"Nousin sun kyytiin, hetken mielijohteesta ja ilman suurempia suunnitelmia, vapaana poistumaan jos siltä tuntuisi. Sä olit samanlainen sitoutumaton sielu kuin mäkin, ilman turvavöitä ajeltiin ja maisemista nautittiin. Vauhti oli hurjan puoleista heti alkuun, ja kiihtyi vaan matkan edetessä. Oltiin hurmiossa molemmat.
Pian pyysit mua laittamaan turvavyön kiinni, aloit kuulemma pelkäämään mun puolesta. Paha paikka mulle, vyöt kun yleensä ahdistaa mua pahasti. Mietein hetken ja suostuin, muutenhan sä olisit voinu pyytää mua nousemaan pois kyydistä. Vyötithän säkin itsesi, ja painoit kaasua.
Onneni kukkuloilla, selkä liimautuen istuimeen mä ilotsin ja ajattelin, et tää vasta on elämää... Lyhyeks jäi se riemu, sillä yhtäkkiä mun korvissa kaikui vain jarrujen raju kirskuna. Sä olit lyöny liinat kiinni. Ennen kuin huomasinkaan, olit heittäny pakin päälle ja pakittanu kauas. Sanoit että ota turvavyö pois, mut älä nouse pois...
Nyt istun edelleen kyydissä, hiljaisena ja haluttomana katsoa sun suuntaan. Oli ollu niin upeeta, vaikkakin hieman pelottavaakin, olla sun armoillas. Vauhti oli päätähuimaava, myönnän, mut sä oot niin vakaa ja turvallinen kuski. Ainoo jonka kyytiin oon suostunu tuolla lailla lähtemään. Nyt sanot että tarttee ottaa pakkia ja kattella?
Mietin, pitäiskö nousta pois. Tuntuu pahalta, ei tää enää tunnu kivalta et pakitetaan melkeen lähtöruutun ja aletaan matelemaan samaa reittiä uudestaan. Sä kai haluisit kiihdyttää vauhdin ennalleen, mut tällä kertaa ilman turvavyötä. Etkö sä enää pelkää, että hyppään pois kesken kaiken? Oon ymmälläni ja loukattu, aika hymytön olo..."
M(m)
Jos tunnistat itsesi tekstistäni, niin tiedä se, etten enää oo varma koska hyppään pois kyydistä. Satutit aika pahasti, annoit paljon ja veit sen sitten pois. Turvavyötä en ainkaan enää laita vaikka kuinka pyytäisit, mä palaan siihen vanhaan, villiin elämään jossa mua ei sido mikään tai kukaan. Sitähän sä haluat? Että ollaan vaan, ilman vastuun häivää? Sitä saa mitä tilaa... Mä en enää uskalla luottaa suhun, kun kerran saatat koska tahansa lyödä jarrut lukkoon =( Mä annoin kaikkeni, sä pyörittelit sitä hetken käsissäs ja nakkasit sitten sen hyödyttömäksi tuomittuas mulle takas... No, onneks et sentään katuojaan, sillä niin usein kuin oon sen ojastakin noukkinu ja kasannu, siis kaikkeni, tällä kertaa se ois saattanu saada jäädä sinne...
Pian pyysit mua laittamaan turvavyön kiinni, aloit kuulemma pelkäämään mun puolesta. Paha paikka mulle, vyöt kun yleensä ahdistaa mua pahasti. Mietein hetken ja suostuin, muutenhan sä olisit voinu pyytää mua nousemaan pois kyydistä. Vyötithän säkin itsesi, ja painoit kaasua.
Onneni kukkuloilla, selkä liimautuen istuimeen mä ilotsin ja ajattelin, et tää vasta on elämää... Lyhyeks jäi se riemu, sillä yhtäkkiä mun korvissa kaikui vain jarrujen raju kirskuna. Sä olit lyöny liinat kiinni. Ennen kuin huomasinkaan, olit heittäny pakin päälle ja pakittanu kauas. Sanoit että ota turvavyö pois, mut älä nouse pois...
Nyt istun edelleen kyydissä, hiljaisena ja haluttomana katsoa sun suuntaan. Oli ollu niin upeeta, vaikkakin hieman pelottavaakin, olla sun armoillas. Vauhti oli päätähuimaava, myönnän, mut sä oot niin vakaa ja turvallinen kuski. Ainoo jonka kyytiin oon suostunu tuolla lailla lähtemään. Nyt sanot että tarttee ottaa pakkia ja kattella?
Mietin, pitäiskö nousta pois. Tuntuu pahalta, ei tää enää tunnu kivalta et pakitetaan melkeen lähtöruutun ja aletaan matelemaan samaa reittiä uudestaan. Sä kai haluisit kiihdyttää vauhdin ennalleen, mut tällä kertaa ilman turvavyötä. Etkö sä enää pelkää, että hyppään pois kesken kaiken? Oon ymmälläni ja loukattu, aika hymytön olo..."
M(m)
Jos tunnistat itsesi tekstistäni, niin tiedä se, etten enää oo varma koska hyppään pois kyydistä. Satutit aika pahasti, annoit paljon ja veit sen sitten pois. Turvavyötä en ainkaan enää laita vaikka kuinka pyytäisit, mä palaan siihen vanhaan, villiin elämään jossa mua ei sido mikään tai kukaan. Sitähän sä haluat? Että ollaan vaan, ilman vastuun häivää? Sitä saa mitä tilaa... Mä en enää uskalla luottaa suhun, kun kerran saatat koska tahansa lyödä jarrut lukkoon =( Mä annoin kaikkeni, sä pyörittelit sitä hetken käsissäs ja nakkasit sitten sen hyödyttömäksi tuomittuas mulle takas... No, onneks et sentään katuojaan, sillä niin usein kuin oon sen ojastakin noukkinu ja kasannu, siis kaikkeni, tällä kertaa se ois saattanu saada jäädä sinne...
Vastaukset 1
Vanhimmat
:(.