Moikka. Olen 36 v. ja alkoholi kuulunut elämääni koko aikuisiän. Viimeiset 4 vuotta joka viikonloppu ja välillä myös viikolla. Tänä vuonna rupesi riistäytymään käsistä totaalisesti, aina viinaa kun mahdollista. Naimisissa ja kaksi lasta 8v ja 10v. Vaimo, veljeni, äitini ja lähipiirini yritti puhua että minulla alkoholiongelma. Tiesin sen itse mutta voi helvetti että sen myöntäminen on vaikeata. Keksii kaiken mailman tekosyitä että ei tässä mitään, kaikki ok. Maaliskuussa rupesin miettimään että ei helvetti menetän perheeni ja terveyteni, että nyt pitää tapahtua jotain.Päätin olla ottamatta ensiksi perjantain ja päivän kerralla. Nyt 7 viikkko ilman viinaa ja olo mahtava. Paino pudonnut ja turvotus/pöhötys hävinnyt. Kuullostaa hölmöltä mutta joka aamu kun herään sanon itselleni että ei tänään, pullo pysyy kiinni. Valehtelisin jos väittäisin että ei tekisi välillä mieli ottaa ja siksi ajattellut liittyä paikkalliseen aa:ha tai vastaavaan.Hyvää kevään jatkoa kaikille.
Alkoholiton
eptlc
3323
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teit hienon päätöksen ja hyvää jatkoa sulle. Itselläni huonot muistot alkoholista, nimittäin viina vei miestä vuosikaudet, meni perhe,omaisuus,itsetunto ja paljon muuta korvaamatonta. Mutta lopulta otti järki vallan ja lähdin A-klinikan ryhmään jolla tiellä olen edelleen ja nautin raittiudestani sekä elämisestäni. Oma päätös on tärkeää sekä ryhmäntuki josta voi olla onnellinen että on hyvää elämää ilman viinaakin. Ps.Jatka samaan malliin ja säilytä hyvä elämäsi.
lisää sulle ja normaalia elämää lähimmäisillesi.
mulla on myös karut kokemukset juomisajoilta,joista ei nii kauan ole.
monet kerrat lopetin kokonaan juomisen mutta kuitenkin laitoin viinit käymään ihan vaan "vieraiden varalle".
lopulta oli uskottava , että apua on nöyrryttävä hakemaan. muuten lähtee henki.
apua olin toki hakenut polilta, sairaalasta, a-klinikalta ja katkolta. antabusta ja kolmiolääkkeitä syöny. hetken ajan toivoa niistä saikin kunnes jatkui mäenlasku maiseman vilistessä.
eräs keskiviikkoilta päätin asian ja otin puhelinluettelen auki aakkosten alkupäästä täriseviin käsiin vaikka edellisestä ryypystä oli jo viisi päivää. henkinen tuska oli valtava. se oli elämäni paras päätös. seuraavana iltana menin löytämääni osoitteeseen ja sen jälkeen olen voinut olla ilman alkoholia.
yksin olin voimaton, ryhmätuki mahdollisti mun kohdalla uuden elämän. iloineen ja murheineen.
pallo on sulla ja myöskin pullo,jos niin haluat. sinä olet ainoa ihminen, joka asian päättää. omasta tahdosta kaikki lähtee. tsemppiä.
Kun kerroit kuinka vaikeata sen myöntäminen on, muistin omaa aikaani. Samalla lailla yritin kieltää totuuden viimeiseen asti.
Ajatteles muuten kuinka vaikeata vaimosi tai lastesi on myöntää muille, että mies/isä on juoppo!
On viisas teko hankkiutua vaikka AA:han, sieltä saattaa löytyä tietoa ja tukea tulevaisuuteesi.
Muutoin saattaa käydä niin, että vaimo ja lapset joutuvat kulkemaan pitkäänkin sukkasillaan ja lopettamaan oman elämisensä - ettei iskä vaan lähtis juomaan.
Kaikea hyvää sinulle toivotan, ratkaisusi on oikea.