Usein tällä

esiintyy ajatuksia koulukiusaamisesta ja myös itseäni on koulukiusattu ujouteeni, ulkonäkööni ja herkkyyteeni liittyen . Muistan sen onnellisen tytön, joka rakasti esiintymistä, vaikka olikin ujo ja ennen kaikkea rakasti elämää. Mutta tuli yläasteelle meno, joka muutti kaiken. Itkua ja pelkoa kouluun menemisestä, yksin oloa koulun seinustalla, haukkumista ja syrjintää. Samaa p****a myös lukiossa. Ja ikuiset arvet. Lisäksi myös työpaikkakiusaamista on esiintynyt. Minkä takia? Sen takia, että olen herkempi ja ujompi kuin muut ( varmaan sekin että oikeasti teen töissä ollessani töitä..). Juuri ujot ja herkät kaipaisivat kannustetta, eivät sellaista kohtelua, jota itse olen saanut ja monet muutkin.
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ajoittaisesta masennuksesta ja ahdistuksesta sekä perfektionismista. Lisäksi toisinaan saan myös paniikkikohtauksia. Minä olisin ollut unelmaäiti, herkkä ja toiset huomioon ottava. Mutta kysymys kuuluu, kiusaajat, olenko enää? Minulla on niin paljon itseni kanssa tekemistä, että en tiedä enää kykenenkö siihen. Ja miksi kaikki tämä? Koska olin ujo ja hiljaisempi kuin muut. Onko se syntiä? Ei, se että kiusaa toisia on!! Mutta sitähän te narsistiset k-päät ette koskaan ymmärrä.
2618
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

että menee kaikki luottamus ihmisiin. Joskus hävettää olla samaa lajia. En enää tee muille niin kuin tahtoisin itselleni tehtävän. Teen muille niin kuin he tekevät / tekivät minulle. Joskus olen ylpeä siitä että he toivat minussa esiin sen raivohullun ihmisvihaajan joka olisi varmaan pysynyt alitajunnan sopukoissa. Saan kulkea rauhassa omia polkuja, ja kusta valtavirtaan.

-saman kokenut (m)

Äänestä
  • minä olen ollut koko ikäni ujo, herkkä ja hiljainen. Minua ei ole koskaan varsinaisesti kiusattu, joskus on tietysti tullut jotain, mutta niin varmasti kaikille. Minulla on myös aina ollut edes yksi hyvä ystävä. Ja se on minulle myös riittänyt. Olen sitä mieltä, että laatu korvaa määrän. Ja mieluummin yksin kuin huonossa seurassa.

    Varmasti se auttaa, että hyväksyy oman ujoutensa ja on siis sinut itsensä kanssa heijastuu myös muille ihmisille. Ja heidän ei ole niin helposti ottaa toista kynsiinsä. Netistä löytyy hyviä sivuja itsetunnon ja luottamuksen kehittämiseen. Käy vain googlettamassa.

    Nytkin olen siitä onnellisessa asemassa, että olen töissä ja tunnen, että ihmiset hyväksyvät minut juuri sellaisena kuin olen. Jos ei ole asiaa mitä puhua niin kuuntelen. Joskus jossakin seurassa tuntuu, että joidenkin on vaikea ymmärtää sitä, että joku on hiljaisempi. Mutta jokaisella kolikolla on se kääntöpuolensa. Eli jos kokee, että oma hiljaisuus on se itsessä oleva huono puoli niin sinä olet loistava kuuntelija. Ja itsestäni olen huomannut sen, että seurasta riippuen minäkin voin olla se puheliain.

    Toivon, että sinä opit hyväksymään itsesi sellaisena kuin olet ja löytämään itsellesi sielunkumppanin, joka voisi auttaa sinua sen tutkimusmatkan aikana. Hyväksyvä ilmapiiri auttaa sinua olemaan juuri se sinä, joka sinä oikeasti olet :)

    Ja ne, jotka kiusaavat ovat heidän pikkusieluisuuttaan (ja heikkoa itsetuntoaan), jotka eivät näe erilaisuuden rikkautta. Nosta pää pystyyn ja hymyile heille.

    Jokainen ihminen on laulun arvoinen :)

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


palstalla kirjoitti:

esiintyy ajatuksia koulukiusaamisesta ja myös itseäni on koulukiusattu ujouteeni, ulkonäkööni ja herkkyyteeni liittyen . Muistan sen onnellisen tytön, joka rakasti esiintymistä, vaikka olikin ujo ja ennen kaikkea rakasti elämää. Mutta tuli yläasteelle meno, joka muutti kaiken. Itkua ja pelkoa kouluun menemisestä, yksin oloa koulun seinustalla, haukkumista ja syrjintää. Samaa p****a myös lukiossa. Ja ikuiset arvet. Lisäksi myös työpaikkakiusaamista on esiintynyt. Minkä takia? Sen takia, että olen herkempi ja ujompi kuin muut ( varmaan sekin että oikeasti teen töissä ollessani töitä..). Juuri ujot ja herkät kaipaisivat kannustetta, eivät sellaista kohtelua, jota itse olen saanut ja monet muutkin.
Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ajoittaisesta masennuksesta ja ahdistuksesta sekä perfektionismista. Lisäksi toisinaan saan myös paniikkikohtauksia. Minä olisin ollut unelmaäiti, herkkä ja toiset huomioon ottava. Mutta kysymys kuuluu, kiusaajat, olenko enää? Minulla on niin paljon itseni kanssa tekemistä, että en tiedä enää kykenenkö siihen. Ja miksi kaikki tämä? Koska olin ujo ja hiljaisempi kuin muut. Onko se syntiä? Ei, se että kiusaa toisia on!! Mutta sitähän te narsistiset k-päät ette koskaan ymmärrä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu