Tapasin ihanan naisen vuosi sitten. Ensimmäiset kuukaudet leijailimme kuin pilvissä, harrastimme seksiä aina kuin näimme mutta sitten kaikki lopahti. Melkein kuin seinään, hyvin varhaisessa vaiheessa. Jos kosketin häntä, hän sanoi, että päätä särkee, vatsa on kipeä tai hän on väsynyt. Halusin olla hänen lähellään mutta hänen sanansa karkoittivat. Siinä sitten istuimme kahdestaan sohvalla ja tuijotimme televisiota. Yritin seuraavana päivänä uudestaan ja sama tapahtui, ja parin päivän päästä uudestaan ja taas siitä parin päästä uudestaan uudestaan ja uudestaan. En tiedä tajusinko viestin mutta ainakin lopetin yrittämästä. Kesti kaksi tai kolme viikkoa ja hän järjesti meille seksiä. Päätti, että pidetään viikonloppu jonka aikana harrastimme seksiä. Se loi toivoa tulevasta, mutta sen jälkeen koitti arki ja taas kesti se 3 - 4 viikkoa, ennen kuin sama tapahtui uudestaan. Oli menkat, tuli stressiä, pää oli kipeä, vatsaan koski, syy vaihteli päivästä toiseen. Pikkuhiljaa lopetin koskettamasta ja rupesin miettimään miksi hän ei halunnut minua. Miksi hän ylipäätänsä on minun kanssani. En ole mikään malli, tavallinen duunari, tosin hyvin palkatussa ja palkitsevassa työssä. Ja hän kertoi, että minun pitää yrittää kovemmin.
Huomasin muuttuvani myös itse, eloisasta katkeraksi. Mietin mikä minussa on vialla. Hän kertoi, että olen aivan erilainen mies kuin hänen entisensä, heidän kanssaan hänellä oli ollut ties mitä kokeiluja, minun kanssani sitä yhtä ja samaa, ja sitäkin 3 - 4 viikon välein. Pikkuhiljaa hän alkoi osoitella myös minua, pitäisi kuulemma olla aktiivisempi. Päätin korjata tätä läheisyydellä mutta aina kun kosketin häntä, ollakseni vain lähellä, sain kuulla saman litanian. Muuten kyllä, mutta jotain paikkaa kolotti tai särki tai hän oli väsynyt. Ja minä olisin vain halunnut olla lähellä, suudella häntä, nuuhkia häntä.
Jonkin ajan kuluttua ajattelin ottaa asian puheeksi ja mitä sain vastaukseksi, muuta kuin vihaisia sähähdyksiä. Tämä nyt on kuulemma vain sellainen kausi ja kaikki vielä muuttuisi, minun ei pitäisi kantaa siitä huolta, suhteessa kuulemma on aina välillä tällaista. Ja hän lisäsi, että en minäkään mikään viaton tässä ole, minunkin pitäisi katsoa tässä asiassa peiliin ja olin ymmälläni. Minuahan tässä oli torjuttu pitkään. Ihmettelin itsekseni, miten ihmeessä näin varhaisessa vaiheessa suhdetta voi tapahtua tällaista. Ja arvatkaa muuttuiko mikään tämän keskustelun jälkeen? Ei muuttunut, paitsi minä, passiviisemmaksi, pahoinvoivemmaksi. Otin muutaman kuukauden jälkeen tämän asian uudestaan puheeksi, onko järkeä viedä tätä suhdetta pidemmälle jos tämä ei pelaa. Sain sellaisen käsityksen, että syy onkin nyt minussa, en ole kuulemma riittävän aktiivinen ja voisin (edelleen) katsoa peiliin tässä asiassa. Meidän pitäisi tehdä yhdessä töitä tämän eteen. Lupasin yrittää. Yritinkin mutta taas sama juttu ja lopputulos.
Olen monesti huomannut, että minun pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija. Minun pitäisi osata tietää milloin hän on halukkaimmillaan jotta uskallan edes koskea häneen, vaikka vain hyväilläkseni. Minun pitäisi tietää milloin hän on valmis seksiin kanssani, minun pitäisi tietää milloin hän kiihottuu kosketuksestani. Joskus kun olen koskettanut häntä, hieronut hänen reisiään, vatsaansa ja suudellut häntä kaulalle, hän on puhjennut hymyyn ja kertonut miten ihana olen, mutta seuraavassa lauseessa hän on todennut, että nyt ei ole aika seksille. Hän on väsynyt. Tämän jälkeen siirrymme sohvalle. Televisiosta tulee hyvää ohjelmaa.
Olen aivan kuutamolla. Mitä ihmeen peliä tämä tällainen on. Hän on omien sanojensa mukaan ihastunut ja rakastunut ja haluaa perustaa perheen kanssani mutta joku tässä nyt mättää ja isolla kädellä. Aikaisemmin kannoin hänelle kuunkin taivaalta, nyt on hyvä jos jaksan kantaa edes itseni.
Huomasin muuttuvani myös itse, eloisasta katkeraksi. Mietin mikä minussa on vialla. Hän kertoi, että olen aivan erilainen mies kuin hänen entisensä, heidän kanssaan hänellä oli ollut ties mitä kokeiluja, minun kanssani sitä yhtä ja samaa, ja sitäkin 3 - 4 viikon välein. Pikkuhiljaa hän alkoi osoitella myös minua, pitäisi kuulemma olla aktiivisempi. Päätin korjata tätä läheisyydellä mutta aina kun kosketin häntä, ollakseni vain lähellä, sain kuulla saman litanian. Muuten kyllä, mutta jotain paikkaa kolotti tai särki tai hän oli väsynyt. Ja minä olisin vain halunnut olla lähellä, suudella häntä, nuuhkia häntä.
Jonkin ajan kuluttua ajattelin ottaa asian puheeksi ja mitä sain vastaukseksi, muuta kuin vihaisia sähähdyksiä. Tämä nyt on kuulemma vain sellainen kausi ja kaikki vielä muuttuisi, minun ei pitäisi kantaa siitä huolta, suhteessa kuulemma on aina välillä tällaista. Ja hän lisäsi, että en minäkään mikään viaton tässä ole, minunkin pitäisi katsoa tässä asiassa peiliin ja olin ymmälläni. Minuahan tässä oli torjuttu pitkään. Ihmettelin itsekseni, miten ihmeessä näin varhaisessa vaiheessa suhdetta voi tapahtua tällaista. Ja arvatkaa muuttuiko mikään tämän keskustelun jälkeen? Ei muuttunut, paitsi minä, passiviisemmaksi, pahoinvoivemmaksi. Otin muutaman kuukauden jälkeen tämän asian uudestaan puheeksi, onko järkeä viedä tätä suhdetta pidemmälle jos tämä ei pelaa. Sain sellaisen käsityksen, että syy onkin nyt minussa, en ole kuulemma riittävän aktiivinen ja voisin (edelleen) katsoa peiliin tässä asiassa. Meidän pitäisi tehdä yhdessä töitä tämän eteen. Lupasin yrittää. Yritinkin mutta taas sama juttu ja lopputulos.
Olen monesti huomannut, että minun pitäisi olla jonkin sortin ajatustenlukija. Minun pitäisi osata tietää milloin hän on halukkaimmillaan jotta uskallan edes koskea häneen, vaikka vain hyväilläkseni. Minun pitäisi tietää milloin hän on valmis seksiin kanssani, minun pitäisi tietää milloin hän kiihottuu kosketuksestani. Joskus kun olen koskettanut häntä, hieronut hänen reisiään, vatsaansa ja suudellut häntä kaulalle, hän on puhjennut hymyyn ja kertonut miten ihana olen, mutta seuraavassa lauseessa hän on todennut, että nyt ei ole aika seksille. Hän on väsynyt. Tämän jälkeen siirrymme sohvalle. Televisiosta tulee hyvää ohjelmaa.
Olen aivan kuutamolla. Mitä ihmeen peliä tämä tällainen on. Hän on omien sanojensa mukaan ihastunut ja rakastunut ja haluaa perustaa perheen kanssani mutta joku tässä nyt mättää ja isolla kädellä. Aikaisemmin kannoin hänelle kuunkin taivaalta, nyt on hyvä jos jaksan kantaa edes itseni.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Rehellisesti sanottuna olipas kamalaa luettavaa ja ajatella että ole vielä siinä suhteessa oikeasti, että tuo ei ole uvitelmaa.
Kyllä se kuule niin on että ei tuo nainen välitä piirun vertaakaan sinusta, jos välittäisi haluaisi myös rakastella. Älä mies hyvä suostu vielä lasta hankkimaan, sen kun olet tehnyt et saa naista enää ollenkaan, meinaan sitten on taas yksi tekosyy lisää kieltäytyä seksistä.
Ei niillä puheilla ole mitään merkitystä,vaan teoilla. Teot puhukoon puolestaan, eikä nuo teot kyllä puolla rakkautta. Suustaan voi päästellä mitä sammakoita hyvänsä. Onko asunto sinun ja nainen on siinä jotenkin jumissa? Jospa kannustaisit häntä asunnon etsimisessä. Käykö nainen töissä, vai elääkö hän sinun kustannuksellasi helpoilla päivillä, jos niin on tietää miksi hän tunteistaan valehtelee.
Kuullostaa vapaamatkustajalta tuo nainen. Jostain muusta syystä hän kanssasi on, mutta se ei ainakaan ole rakkaus.
Nainen olen minä itsekkin ja harrastanut ihan samaa, siitä syystä tiedän naisen toimet paremmin kuin sinä.
Jos hän saa kenkää se tekee hänelle henkisesti hyvää, huomaa ettei voi kaikkia kusettaqa, jos ei opi huolehtimaan itsestään, niin hyvä että potkasit pihalle, muuten saisit huolehtia hänestä lopun ikäsi.
Eikö olisi kiva olla yhdessä ihan normaalissa suhteessa normaalin naisen kanssa.
Eikä tuo nainen mikään ruudin keksijäkään juttujen perusteella ole. Mitä yhteistä kuvittelet teillä olevan vuoden kuluttua?
On ottaa ero vielä kun voit lähteä pienillä haavoilla suhteesta. muutaman vuoden päästä teillä on kämppä ja lapsi niin sä et saa seksiä vuoteen ja lopputulos on se että sinä olet aivan rikki ja toinen elää sun siivellä.
Olen samaa mieltö myöskin ylläolevan kirjoittajan kanssa.
Jos suhde on ensimmäisen vuoden aikana päätynyt tuohon pisteeseen on ihan turha enää kärvistellä.
Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi.