Isäni on alkoholisti ja lähti minun ja äitini elämästä kun olin pieni.
Molemmat isoisäni olivat alkoholisteja jotka joivat itsensä hautaan.
Enoni on alkoholisti.
Tätini on alkoholisti.
Veljeni on alkoholisti.
Olisikohan tässä evidenssiä että minullakin on geneettinen alkoholismi?
Eli siis. Miten tämä alkoholismi näkyy? Geenit ottavat kontrollin jaloistani ja siirtävät minut vasten rationaalista tahtoani alkoon jossa zombien lailla ojennan käteni ja noukin hyllystä pullon jonka maksan, kävelen ulos kaupasta, korkkaan ja juon?
Ehei.
Olen minäkin nuorena ottanut. Tyylillä kaksi kassia kaljaa viikonlopuksi ja siitähän se lähtee. Juonut olen paljon kerralla... mutta en "usein". Joka toinen viikonloppu, välillä useammin, usein harvemmin.
Mutta minussapa kävikin mutaatio perimässä! En olekaan alkoholistigeeninen vaan olen HUUMEGEENINEN. Nimittäin olen käyttänyt paljon kannabista. Itseasiassa vaihdoin alkoholin kannabikseen koska em. tuotteesta tuli minulle paljon parempi olo. Oli huomattavasti kivempaa pystyä heräämään aamulla ilman päänsärkyä ja oksentamista edellisen illan päihteilyn jälkeen.
Tämä kummallinen perimäni päihdegeeni kuitenkin ilmeisesti on rikki koska lopetin kannabiksenkäytön. Miksikö? No ... en tiedä. En vaan välittänyt enää siitä.
Missähän on sen geenin vaikutus joka tekee ihmisestä holistin, päihteiden väärinkäyttäjän ja ties mitä? Kertokaapa? Minä vietän tälläisenä "geeni-alkoholistina/geeni-nistinä" arkista elämääni päivästä toiseen ilman pienintäkään hinkua yhteenkään päihteeseen. En tarvinnut raitistumista varten uskoontuloa, en AA/NA:ta tai oikeastaan minkäänlaista häpeään/tajuamiseen/johonkin muuhun perustuvaa tunnetta. Minä vaan lopetin koska se nyt vaan sattui sopimaan.
Miksi näin? Miksi minulle tämä on niin hemmetin helppoa mutta muille ei?
Itse uskon että alkoholismi on itseään ylläpitävä paska asenne, ei mitään mikä olisi meidän geeneissämme.
Molemmat isoisäni olivat alkoholisteja jotka joivat itsensä hautaan.
Enoni on alkoholisti.
Tätini on alkoholisti.
Veljeni on alkoholisti.
Olisikohan tässä evidenssiä että minullakin on geneettinen alkoholismi?
Eli siis. Miten tämä alkoholismi näkyy? Geenit ottavat kontrollin jaloistani ja siirtävät minut vasten rationaalista tahtoani alkoon jossa zombien lailla ojennan käteni ja noukin hyllystä pullon jonka maksan, kävelen ulos kaupasta, korkkaan ja juon?
Ehei.
Olen minäkin nuorena ottanut. Tyylillä kaksi kassia kaljaa viikonlopuksi ja siitähän se lähtee. Juonut olen paljon kerralla... mutta en "usein". Joka toinen viikonloppu, välillä useammin, usein harvemmin.
Mutta minussapa kävikin mutaatio perimässä! En olekaan alkoholistigeeninen vaan olen HUUMEGEENINEN. Nimittäin olen käyttänyt paljon kannabista. Itseasiassa vaihdoin alkoholin kannabikseen koska em. tuotteesta tuli minulle paljon parempi olo. Oli huomattavasti kivempaa pystyä heräämään aamulla ilman päänsärkyä ja oksentamista edellisen illan päihteilyn jälkeen.
Tämä kummallinen perimäni päihdegeeni kuitenkin ilmeisesti on rikki koska lopetin kannabiksenkäytön. Miksikö? No ... en tiedä. En vaan välittänyt enää siitä.
Missähän on sen geenin vaikutus joka tekee ihmisestä holistin, päihteiden väärinkäyttäjän ja ties mitä? Kertokaapa? Minä vietän tälläisenä "geeni-alkoholistina/geeni-nistinä" arkista elämääni päivästä toiseen ilman pienintäkään hinkua yhteenkään päihteeseen. En tarvinnut raitistumista varten uskoontuloa, en AA/NA:ta tai oikeastaan minkäänlaista häpeään/tajuamiseen/johonkin muuhun perustuvaa tunnetta. Minä vaan lopetin koska se nyt vaan sattui sopimaan.
Miksi näin? Miksi minulle tämä on niin hemmetin helppoa mutta muille ei?
Itse uskon että alkoholismi on itseään ylläpitävä paska asenne, ei mitään mikä olisi meidän geeneissämme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meitä uskovaisia on todella vaikka minkälaisia 8D
>>"Itse uskon että alkoholismi on itseään ylläpitävä paska asenne">>
Jos kerran pystyt olemaan noin kovana, niin nauti olostasi?!
Ajattele nyt kuitenkin miestä, joka noukitaan sammuneena porttarista, kuset ja paskat housuissaan.
Se hoidetaan katkolle ja sairaalaan, josta se pääsee kotiin ja arvaas minne se menee? Niin niin.
Kun sillä on PAKONOMAINEN TARVE juoda, sen on silloin pakko juoda. Ei siinä auta titaaninen selkärankakaan.
Kyse ei edes ole viinanhimostakaan, vaan pakonomaisesta tarpeesta juoda viinaa, vaikka se oksettaa...
Ei alkoholisilla ole alkoholin himoa vaan tarve, joka on ihan eri asia. Tarve puolestaan syntyy päihteiden käytöstä ja perimästä. Olen itse alkoholisti ja kuitenkin olen jo nyt riippuvainen esim. piristä jos sitä käyttäisin. Myös ns. kuivahumala saattaa aiheuttaa tarpeen käyttää päihteitä.
Niin minäkin halusin olla, paskat ja kuset housuissa.Maata katkoilla,mielisairaaloissa ja lopulta kadulla vailla asuntoa.MINÄ VAAN HALUSIN KU MULLA OLI ITSEÄÄN YLLÄ PITÄVÄVÄ PASKA ASENNE.
on se mikä käsittääkseni kuitenkin viime kädessä sanelee ihmisen valinnat. Ne jotka tässäkin ketjussa puhuvat pakonomaisesta juomisen tarpeesta, eli jos ymmärrän oikein, alkoholismista ihmisen tahdosta riippumattomana sairautena, ovat kaiketi jossain vaiheessa jollakin keinolla päässeet tuosta pakonomaisesta tarpeestaan eroon. Minäkin join puolitoista vuosikymmentä, eli koko aikuisikäni. Viimeiset vuodet yhtä soittoa ilman päivänkään taukoa. Enkä oikeasti halunnutkaan lopettaa, muille ihmisille antamistani lupauksista huolimatta. Sitten tuli pysäys, sisuskalut paskana, sairaalareissu ja todellinen herätys. Syntyi aito halu lopettaa, sairauden ja kuoleman pelko voittivat kirkkaasti juomisen halun. Eli käytännössä lopetin kertalaakista heti kun itse todella halusin lopettaa. Näillä kokemuksilla väitän että ainakaan minun kohdallani alkoholismi ei ole mikään parantumaton geeneissä piileskelevä sairaus, vaan opittu riippuvuus josta on mahdollista päästä eroon silloin kun niin todella haluaa.