Ensin tykkää jostakin, sitten alkaa tykkää enemmän, sitten ihastuu, halitaan ja pussaillaan, edetään pidemmälle ja loukataan toista. Nyt paha mieli, toivottavasti ei kaverisuhde loppunut tähän. Molemmat syyllisiä siihen, mitä tapahtui. Voidaanko siis sopia ajan kuluessa ja jatkaa kaverisuhdetta ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Unohdettaisiin menneet ja aloitetaan alusta. Mutta edellyttää varmasti sen, että petetty henkilö antaa ensin anteeksi ja hyväksyy sen, että jatkettaisiin edelleen tapaamisia, porukassakin, mutta jatkossa vain ja ainostaan kaveripohjalta!! Tätä niin toivoisin, kerran täällä vaan eletään, ei annettaisi yhden virheen pilata orastavaa ystävyyttä!
Jatketaanko ystävinä!
sydänsuruja...
81499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
olla ihan niin kuin koskaan ei olisi mitään muuta ollutkaan? Mites se onnistuisi. Millä keinoin pyyhin orastavat tunteeni pois? Mitä minussa niin ihmeellistä on, että et voi päästää kokonaan irti? Kerropas se nyt vihdoin ja viimein minulle...
Siinäpä se onkin, kun tunteille ei välttämättä voi tehdä mitään, vaikka haluaisikin. Ja pahinta vielä on, kun kumpakin ollaan tahoillamme varattuja ja jo nyt kertaalleen loukattu toisen omaa kultaa. Mutta olet niin ihana ihminen, en haluaisi lopua sinusta kokonaan. Hyviä ystäviä tarvitaan elämässä. Ja ehkä voimme ajan myötä jopa nauraakin tälle tapahtuneelle. Ei elämää pitäisi ottaa niin vakavasti, iloittaisiin vaan tästä kaikesta!! Ja nautitaan toistemme seurasta, vaikkakin vain kaveripohjalta...
Miksi tunnette tärkeäksi jatkaa ystävyyttä tapauksissanne?Mikä rakkaudessa on mennyt pieleen,sitä ei ystävyydellä paikata!
...ja sillä voi unohtaa muut virheet ja hyvässä tapauksessa jopa yhdessä nauraa niille. Sitä paitsi ollaan työkavereita, joten onhan meidän tultava toimeen töissäkin, joten senkin puoleen olisi hyvä, jos voitaisiin unohtaa menneet ja jatkaa kavereina eikä annettaisi sen kaverisuhteen tällä kertaa mennä sen pidemmälle.
Ystävyys on tärkeää tietysti, mutta silloin jos mukana on tunteita, ne sekoittavat tilanteen kokonaan toiseksi. Tietysti se tuntuisi pahalta omasta ja hyvältä toisen puolesta, esim jos se löytäisi oman kullan. Ei myöskään kannata ruokkia millään kuvitelmilla omia tunteita, jos tietää oikeasti, ettei se kannata. Ja jos tietää, ettei voi tappaa omia tunteita, varmaan helposti alkaisi tulla mustasukkaiseksi tai jotenkin kahlita toista. Toinen ei kuitenkaan ymmärtäisi eikä tarvisikaan ymmärtää eikä jaksaisi ystävyyssuhdetta, missä toisen käytös kuitenkin perustuu tunteille. se vois kokea olonsa jotenkin ahdistetuksi.
..mulle (moon mies).
Niin mulla ei ole vieläkään aavistusta, pystynkö koskaan olemaan ystävä.
Haluatko sä, että mä pettäisin itteäni ja sua ..ja nieleisin pahan oloni? Näyttelisin vaan hymyilevää kivaa kaveria? Voin mä tietty yrittää.. mutta sitäkö todella haluaisit?
Mun mielestä se ei edelleenkään ollu mikään virhe. Anteeks, että otan elämän joskus vakavasti. Kyllä mä sitten taas välillä nauran. Mutta vasta sitten kun naurattaa..
...niin kovasti pitää meitä hyvinä kavereina. Ei kait se voi olla niin vaikeaa, jos sovitaan, että ei anneta tpahtuneen vaikuttaa meidän kaveruuteen. Työkavereitahan kuitenkin ollaan ja jos töissäkin pystyttäisiin jatkossa hoitamaan keskenämme työasiat rennosti ja iloisin mielin, niin miksei se onnistuisi myös työajan ulkopuolellakin. Lähinnä tavattaisiin siis pariskuntina, hän oman ja minä oman kultani kanssa. Ollaanhan ennenkin vietetty yhteisiä illanistujaisia hauskanpidon merkeissä. Ei kait sellaisten tapaamisten jatkaminen voi olla kokonaan poissuljettu vaihtoehto?
housussa.