmat on alkoholisteja ja äiti antaa aina mun iskälle anteeks vaik se on hakannu äidin tajuttomaks asti. Jotku on vaa nii tyhmii.. Mä oon sanonu mun äitille monta kertaa siitä että lopettais sen juomisen ja muutettais mut äiti ei lähe minnekkään. Joten joudun pelkäämään joka kerta missä vain ja milloin vain että jonakin päivänä ku astun kotiovesta sisään ja nään äitini kuolleena makaamassa pahoinpitelöitunä. ;/